Kaupunkialueiden ja ennen kaikkea metropolialueiden keskeinen piirre on yritystoiminnan alueellinen keskittyminen yritys-, työpaikka-, teollisuus- tai business-alueiksi kutsuttaville alueille (seuraavassa näitä kutsutaan yritysalueiksi) sekä näiden alueiden eriytyminen toisistaan kaupunkirakenteellisesti ja yritysten toimialan ja koon suhteen. Miksi yritystoiminta keskittyy alueellisesti kaupunkialueen sisällä ja miksi saman toimialan yritykset sijoittuvat usein samoille tai ainakin samantapaisille alueille?


Markkinamekanismi ja kaupunkisuunnittelu muokkaavat yritysalueita

Kaupunkialueen erikoistuminen suhteessa muihin alueisiin heijastuu kaupungissa sijaitsevien työpaikka-alueiden kokoon, sijaintiin ja rakenteeseen. Kaupunkialueen suuret yritykset ja valtatoimialat näkyvät ja vaikuttavat yritysalueilla. Se minkälaisia yrityksiä kaupunkialueella toimii, vaikuttaa oleellisesti siihen missä kaupunkialueen yritysalueet sijaitsevat, kuinka suuria ja keskittyneitä tai hajaantuneita ne ovat ja minkälainen yritysjakauma niihin on sijoittunut. Helsingin seudusta maan ainoana metropolialueena on muodostunut kaupan, logistiikan, rahoituksen, liike-elämän palveluiden, erikoistuneiden palvelualojen sekä informaatioteollisuuden yritystoiminnan keskittymä. Tämä heijastuu selvästi seudun yritysalueille.

Yritysten itsenäiset sijoittumispäätökset yhtäältä ja kaupunkisuunnittelu toisaalta määrittävät yritysalueiden rakenteen ja luonteen. Yritykset ottavat sijoittumisessaan kaupunkialueella huomioon vaihtoehtoisten sijaintien hyödyt ja kustannukset. Saavutettavuus on yksi keskeisimmistä sijoittumistekijöistä. Saavutettavuuden eri ulottuvuuksia ovat mm. raaka-aineiden ja tuotteiden kuljetuksen liikenteellinen saavutettavuus, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden saavutettavuus, työntekijöiden saavutettavuus sekä tietoliikennepalveluiden saavutettavuus. Tonttien ja toimitilojen tarjonta, toimivuus ja joustavuus vaikuttavat yritysten sijoittumiseen, samoin kuin sijaintialueiden tarjoamat palvelut sekä alueisiin liittyvät mielikuvat. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat tilojen kysyntään eri sijainneissa ja heijastuvat edelleen toimitilojen hintoihin.

Saavutettavuuteen liittyy oleellisena osana se, että monille yrityksille läheisyys asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin nähden on merkittävä etu. Läheisyys synnyttää synergiaa, joka johtaa yritystoiminnan alueelliseen keskittymiseen. Eri sijaintien hyödyt vaihtelevat toimialan ja yrityksen muiden ominaisuuksien mukaan. Tästä syystä yritysalueille kehittyy toisistaan poikkeava yritysrakenne. Samantyyppiset yritykset hakeutuvat samantyyppisiin sijainteihin.

Kaavoitus ja liikennesuunnittelu vaikuttavat oleellisesti yritystoiminta-alueiden muodostumiseen ja luonteeseen. Kunnan kannalta työpaikka-alueiden suunnitteluun liittyy kaksi osittain ristiriitaista näkökulmaa: yritysten houkutteleminen kuntaan sekä yritystoimintaan liittyvien ulkoisvaikutusten hallinta. Yritykset työllistävät asukkaita ja maksavat veroja. Tonttien ja toimitilojen tarjonta yritystoimintaa varten hyvin saavutettavissa sijainneissa sekä työpaikka-alueiden edustavuus ja toimivuus ovat merkittäviä tekijöitä, joilla voidaan edesauttaa uusia yrityksiä sijoittumaan kuntaan ja vanhoja yrityksiä laajentamaan toimintaansa. Toisaalta yritystoiminta synnyttää liikennettä siihen liittyvine haittoineen ja toimitilarakentaminen supistaa rakentamattomia maa-alueita. Kaavoituksen ja liikennesuunnittelun roolina on tasapainoilla näiden ristiriitaisten intressien välillä.


