Sisällysluettelo

Yleistä

Maassamme käy koulua yleisopetuksessa noin 2900 kuulokojetta käyttävää kuulovammaista lasta. Lisäksi on oppilaita, joilla on lievä kuulonalenema toisessa tai molemmissa korvissa, mutta joiden ei ole katsottu hyötyvän kuulokojeesta. On myös oppilaita, joille on sovitettu koje, mutta jotka eivät sitä käytä.

Perusopetuslain (1998/628) ja -asetuksen (1998/852) mukaan peruskoulun kasvatus ja opetus on järjestettävä oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaan (3§).

Yhä useamman kuulovammaisen lapsen koulunkäynnin yleisopetuksessa mahdollistavat kuulovamman varhainen toteaminen, monipuolinen kielen ja kuulon kuntoutus ennen kouluikää sekä kuulokojeiden ja apuvälineiden kehitys. Koulunkäyntiä tukevat koulun ääniympäristön saneeraus, apuvälineet, opettajan koulutus ja opastus sekä kuntoutusohjaajan ja muiden kuntouttajien asiantuntemus ja yhteistyö.

Ennen koulun aloittamista oppilaalle on yleensä tehty kuntoutusvastuussa olevassa keskussairaalassa tai Kuulonhuoltoliiton kuulovammaisten lasten kuntoutuskodissa kouluvalmiusselvittelyt, joissa hänen kuulokykynsä, kielellinen tasonsa ja kommunikaatiotaitonsa on selvitetty. Lisäksi on selvitetty oman kunnan koulutoimen mahdollisuudet sopivan koulun tarjoamiseksi. Oppilaalla saattaa koulua aloittaessaan olla myös jo pitkä kielen ja kuulon kuntoutusura takanaan. Tutkimusten tulosten perusteella kuntoutustyöryhmä suosittelee oppilaalle sopivaa koulumuotoa.

Kuulovammaisen oppilaan vanhemmat valitsevat joko lapsen integroinnista yleisopetukseen tai koulunkäynnin erityiskoulussa. Kotikunta osoittaa perusopetuslain mukaan oppivelvolliselle lähikoulun tai muun soveltuvan paikan koulunkäyntiin. Keskussairaalan kuntoutustyöryhmä ja kuntoutusohjaaja sen jäsenenä tukevat oppilaan koulunkäyntiä muun muassa välittämällä vanhempien luvalla tietoa oppilaan kuulovammasta ja kielen kehityksestä kouluun. Kirjallinen lupa tietojen antamiseen tekee yhteistyön mahdolliseksi, koska myös opettajat ovat vaitiolovelvollisia (perusopetuslaki 40 §).

Kuulovammaisuutta pidetään kuntoutuksen kannalta kommunikaatiovammana ja kuntoutustoimenpiteillä pyritään parantamaan ennen muuta viestintäkykyä. Koulussa kommunikaatiotilannetta suunniteltaessa ja parannettaessa on otettava huomioon sekä ympäristö että kuulovammainen oppilas, opettaja ja luokkatoverit.

Huonokuuloiselle oppilaalle tulee kuulemis- ja kommunikaatiovaikeuksista johtuvia väärinkäsityksiä. Oman puheen mahdolliset artikulointivirheet voivat tehdä hänet araksi vastaamaan. Jatkuva epävarmuuden tunne kuulotilanteissa sekä pelko väärin kuulemisesta ja vastaamisesta voi tehdä hänet passiiviseksi ja vetäytyväksi. Huonokuuloinen tarvitsee vahvan itsetunnon selviytyäkseen kuulemisen ja kommunikaation haasteista.

Kuulon avulla ihminen oppii hahmottamaan ensin äänen kestoa, painotusta sekä sävelkulkua, myöhemmin lisäksi äänteitä, sanoja ja kielen rakenteita. Kieltä käytetään ajattelun, viestinnän ja oppimisen välineenä. Kuulemisen ongelmat kuulon kypsymisiässä vaikeuttavat kielen kehitystä ja kielen käyttöä puheessa, lukemisessa, kirjoittamisessa, oppimisessa ja viestinnässä. Jo vähäisenkin, pitkään kestäneen kuulonalennuksen on todettu aiheuttavan lievää kielellisen kehityksen viivästymää. Kuulovamma saattaa hidastaa lapsen varhaista kielenkehitystä niin, että hänen kielelliset taitonsa ovat vielä kouluiässä heikommat kuin ikätovereilla.

Sisäkorva ja keskushermoston kuulojärjestelmä kehittyvät sikiökaudella. Kuuloradan hermostollinen kypsyminen jatkuu vielä syntymän jälkeen. Kuulon kehittyminen edellyttää, että koko kuulorata on käytössä. Ulkokorvan, välikorvan, simpukan ja kuulohermon on kyettävä välittämään ääniärsykkeitä riittävästi aivoihin. Kuulon kypsyminen ja harjaantuminen jatkuvat aikuisikään asti, mutta toisaalta myös korvan kuulosolujen rappeutuminen alkaa kymmenen ikävuoden jälkeen. Kuulojärjestelmämme pystyy sopeutumaan, oppimaan ja harjaantumaan varhaisvuosina voimakkaammin ja heikentyy iän myötä. Kouluikäisellä kuulovamman haitat näkyvät pääasiassa kommunikaatiossa ja sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Kuulemisen käsitteitä

Kuulemiemme äänten ominaisuudet voidaan jakaa äänen korkeuteen eli taajuuteen ja äänen voimakkuuteen eli äänenpaineeseen. Äänen korkeus ilmaistaan hertzeinä eli värähdysten lukumääränä aikayksikössä (Hz). Miehen äänen taso on noin 120 Hz ja naisen noin 250 Hz. Ihmisen puhe muodostuu erilaisista äänteistä ja niiden yhdistelmistä. Niiden muodostamiseen tarvitaan huomattavasti korkeampia taajuuksia. Puheen ymmärtämisen kannalta tärkeimmät taajuudet ovat 250–6000 Hz. Ihminen kuulee nuorena ääniä, joiden taajuus vaihtelee 20 Hz:stä 20 000 Hz:iin.

Äänen voimakkuuden aistiminen riippuu äänenpaineesta. Ihmisen korva on erittäin herkkä paineen vaihteluille. Kuulon mittauksissa käytetään asteikkoa, jossa 0 desibeliä (dB) merkitsee äänenvoimakkuutta, jonka normaalikuuloinen juuri ja juuri kuulee. Tällöin puhutaan kuulokynnyksestä. Kuulonmittauksissa määritellään usein puhealueen kuulokynnys, mikä tarkoittaa 500, 1000, 2000 ja 4000 Hz:n kuulokynnysten keskiarvoa mitattuna paremmasta korvasta. Esimerkkeinä puheen kuuluvuuden äänitasoista yhden metrin etäisyydeltä ovat kuiskaus n. 40 dB, tavallinen puheääni n. 60 dB ja huuto n. 85 dB. Ääni vaimenee etäisyyden kasvaessa äänilähteestä.

Luokkatilassa on hyötyäänten lisäksi häiritseviä, ei-toivottuja ääniä, joita kutsutaan meluksi. Melua voi olla joko liian voimakas ääni tai häiritsevästi poikkeava ääni, epämiellyttävä ja tarpeeton ääni. Melu häiritsee keskustelua, väsyttää ja voi aiheuttaa terveydellistä haittaa sekä vähentää viihtyvyyttä. Liiallinen melu voi aiheuttaa kuulovaurioita.

Luokkatilanteissa puheen erottamiskykyyn vaikuttavat eniten ääniympäristön taustaäänet, melu- tai hälytaso sekä kaikuisuus. Kuulolaite toimii vain vahvistimena, puheen ymmärtämiselle on merkityksellistä kuulovikaan liittyvä puheenerotuskyky, johon vaikuttavat muun muassa kielellinen tausta, tarkkaavaisuus, kuulokäyrän muoto ja kuulon taso sekä äänteiden erotuskyky. Ratkaisevaksi puheen erottamiselle tulee puheen ja melun voimakkuuksien välinen suhde, häiriöetäisyys. Yksikkönä käytetään desibeliä kuten äänenvoimakkuuksissakin. Jos opettaja puhuu 65 dB:n voimakkuudella ja oppilaiden aiheuttama melutaso on 50 dB, häiriöetäisyys on 15 dB. Mitä pienempi dB-lukema on, sitä vaikeampaa on erottaa kuunneltava ääni taustamelusta. Heikoin erotuskyky meluisassa ympäristössä on lapsella, jolla on sisäkorvavika. Myös yksikorvaisuus heikentää erotuskykyä.

Luokassa ääni etenee äänilähteestä kuulijalle sekä suoraan että katosta ja seinistä heijastuen. Jos heijastavat pinnat ovat kovia, kuulijan korvaan tulee useita heijastuneita ääniä eri aikaan. Kaiunnan takia äänenpainetaso luokassa ei siis nopeasti vaimene, vaan kuunneltava puhe muuttuu epäselväksi. Huoneen kaikuisuus huonontaa puheen erotuskykyä ja rasittaa myös puhujan äänenkäyttöä.

Kuulontutkimus ja audiogrammi

Keskussairaaloiden kuulontutkimuksissa potilas kuuntelee kuulokkeiden tai kaiuttimien välityksellä sekä voimakkuudeltaan että taajuudeltaan tunnettuja ääniä. Mittauksilla haetaan erikseen

0,125 0,25 0,5 1 2 4 8 kHz

dB

kummankin korvan kuulon kynnystaso eli pienin kuultava ääni eri taajuuksilla, jonka tutkittava juuri ja juuri kuulee. Audiogrammilomakkeelle merkitään saadut kynnykset eli piirretään kuulokäyrä. Oikea korva merkitään punaisella (-o-) ja vasen sinisellä (-x-). Tutkittava kuulee audiogrammilomakkeelle merkittyjen käyrien alapuolella olevat äänet. Kuulovamman vaikutus riippuu siitä, millä taajuusalueella kuulo on heikentynyt. Oheisessa kuviossa näkyy audiogrammilomakkeelle piirretty banaanin muotoinen alue, johon on merkitty puheen sisältämien äänteiden taajuuksia ja voimakkuuksia.

Perusääni tarkoittaa niitä elementtejä puheessa, joiden perusteella esim. tunnistetaan puhuja.

Vokaaleilla on laaja taajuusalue ja suurempi äänenvoimakkuus kuin konsonanteilla. Vokaaleihin verrattuna frikatiiveilla f, h, s ja klusiileilla k, p, t on pienempi äänenvoimakkuus ja taajuusalue sijoittuu yli kolmen tuhannen hertzin. Myös häly sijoittuu samalle taajuusalueelle.

Puheessa kuulolla vaikeasti eroteltavia äänteitä ovat paitsi korkeataajuiset myös sellaiset, jotka eivät näy helposti huulilta, vaan muodostetaan suun sisällä (d, g, h, j, k, l, r, s) ja sellaiset, jotka kuulostavat samanlaisilta (n-l, i-y, m-n-ng).

Kuulovamman määrittelyä

Yleiskäsite kuulovammainen tarkoittaa henkilöä, jolla on jonkinasteinen tai -laatuinen kuulonalenema, lievästä huonokuuloisuudesta täydelliseen kuurouteen.

Sosiaalisesti kuulonalenemaa määriteltäessä huonokuuloisena pidetään henkilöä, jolla kuulovamma on osittainen ja joka kuulee puhetta ja pystyy kommunikoimaan kuulollaan kuulokojeen avulla huuliolukua tukena käyttäen. Suurin osa yleisopetuksen kuulovammaisista oppilaista kuuluu tähän ryhmään.

Kuuroutunut on henkilö, joka on menettänyt kokonaan kuulonsa puheen oppimisen jälkeen ja joka useimmiten kommunikoi puheella tukimenetelmien, kuten tekstitulkkauksen tai viitotun puheen avulla. Pelkästään kuulon kautta hän ei saa selvää puheesta akustisen kuulokojeenkaan avulla. Nykyisin suurin osa kuuroutuneista lapsista saa käyttöönsä sisäkorvaistutteen.

Kuuro on syntymästään asti tai varhaislapsuudessaan kuulonsa menettänyt henkilö, joka ei saa puheesta selvää kuulokojeenkaan avulla. Hän kommunikoi pääasiassa viittomakielellä, joka on hänen ensikielensä. Tänä päivänä sisäkorvaistutteen saa Suomessa noin 80 % vaikeasti kuulovammaisena/kuurona syntyneistä lapsista.