Keskusta on yritystoiminnan keskus mutta kasvu suuntautuu esikaupunkeihin

Ennen nykyaikaisen liikennejärjestelmän kehittymistä ja autoistumista yritystoiminta sijaitsi pääkaupunkiseudulla lähes kokonaan suppealla alueella Helsingin kantakaupungissa. Yritykset olivat riippuvaisia satamien ja rautateiden tarjoamista kuljetusyhteyksistä sekä työvoiman saatavuudesta. Vielä 1960-luvun alussa kaksi kolmasosaa Helsingin seudun työpaikoista sijaitsi Helsingin kantakaupungissa. Sen jälkeen työpaikkojen määrä on yli kaksinkertaistunut, mutta käytännöllisesti katsoen koko työpaikkojen nettokasvu on sijoittunut kantakaupungin ulkopuolelle. Väestön ohella ja perässä myös seudun yritystoiminta ja työpaikat ovat esikaupungistuneet. Tähän on useita syitä. Tärkeä tekijä muutoksen taustalla on ollut kantakaupungin täyteen rakentuminen ja ruuhkaisuus, jonka aiheuttama paine on purkautunut yritystoiminnan poismuuttona kantakaupungista. Tavarankuljetus on siirtynyt kumipyörille ja tämän myötä satamat ja rautateiden terminaalit ovat menettäneet merkitystään yritysten sijainnin määrittäjinä. Liikennejärjestelmän kehittyminen on tehnyt monista esikaupunkisijainneista kilpailukykyisiä kantakaupungin kanssa.

Asukkaiden esikaupungistuminen on saanut aikaan, että työvoiman saavutettavuuden kannalta esikaupunkisijainnit ovat tulleet yrityksille kilpailukykyisiksi kantakaupunkiin verrattuna. Yritystoiminnan rakenne on muuttunut palveluvaltaiseksi ja yritysten saavutettavuustekijät sekä tilatarpeet ovat muuttuneet. Esikaupunkien keskusten kasvun ja kehittymisen myötä läheisyyden ja kasautumisen etuja on saatavissa muissakin keskuksissa kuin pääkeskuksessa. Aluekeskusten ja uusien yritysalueiden kehittyminen ovat houkutelleet esikaupunkisijainteihin yhä enemmän suuryritysten pääkonttoreita, liike-elämän palveluita sekä muita palvelualoja 1980-luvulta alkaen. Pääkaupunkiseudun nykyisten yritysalueiden sijainti, koko ja rakenne ovat tulosta pitkästä historiallisesta kehitysprosessista.


Pääkaupunkiseudun yritysalueiden erikoistumisprofiili

Pääkaupunkiseudun yritysalueiden erikoistumista kuvataan seuraavassa Pääkaupunkiseudun toimipaikkajärjestelmän (SeutuCD 2001) tiedoilla lasketuilla erikoistumisindekseillä. Ne lasketaan kullekin toimialalle suhteuttamalla yritysalueella sijaitsevien kyseisen toimialan toimipaikkojen henkilöstömäärän osuus alueen kaikkien toimipaikkojen henkilöstöstä koko pääkaupunkiseudun saman toimialan vastaavaan osuuteen. Kun tällä tavalla laskettu suhdeluku muunnetaan indeksiksi, se saa arvon 100, jos toimialan henkilöstöosuus on yritysalueella yhtä suuri kuin koko pääkaupunkiseudulla. Jos indeksin arvo on suurempi kuin 100, yritysalue on erikoistunut kyseiseen toimialaan ja toimii kyseisen alan yritysten keskittymänä. Jos arvo on pienempi kuin 100, alue ei ole erikoistunut kyseiseen toimialaan. Analyysi on toteutettu jakamalla yritystoiminta noin 40 toimialaluokkaan pääasiassa tol95-toimialaluokituksen 2-numerotasolla. Erikoistumisindeksin avulla saadaan piirrettyä kullekin yritysalueelle sen erikoistumisprofiili. Analyysi perustuu liikeyritysten toimipaikkatietoihin, joten siitä puuttuvat julkisen sektorin (valtion ja kuntien) toimipaikat.