Normaalikuuloisuuden rajana pidetään 10–20 dB:n kuulon tasoa. Jos puhekuulon kynnystaso on laskenut n. 30 dB, puhutaan sosiaalisen kuulemisen rajasta. Tällöin henkilöllä on vaikeuksia seurata keskustelua ja osallistua siihen. Kuulotason ollessa 60–65 dB henkilö kuulee ja ymmärtää puheen noin metrin etäisyydeltä. Tätä kutsutaan puhekuulon rajaksi. Kuurouden rajana voidaan pitää 85–90 dB.

Erilaiset kuulovammat

Korvan, kuulohermon ja keskushermoston vauriot ja sairaudet voivat aiheuttaa kuulovamman. Koululaisilla esiintyvistä kuulovioista yleisimpiä ovat johtumis- ja sisäkorvaperäiset viat.

Kuulovamma ja kommunikointi

Taulukko kuulovamman vaikeusasteesta ja kuulon tasosta sekä kuulonvajauksen aiheuttamista kommunikaatiovaikeuksista.

• WHO:n työryhmän luokittelu v. 1991, jossa luokitus perustuu paremman korvan 0,5-2 kHzN taajuuksien ääneskynnyksien keskiarvoon.

• EU:n työryhmän v. 1996 luokittelusuositus. EU-luokituksen mukaan kuulonmittaustulokset ovat 0.5, 1, 2 ja 4 kHz:n keskiarvo BEHL. (BEHL = Better ear hearing level)

Kuulovamman Kuulovamman vaikeusaste Kommunikaatiovaikeus

vaikeusaste WHO, BEHL 0.5-2kHZ	EU, BEHL 0.5-4kHz
Lievä, 26 dB – 40 dB	Lievä, 20 dB – 40 dB	Vaikea ymmärtää hiljaista puhetta, tärkeää hyvät kuunteluolosuhteet. Saattaa hyötyä huuliltaluvusta tai kuulokojeesta.
Keskivaikea, 41 dB – 60 dB	Keskivaikea, 40 dB – 70 dB	Tarvitsee kuulokojeen, suotuisat kuunteluolosuhteepuheterapiaa. Vaikeuksia kuulla ryhmäkeskusteluissa. t,
Vaikea, 61 dB – 80 dB	Vaikea, 70 dB – 95 dB	Saattaa ymmärtää voimakkaan puheen, saattaa erottaa konsonantteja, kuulokojeellapuheen ymmärtäminen voi olla puutteellista, huuliltaluku on tärkeää. Puheenkehitys yleensä viivästynyt, tarvitsee puheterapiaa. kin
Erittäin vaikea ≥ 81 dB	Erittäin vaikea ≥ 95 dB	Visuaalinen kommunikaatio on ensisijaista. Mikäli sisäkorvaistute valitaan kuntoutusmuodoksi, on puhekielen oppiminen todennäköistä.

Korvan sairaudet

Korvan vammojen ja sairauksien hoito on osa kuntoutusta. Huonokuuloisella oppilaalla korvan terveenä pysymiseen ja jäännöskuulon suojaamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jos korvan sairaus estää kojeen pitämisen tai heikentää kuuloa, sosiaalinen selviytyminen ja kommunikaatio vaikeutuvat entisestään.

Välikorvantulehdus on yleinen varsinkin pienillä lapsilla ja se voi heikentää - samoin kuin tavallinen flunssa - kuuloa 20–30 dB. Jatkuessaan hoitamattomana tai oireettomana välikorvantulehdus voi johtaa liimakorvaan, jossa välikorvan liikkuvat osat lukkiutuvat tulehduseritteen takia ja aiheuttavat johtumisvian. Kuulokynnys voi laskea 50–60 dB.

Tulehtuneessa korvassa voi yleensä pitää kuulokojetta, kun eritettä ei enää vuoda. Korvakäytävään voi kertyä vahatulppa helpommin, kun kuulokojeen korvakappale estää vahan luonnollisen poistumisen. Korvat on säännöllisesti tarkastettava ja puhdistettava.

Kova korvakappale tai korvakäytäväkoje saattaa esim. iskusta aiheuttaa mekaanisen vaurion korvakäytävään. Korvakäytävä voi tulehtua tai aristaa allergisen reaktion takia. Sisäkorvaistutteen saaneen välikorvatulehdus on aina hoidettava korvalääkärillä.

Lapsen kuulon tutkimusvastuu sekä kuntoutuksen seuranta- ja järjestämisvastuu kuuluvat yliopistosairaalalle tai keskussairaalalle. Sairaalassa laaditaan lapselle kuntoutussuunnitelma ohjaamaan lääkinnällisen kuntoutuksen etenemistä. Suunnitelma sisältää kuulon tutkimisen sekä kielellisen ja psyykkisen kehityksen arvioinnin jälkeen kuulokojeen sovittamisen ja tarvittavat kuntoutustoimenpiteet, kuten puheterapian, apuvälineet, sopeutumisvalmennuskursseille ohjaamisen ja kuntoutusohjaajan palvelut.

Kouluterveydenhoidon kuuloseulonnan tavoitteena on löytää korvasairauksien ja -tulehdusten (liimakorva) aiheuttamat kuulonalenemat sekä välittää tieto opettajille ja vanhemmille. Koulussa syntyvän kuulovammaepäilyn perusteella oppilas ohjataan heti kouluterveydenhuollon kautta jatkotutkimuksiin omaan keskussairaalaan.

Kuulokojetta tai sisäkorvaistutetta käyttävä koululainen käy kuulokeskuksessa seurantakäynneillä keskimäärin 1-2 kertaa vuodessa. Opettajan oppilaasta antama tieto on tärkeä lisä jatkokuntoutusta suunniteltaessa. Kuntoutusohjaaja toimii sairaalan, lapsen ja hänen lähiympäristönsä välisenä yhdyshenkilönä ja perheessä tapahtuvan kuntoutuksen välittömänä ohjaajana.

Kuntoutuksen päälinjoista, kuten esimerkiksi viittomakielen/viittomien käytöstä kuntoutuksen eri vaiheissa, neuvotellaan ja sovitaan vanhempien ja kuntoutusvastuussa olevan keskussairaalan kuulokeskuksen työryhmän kanssa.

Kuulokojeet

Yleisin kuulokoje on paristolla toimiva, ääntä akustisesti vahvistava korvantauskuulokoje. Uusimmat kuulokojeet saattavat pienestä koostaan huolimatta sisältää hyvinkin pitkälle kehittyneitä äänenkäsittelyprosessoreita, jotka mahdollistavat erilaisten kuunteluohjelmien käytön erilaisissa ääniympäristöissä. Käyttäjä voi itse valita sopivan kuunteluohjelman tai koje valitsee sen automaattisesti. Kuulokojeissa on usein myös sähkömagneettinen kela, johon ääni voidaan välittää induktiivisesti eli sähkömagneettisesti silmukkajohdon avulla esimerkiksi radiosta, nauhurista tai puhelimesta. Kojeen valinta ja säätö perustuvat yksilölliseen kuulokynnyksen mittaukseen. Kojeen ohjelmoinnin ja toiminnan säädön tekee kuulontutkija kuulokeskuksessa.

Kuulokojeella ja korvakappaleella pyritään vahvistamaan ja siirtämään ääniä sellaiselle kuuloalueelle, jolla kuulovammainen voi ne vastaanottaa. Kuulokoje vahvistaa valikoimatta kaikki mikrofonin keräämät äänet siinä määrin kuin niiden taajuussisältö sopii kuulokojeen toisto-ominaisuuksiin. Valitettavasti puheen taajuussisältö on hyvin samankaltainen kuin tavanomaisen ympäristömelun taajuussisältö. Luokassa kojeesta saatava hyöty on siis oleellisesti riippuvainen luokkahuoneen taustamelusta.

Kojeen korvakappaleen tarkoitus on myös sulkea korvakäytävä tiiviisti, jotta ääni ei vuoda korvakäytävästä takaisin kojeen mikrofoniin ja aiheuta kojeen vinkumista eli ns. akustista kiertoa. Joissain kojeissa on vinkumista tarkkailevia ja estäviä ohjelmia. Kuulokojeen toimivuuden voi tarkistaa karkeasti siten, että koje suljetaan kämmenen sisään. Jos koje päälle kytkettynä vinkuu tasaisesti, niin ainakin paristossa on virtaa. Jos koje vinkuu ollessaan korvassa, on korvakappale väljä tai huonosti kiinni korvassa. Väljä korvakappale on uusittava.

Huonokuuloinen tottuu kuulokojeen tuottamaan uuteen äänimaailmaan sitä helpommin mitä aktiivisemmin kuulokojetta alusta alkaen harjoittelee käyttämään. Kun kouluikäinen ottaa käyttöön kuulokojeen, kestää uuteen äänimaailmaan tottuminen ja harjaantuminen muutamia kuukausia. Käytännössä kuulokojeilla ei koskaan saavuteta normaalin veroista kuulosuoriutumista. Kuulokoje auttaa oppilasta kuulemaan paremmin, mutta ei tee hänestä normaalikuuloista. Kuulokoje on yleensä annettu oppilaalle pidettäväksi jatkuvasti eikä vain joillain tunneilla tai joissain tilanteissa.

Akustisia kuulokojeita ovat korvantauskoje, korvakäytäväkoje ja luujohtokoje. Eräs luujohtokojeen erikoismalli on korvan taakse luuhun ankkuroituun ruuviin kiinnitettävä kuulokoje (BAHA), joka värähdellessään johtaa äänen sisäkorvaan. Luujohtokojeen tarvitsevat henkilöt, joilla on korvakäytävän tai välikorvan epämuodostuma.

Sisäkorvaistute

Sisäkorvaistute edustaa nykyaikaista lääketieteellistä tekniikkaa. Istute muuttaa äänen sähköiseksi ja välittää sen suoraan sisäkorvaan ja sieltä kuulohermoon. Useimmat pienenä sisäkorvaistutteen saaneet lapset oppivat ymmärtämään puhetta. Sisäkorvaistute on tarkoitettu niille, joille tavallinen kuulokoje ei anna riittävästi apua puheen ymmärtämiseen.

Sisäkorvaistute on laitteisto, joka koostuu sisäisistä osista ja ulkoisista osista. Ulkoisiin osiin kuuluvat mikrofoni, puheprosessori ja lähetin. Sisäiset osat ovat ihon alla oleva lähetin ja sisäkorvan simpukkaan asetettava elektrodinauha.

Sisäkorvaistutteen saa Suomessa tällä hetkellä suurin osa vaikeasti kuulovammaisena syntyneistä lapsista. Sisäkorvaistutteen tarkoituksena on mahdollistaa ympäristön ja puheäänen kuuleminen ja sitä kautta puhekielen oppiminen. Yksilölliset erot voivat olla suuria. Tällä hetkellä sisäkorvaistutteen saaneita lapsia käy koulua yleisopetuksessa, huonokuuloisten luokissa ja kuulovammaisten erityiskouluissa.

Apuvälineet

Kuulokojeella kuuntelemisen vaikeuksia ja häiriöitä voidaan vähentää muilla apuvälineillä. Henkilökohtaisia apuvälineitä saa keskussairaalasta lainaksi tai ne voidaan myöntää Kelan kuntoutuksena tai perusopetuslain tarkoittamina apuvälineinä koulusta. Seuraavat apuvälineet edellyttävät, että kuulokojeessa on induktiivisen kuuntelun mahdollistava T-asento.

FM-laite / RT-laite on yksilöllisellä, säädettävällä radiotaajuudella toimiva yksisuuntainen lähetin

-vastaanotinlaitteisto. FM-laite toimii paristolla tai ladattavalla akulla. Opettajalla tai puhujalla on lähetinmikrofoni ja oppilaalla vastaanotin. Opettajan puhe siirtyy radioaalloilla vastaanottimeen ja siitä induktiivisesti silmukan kautta oppilaan kuulokojeeseen. Joissain FM-laitteissa vastaanotin kiinnitetään suoraan kuulokojeeseen. FM-laitteen etuna on se, että opettajan puhe välittyy oppilaalle ilman ympäristön hälyääniä ja etäisyyden tuottamaa äänen vaimentumista. Oppilas kuulee opettajan puheen ikään kuin korvan vierestä. Vastaanottimessa voi olla mikrofoni myös ympäristön ääniä varten, jolloin muiden oppilaiden vastaukset kuuluvat paremmin. Laitteiden kuuluvuusalue on ulkona noin 200 ja sisällä noin 50 metriä.

Pienoissilmukka kytketään radioon tai nauhuriin ja se välittää äänen induktiivisesti kuulokojeeseen, jolloin ympäristön melu ei häiritse kuuntelua. Samoin kuulokoje voidaan liittää ns. audio input- liitäntäjohdolla suoraan äänilähteeseen. On tarkistettava, ettei liitäntöjä käytettäessä äänilähteen oma kaiutin kytkeydy pois käytöstä.