Seuraavassa esitetään tiivis kuvaus Pääkaupunkiseudun muutaman keskeisen yritysalueen toimialoittaisesta erikoistumisprofiilista. Esimerkkialueina ovat Helsingin keskusta seudun pääkeskuksena; Suur–Tapiola seudun vahvimpana aluekeskuksena; Vallila–Sörnäinen kantakaupungin vanhana, nopeasti muuttuvana teollisuusalueena; sekä Veromiehenkylä lentokenttäkaupungin ja sen vaikutusalueen yritysalueena.

Helsingin keskustaan on seuraavassa luettu Kluuvin, Kaartinkaupungin ja Kampin kaupunginosat. Alueella on noin 70 000 työpaikkaa, 15 % koko pääkaupunkiseudun työpaikoista. Keskustan erikoistumisprofiili on hyvin monipuolinen. mikään yksittäinen toimiala ei hallitse aluetta. Sinne ovat kasautunut mm. erikoistuneen vähittäiskaupan alat sekä ravinto- ja hotellilatoiminta, joiden asiakaskunta koostuu paitsi alueella työssäkäyvistä ja matkailijoista, myös koko seudun kuluttajista. Rahoitustoiminta, konsultti-, mainos- ja muiden liike-elämän palvelut, järjestötoiminta sekä joidenkin jalostusalojen pääkonttorit ilmentävät kommunikaatiosta ja henkilökohtaisista kontakteista vahvasti riippuvien yritysten hakeutumista keskustaan, parhaalle kontaktipaikalle.




Suur–Tapiola on pääkaupunkiseudun vahvin aluekeskus ja suurin yrityskeskittymä kantakaupungin ulkopuolella. Kokonsa ja monipuolisuutensa ansiosta se pystyy tarjoamaan yritystoiminnalle vastaavanlaisia kasautumisetuja kuin keskustakin. Tämä näkyy Tapiolan erikoistumisprofiilissa, joka on varsin monipuolinen. Alueen vahvimmat erikoistumisalat ovat kuitenkin teollisuusaloja yksittäisten suuryritysten vaikutuksesta. Tämä heijastaa Suur–Tapiolan houkuttelevuutta suuryritysten pääkonttoreiden sijoittumispaikkana. Niiden ohella vakuutustoiminnalla, informaatioteknologialla, liike-elämän palveluilla sekä tukkukaupalla on vankka asema alueen erikoistumisaloina.

Vallilan–Sörnäisten alue on kantakaupungin vanhaa teollisuusaluetta sataman ja rautateiden tuntumassa. Teollisuus on kuitenkin pääosin muuttanut alueelta 1960-luvulta alkaen ja alue on kehittynyt toimistoalueeksi. Alueesta on tullut erityisesti muutaman erikoistuneen palvelualan keskittymä. Teleliikenne, pankki- ja rahoitustoiminta ja liike-elämän palvelut edustavat aloja, jotka ovat siirtyneet sinne keskustasta. Rahoitusalan yritykset ovat sijoittaneet alueelle mm. atk-palveluja ja muuta operatiivista toimintaa, kun taas pääkonttorit ovat edelleen keskustassa. Sen sijaan tukkukauppa on Vallilan–Sörnäisten "vanha" toimiala. Yksikään teollisuusala ei enää kuulu alueen erikoistumisaloihin.