Kiinteä silmukka on huonetta tai kuuntelualuetta kiertävä kiinteästi (tai tilapäisesti) asennettu silmukka, johon kuuluu lisäksi mikrofoni ja vahvistin. Se antaa mahdollisuuden induktiiviseen kuunteluun laajemmalla alueella. Oppilas ei tällöin joudu olemaan ”johdon päässä”.

Osa kuulovammaisista oppilaista voi kuunnella radiota ja nauhuria hyvälaatuisilla kuulokkeilla. Kielistudiossa kuulokojekuuntelu mikrofoniasennolla voi olla mahdotonta, koska kupukuulokkeen alla koje voi alkaa vinkua. Kuulokekuuntelussa voi kokeilla induktiivista kuuntelua kuulokojeen T-asennolla. Jos kuulokkeen kelan induktiokenttä ei riitä, voi asiantunteva huoltoliike yrittää parantaa kelan kuuluvuutta lisäkäämityksellä tai kielistudioon voidaan asentaa liitin pienoissilmukkaa varten. Muutoskustannukset ovat koululaitoksen vastuulla.

Suurin osa huonokuuloisista lapsista aloittaa koulunkäynnin seitsemän vuoden iässä. Lapsi on voinut sitä ennen olla yleisessä, vapaaehtoisessa esiopetuksessa. Kuulovammaisiin lapsiin sovelletaan samoja yleisiä kouluvalmiuskriteereitä kuin kuuleviin lapsiinkin. Kuulovamman vaikeusaste, suunniteltu kouluunmenoikä, kielellisen kehityksen aste ja muut lisävammat tai sairaudet vaikuttavat siihen, millaiset valmiudet lapsella on ennen kouluunmenoa. Huonokuuloinen lapsi tarvitsee hyvää kuuntelemisen taitoa, kehittynyttä tarkkaavaisuutta ja huomiokykyä sekä yleistä kypsyyttä jaksaakseen seurata opettajan opetusta. On tärkeää erottaa toisistaan kypsymättömyydestä aiheutuva kiinnostuksen puute ja oppimisen erityisvaikeuksiin liittyvät motivaatio-ongelmat.

Pidennetty oppivelvollisuus ja erityisopetus

Pidennettyä 11-vuotista oppivelvollisuutta suositellaan perusopetuslain 25 §:n mukaan lapsille, jotka eivät todennäköisesti saavuta perusopetukselle asetettuja tavoitteita yhdeksässä vuodessa. Pidennetyssä oppivelvollisuudessa suoritetaan perusopetuksen yleinen oppimäärä ja sen voi suorittaa joko erityiskoulussa tai yleisopetuksessa. Yksittäisiä oppiaineita voidaan mukauttaa lapsen yksilöllisen tilanteen mukaan. Opetuksen mukauttaminen tarkoittaa, että opetus ja oppimäärät sopeutetaan vastaamaan lapsen oppimisedellytyksiä.

Pidennetty oppivelvollisuus on monimuotoinen järjestelmä, joka huomioi lapsen yksilölliset tarpeet ja siksi on olemassa erilaisia tapoja järjestää lapsen esi- ja perusopetus. Jos lapselle tehdään päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta, hänelle tehdään samalla päätös erityisopetukseen ottamisesta, sillä kaikki pidennetyn oppivelvollisuuden alaiset lapset kuuluvat automaattisesti erityisopetuksen piiriin. Pidennettyyn oppivelvollisuuteen pääsemiselle ei ole mitään tarkkoja kuulokynnysrajoja, vaan sen tarve arvioidaan yksilöllisesti. Pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaalle perusopetuslaki määrittelee yleisopetuksen ryhmäkooksi korkeintaan 20 oppilasta. Pidennetty oppivelvollisuus alkaa kuusivuotiaana esiopetuksella, jonka yhtenä keskeisenä tavoitteena on kielen ja kommunikaatiotaitojen kehittäminen ja kehityserojen tasoittaminen ennen perusopetusta. Myös pidennettyä oppivelvollisuutta voi edeltää vanhempien valitsemana vapaaehtoinen, varhennettu esiopetus, joka tällöin alkaa viisivuotiaana.

Oppilaalla, jolla on lieviä oppimisvaikeuksia, on oikeus saada osa-aikaista erityisopetusta muun opetuksen ohessa. Osa-aikainen erityisopetus järjestetään mahdollisuuksien mukaan muun opetuksen yhteydessä, pienryhmäopetuksena tai yksilöllisesti.

Perusopetuslain 17 § säännösten mukaan jokaiselle erityisopetukseen otetulle tai siirretylle oppilaalle on laadittava henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS). Huonokuuloisille oppilaille on voitu laatia jo ennen HOJKS -suunnitelmia toiminta- ja kuntoutussuunnitelma tai henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOPS). Opetushallitus on antanut HOJKS:n laatimisesta ja sisällöistä ohjeet. Koulutussuunnitelmia on laadittu myös yleisopetuksessa opiskeleville 9-vuotista oppivelvollisuutta suorittaville kuulovammaisille oppilaille, jolloin tarkoituksena on ollut kuulovammaisen oppilaan integraation turvaaminen ja tiedon välittäminen opettajalta ja koulusta toiselle.

Opetushallituksen ohjeen mukaan henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa on otettava huonokuuloisen oppilaan osalta huomioon muun muassa seuraavia kohtia:

Opetustilajärjestelyt

• luokkatilan valitseminen riittävän etäältä melulähteistä kuten liikuntasalista, teknisestä luokasta, musiikkiluokasta, katumelusta, avoimesta portaikosta jne.

• iskumelulähteiden kuten pulpetinkansien, ovien ja tuolinjalkojen sekä ilmastoinnin äänien vai-mentaminen

• yläkoulussa akustoidun kotiluokan valitseminen opetuksen pääasialliseksi tilaksi

Koulun aloittamisen lykkäys

Kuulovammaisen lapsen kouluratkaisuna voi myös olla vuoden koululykkäys, jonka aikana lapsi käy ns. nolla- tai starttiluokkaa ja aloittaa peruskoulun sen jälkeen normaalisti ensimmäiseltä luokalta. Lapselle tarjotaan näin käytännössä kaksivuotinen esiopetus ennen ensimmäisen luokan aloittamista, vaikka lapselle ei olisi myönnetty pidennettyä oppivelvollisuutta. Starttiluokat/nollaluokat ovat koulujen yhteydessä toimivia luokkia ja työskentely on koulumaista, mutta enemmän leikin kautta oppimista kuin ensimmäisellä luokalla. Tavoitteet ovat myös erilaiset kuin ensimmäisellä luokalla.

Koulun kuunteluolosuhteet

Koulun kaikuvia tiloja voi parantaa akustoinnilla. Kuntoutusohjaaja kartoittaa koulun tilojen akustiikan ja kirjoittaa tarvittavat lausunnot sekä on tarvittaessa yhteydessä kunnan viranomaisiin. Saneeraukset tehdään mieluiten kesällä ennen koulun alkamista. Hyvistä kuunteluolosuhteista hyötyvät kaikki luokassa työskentelevät.

Luokkahuoneen huono akustiikka laskee puheenerotuskykyä. Kuulokojeella kuunteleminen kaikuvassa luokassa ja taustamelussa on hankalaa, koska kuulokoje vahvistaa kaikki ympäristön äänet. Vielä hankalampaa on oppilasmäärältään suurissa luokissa. Vanhoissa kaikuvissa koulurakennuksissa kuunteluolosuhteet sopivat harvoin ilman saneerausta kuulokojeella kuuntelemiseen. Uusien koulurakennusten kuunteluolosuhteet ovat yleensä kunnossa, koska niiden suunnittelussa yleensä otetaan huomioon Suomen rakentamismääräyskokoelman ohjeet. Ohjeissa on määritelty suurimmat sallitut jälkikaiunta-ajat luokkahuoneessa, käytävällä, ruokalassa ja liikuntasalissa. Myös lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähkölaitteiden melulle on asetettu enimmäisarvot. Ohjeita eri rakennusten akustisesta luokituksesta annetaan enemmän standardissa SFS 5907, Rakennusten akustinen luokitus.

Luokkahuoneen kuunteluolosuhteita voidaan parantaa monilla konkreettisilla toimenpiteillä. Kun luokkahuonetta saneerataan, asennetaan akustiikkalevyjä sekä katon reunoille että seinän yläosaan. Tällöin katon keskiosa jää heijastuspinnaksi. Nyrkkisääntönä vaimennusmateriaalin määrälle voidaan pitää, että vaimennusmateriaalia on lattiapinta-alan verran. Kalusteiden jalkojen alle ja pulpettien kansiin liimataan huopapehmusteet. Ilmastoinnin äänet vaimennetaan. Luokkahuoneeseen vaihdetaan tarvittaessa ääntä eristävä ovi. Seinätekstiileillä, matoilla, verhoilla, hyllyillä, viherkasveilla ja tilanjakajilla voidaan pehmentää sisätilojen ääniä.

Käytännön ohjeita koulutyöhön

Kuulovammaisen oppilaan koulutyö helpottuu, kun • oppilas käyttää kuulokojettaan säännöllisesti

• FM-laitetta käytetään aktiivisesti

• koululla on varaparistoja • opettaja tarkkailee ja tarkistaa varsinkin pienten oppilaiden kuulokojeen toimintaa

• radiota, televisiota ja nauhuria kuunnellaan FM-laitteella tai silmukalla tai oppilas istuu lähellä kaiutinta

• luokkahuoneessa on riittävä yleisvalo ja tauluvalaistus

• koulun kaikuvat tilat on akustoitu ja iskuääniä aiheuttavat kohteet vaimennettu

• istumapaikka valitaan ikkunan puolelta luokkaa, toisesta tai kolmannesta rivistä, jolloin valo tulee kuuntelijan takaa puhujan kasvoille ja tarvittaessa voi kääntyä katsomaan oppilastoverei- den huuliota; pyörivä työtuoli helpottaa kääntymistä,

• jos oppilaalla on toispuoleinen kuulonalenema, paikka valitaan niin, että parempi korva on luokkaan päin

• ryhmätyöskentelyssä huonokuuloisen oppilaan ryhmän koko on mahdollisimman pieni

• diaesitystä ei seurata täysin pimeässä, vaan valaistaan ainakin selostajan kasvot

• kielenopetuksen nauhoja voi lainata kotiin

• luokassa on avoin ja myönteinen ilmapiiri; oppilas on hyväksynyt kuulokojeen ja apuvälineiden käytön ja oppilastoverit ja muut opettajat ovat saaneet riittävästi asiallista tietoa kuulovammaisuudesta

• tukioppilas selventää tai kertaa annetut ohjeet tarvittaessa

• kiinnitetään huomiota työrauhaan ja taustamelun ehkäisyyn, sillä tärkeän puheen kuuleminen

• melun keskeltä on vaikeaa
  • oppilaat puhuvat rauhallisesti ja kuuluvasti vuorotellen
  
• FM-laitteen lähetin kiertää puhujalta toiselle tai opettaja toistaa muiden oppilaiden vastaukset; yhtä aikaa puhumista ja puheenvuoron nopeaa vaihtumista huoneen puolelta toiselle on vaikea seurata

• luokassa puhutaan selkeällä ja kuuluvalla äänellä kasvot huonokuuloista kohden, huutoääni säröytyy kuulokojeessa ja vokaalit peittävät alleen heikot vokaalinjälkeiset konsonantit

• pitkä parta tai käsi suun edessä estää huulion näkymisen

• puhuja ei seiso ikkunan edessä, selin tai liian kaukana, eikä puhe ole liioiteltua tai liian

nopeaa • oppiainesta havainnollistetaan ja visualisoidaan • oppilaalla on riittävästi aikaa muistiinpanojen tekemiseen tai hän saa ne monisteena

(ei tarvitse kirjoittaa silloin kun opettaja puhuu) • opettaja varmistaa, että huonokuuloinen on kuullut ja ymmärtänyt asian myös meluisissa tilanteissa

• voimistelusalissa, uimahallissa, retkillä, teatterissa jne. ohjeet annetaan etukäteen tai oppilaan vieressä, sillä ulkona ja isossa tilassa ääni heikkenee nopeasti heijastavien pintojen puuttuessa

• sanelukokeessa annetaan oppilaalle aikaa vastaamiseen ja mahdollisuus huulion näkemiseen sanelun toistossakin

• vieraileville puhujille annetaan myös FM-laite ja opastetaan selkeän puhumisen säännöt

• jäljellä olevaa kuuloa suojellaan; esimerkiksi teknisessä työssä käytetään kuulonsuojaimia

• sisäkorvatyyppisissä kuulovioissa melualtistuminen saattaa heikentää kuuloa entisestään, siksi jäljellä olevaa kuuloa on suojeltava välttämällä kovaa melua ja käyttämällä tarvittaessa kuulon-suojaimia

• erityisopettaja ja terveydenhoitaja seuraavat huonokuuloisen koulu-uraa, vaikka esimerkiksi erityisopetuksen tarvetta ei akuutisti olisikaan

Yleisopetusta tukevia toimia

Kuntoutusohjaaja valmistelee oppilaan koulusijoitusta jo ennen koulunkäynnin aloittamista olemalla yhteydessä tulevaan kouluun ja kunnan kouluviranomaisiin. Kuntoutusohjaaja selvittää koulun akustiset olot ja pohjustaa tarvittavat saneeraukset. Kuulovammaistiedon välittäminen rehtorille ja opettajakunnalle tukee myönteisten asenteiden syntymistä ja ehkäisee turhia pelkoja. Kuntoutusohjaaja perehdyttää tulevan luokanopettajan, erityisopettajan ja mahdollisen avustajan ottamaan huomioon kuulovammaisen oppilaan tarpeet.

Koulun alettua kuntoutusohjaaja voi perehdyttää oppilastoverit kuulemiseen ja kuulon apuvälineiden käyttöön. Oppilaan koulu-uran aikana kuntoutusohjaaja tekee tarpeen mukaan koulukäyntejä ja välittää tietoa keskussairaalasta. Näillä käynneillä voidaan tarkkailla luokkatyöskentelyn aikana oppilaan tapaa kuunnella, huulioluvun käyttöä luokassa, luokan ääniympäristöä ja kommunikointia sekä keskustella hankalista tilanteista opettajien ja oppilaan kanssa.

Kuulonhuoltoliitto, yliopistolliset sairaalat, keskussairaalat ja kuulovammaisten koulujen resurssikeskukset järjestävät opastusta ja koulutusta opettajille. Koulutukset kestävät yhdestä päivästä kolmeen viikkoon ja osa koulutuksesta on maksutonta.

Maassamme toimii neljä kuulovammaisille oppilaille tarkoitettua resurssikeskusta: Mikael-koulu Mikkelissä, Haukkarannan koulu Jyväskylässä, Merikartanon koulu Oulussa ja Albertin koulu Helsingissä. Keskukset järjestävät koulutuksen lisäksi oppilaille tukijaksoja, jolloin oppilas voi sovitun ajan opiskella koulun oppilaana. Keskuksista voi myös kutsua integraatio-opettajan käymään yleisopetuksen koululla konsultoimassa oppilaan asioissa.

Kuulovammaisten erityiskouluista yleisopetukseen siirtyvien oppilaiden siirron tukena toimivat ko. erityiskoulun opettajat ja kuntoutusohjaaja.

Opettajan tukena ovat myös keskussairaaloiden kuntoutustyöryhmien eri asiantuntijat sekä oppilaan muut kuntouttajat (puhe-, toiminta-, fysioterapeutti), joiden puoleen voi kääntyä tietoja ja ohjeita saadakseen.

Vieraan kielen opiskelu

Vieraiden kielten opiskelu on huonokuuloiselle oppilaalle usein vaikeampaa verrattuna oppiaineisiin, joita opetetaan hänen äidinkielellään. Erityisesti suullisen kielitaidon oppiminen ja puheen ymmärtäminen äänne- ja kirjoitusasultaan suuresti poikkeavissa kielissä, esimerkiksi englannissa ja ranskassa, tuottavat usein vaikeuksia huonokuuloiselle oppilaalle. Äänteet, joita ei esiinny suomen kielessä ja se, ettei kuule puheen intonaatiota vaikeuttavat oikean ääntämyksen omaksumista sekä kuullun ymmärtämistä.

Huonokuuloinen oppilas käyttää myös usein näköaistia kuulonsa tukena. Nauhuri- tai kielistudiokuuntelussa hän joutuu toimimaan pelkästään kuuloaistin varassa, minkä vuoksi vieraan kielen ymmärtäminen voi tuntua ylivoimaiselta. Tehtävää voidaan helpottaa antamalla oppilaan käyttää kirjoitettua tekstiä kuullun tukena ja antamalla hänelle mahdollisuus kuunnella teksti useita kertoja.

Huonokuuloisella oppilaalla sekoittuvat usein samantapaiset äänteet (konsonanteista k - p t, m -n, s - t ja vokaaleista y - i ja e - ö) ja sanojen alut ja loput jäävät kuulumatta. Huulilta lukiessakin osa äänteistä sekoittuu. Siksi kuulovammaisella oppilaalla on todellisia vaikeuksia vastatessaan esim. kysymykseen: Where can you see a cat / hat / rat / bat?

Huonokuuloinen oppilas saattaa tarvita erityisesti kieliopintojen alkuvaiheessa runsaasti ohjausta oikean ääntämyksen löytämiseksi ja oppiakseen kuuntelemaan vierasta kieltä. Ohjatulla harjoittelulla on mahdollisuus kuulovammasta huolimatta saavuttaa hyvä kielitaito oppilaan muut oppimisedelletykset huomioiden.

Huonokuuloisen oppilaan kanssa on hyvä opiskella huolellisesti ääntämismerkit (foneettiset merkit). Sanojen ääntämismallin muuttaminen kirjoitettuun muotoon voi olla hänelle hyvä harjoitus. Opiskelua voidaan helpottaa myös käyttämällä paljon visuaalista materiaalia esimerkiksi tekstiä ja kuvia. Varsinkin pienten koululaisten kohdalla kuva-sana -yhdistelmät auttavat kielen omaksumisessa.

Kahdenkeskisten lukuhetkien järjestäminen kotona tukee myös oppimista. Luetaan esimerkiksi yhdessä oppikirjan tekstejä, aikuinen edellä, lapsi perässä. Kuuntelemisen lisäksi lapselle on tärkeää katsella lukijan huuliota. Häntä voi pyytää toistamaan luettua tekstiä lause lauseelta. Tekstejä voi nauhoittaa oppilaalle valmiiksi - ääninauhoilla vältetään taustamusiikin ja tehosteäänien käyttöä. Myös tietokoneopetusohjelmien käyttö tuo vaihtelua opiskeluun. Oikeantyyppisen videon käyttö mahdollistaa huulion käytön kuulemisen tukena.

Sormiaakkoset auttavat oppilasta sanojen erottelussa. Sormiaakkosilla tarkoitetaan viittomakielen käsimerkkejä kirjaimille (äänteille). Myös FM-laitteen säännöllinen käyttö helpottaa kuulemista. Lisäksi oppilaalla on tarvittaessa mahdollisuus yksilölliseen tukeen ja erityisopetukseen sekä puheterapiaan vieraan kielen opiskelussa.

Tukitoimista huolimatta voi vieraan kielen opiskelu tuottaa huonokuuloiselle oppilaalle ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Silloin voidaan harkita kielen oppimäärän mukauttamista tai oppilaan vapauttamista kokonaan kielen opiskelusta. Mukautettua opetusta tai opetuksesta kokonaan vapauttamista kannattaa harkita tarkoin, koska se saattaa myöhemmin haitata jatko-opintoihin pääsyä ja niissä menestymistä. Huonokuuloisen oppilaan kuuntelutehtävät voidaan jättää arvostelematta tai ne voidaan korvata kirjallisilla tehtävillä. Tätä varten oppilas tarvitsee lääkärin lausunnon hänen kuntoutuksestaan vastuussa olevasta sairaalasta.

Useamman vieraan kielen opiskelu voi käydä oppilaalle raskaaksi, mikä on syytä ottaa huomioon yläkoulun valinnaisaineita mietittäessä. Monet huonokuuloiset oppilaat pitävät helpompana opiskella kieliä, joiden kirjoitus- ja ääntämisasu muistuttavat toisiaan. Tällaisia ovat esimerkiksi ruotsi ja saksa. Niiden opiskeluryhmät voivat myös olla pieniä ja siksi huonokuuloiselle sopivia. Jollekin huonokuuloiselle oppilaalle voi olla henkilökohtaista hyötyä viittomakielen opiskelusta vieraana kielenä. Jatko-opintojen kannalta parhaat lähtökohdat saavuttavat englannin ja ruotsin kieliä yleisopetuksen oppimäärän mukaan opiskelleet.

Ylioppilaskirjoituksissa

Ylioppilastutkintolautakunta voi hakemuksesta myöntää kuulovammaisen kokelaan kielten kuullunymmärtämiskokeet pantavaksi toimeen erityisjärjestelyin tai vapauttaa kokelaan tästä kokeen osasta kokonaan.

Sekä lupaa erityisjärjestelyihin erillisessä huoneessa että vapautusta on haettava lautakunnalta kirjallisesti. Lukion hakemus ja lääkärinlausunto on kirjoitettava lautakunnan laatimaan lomakkeeseen, jonka mukana on lähetettävä äänes- ja puheaudiogrammi. Lukion hakemuksesta on myös käytävä ilmi, että alle 18-vuotiaan opiskelijan ollessa kyseessä myös huoltajaa on kuultu. Opettajan lausunto kuulovamman vaikutuksesta kokelaan kuullunymmärtämiskykyyn sekä perustelut erityisjärjestelyiden tai vapautuksen saamiseksi on myös hyvä lähettää lautakuntaan.

Hakemus kuulovammaisen kokelaan vapauttamiseksi ylioppilastutkinnon kuullunymmärtämiskokeesta on syytä tehdä jo opiskelijan aloittaessa opinnot lukiossa. Jos lievästi kuulovammainen kokelas haluaa, että kuulovamma otetaan arvostelussa huomioon, lukion tulee lähettää lautakunnalle kokelaan tai hänen huoltajansa jättämä lääkärintodistus kuulovammasta. Keskivaikeasti tai vaikeasti kuulovammaiselle kokelaalle, joka selviytyy kuulokojeen avulla, järjestetään kuunteluolot sopiviksi mahdollisimman hiljaisessa ja kaiuttomassa erillisessä huoneessa. Lupaa erityisjärjestelyihin erillisessä huoneessa tulee hakea lautakunnalta.

Mikäli kuulovammainen kokelas ei pysty selviytymään kuullunymmärtämiskokeesta erityisjärjestelyinkään, hän voi pyytää lautakunnalta vapautusta kokeiden tästä osasta (Ylioppilastutkintolautakunnan ohje 2003).

• kuntoutusohjaaja

• kuntoutuksesta vastaavan sairaalan kuulokeskus

• lähin resurssikeskus

• lähin kuulovammaisten koulu/integraatio-opettaja

• Kuulonhuoltoliitto

Jauhiainen, Tapani. Kuulo ja viestintä. 1995.Yliopistopaino.

Kieli, kuulo ja oppiminen - kuurojen ja huonokuuloisten lasten opetus. Toim. Takala, Marjatta
& Lehtomäki, Elina. 2002. Finnlectura.
Lapsi kuulolla. Toim. Määttä, Paula., Lehto, Eeva., Hasan Marja & Parkas, Ritva. 2005.

PS-Kustannus.

Kuulon ja kielen kuntoutus - vuorovaikutuksesta kommunikointiin. Toim. Lonka, Eila &
Korpijaakko-Huuhka, Anna-Maija. 2000. Palmenia kustannus.
Mäki, Onerva. Peruskoulun kuulonalenteisten oppilaiden peruskartoitus. 1987.

Jyväskylän yliopisto.
Opetuksen integraatio, OAJ:n hallituksen kannanotto.1989.
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Opetushallitus. 2004. Saatavissa

www-muodossa: www.oph.fi/info/ops/pops_web.pdf (Luettu 23.2.2006)
Perusopetuslaki (1998/628) ja -asetus (1998/852)
Rytsölä, Elina. Mikrotia. Kuulovammaisen lapsen perheen avaintieto.

Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liitto Ry. 2005.

Salmivalli, Altti., Jauhiainen, Tapani., Kärjä, Juhani., Raivio, Matti. Kuulontutkimus ja
kuntoutus. 1984. Instrumentarium.
Salmivalli Altti & Johansson Reijo, Kuulovammainen koululainen. 1986.

Suomen audiologian yhdistys ry.
Salmivalli Altti & Johansson Reijo, Kuuleminen huonetilassa. 1988.
Suomen audiologian yhdistys ry.

Kuulonhuoltoliitto ry

Ilkantie 4 00400 Helsinki Puh. (09) 58031 (myös tekstipuhelin) Faksi (09) 5803 331

Neuvontapuhelin ma klo 9–15 (09) 5803 370 info@kuulonhuoltoliitto.fi

www.kuulonhuoltoliitto.fi www.esteetonopiskelu.fi www.moottorikorvat.net

Cubitum Oy • Paintek Pihlajamäki Oy 2006