Liito-oravien kartoitusta on jatkettu vuosittain 2020-luvulla. Keväällä 2022 ja 2023 tarkistettiin vanhoja esiintymiä ja pyrittiin etsimään uusia. Työ jaettiin kahdelle vuodelle niin, että liito-oravan elinpiireistä saatiin mahdollisimman ajantasainen tieto koko kaupungin alueelta. Tarkistuskohteina olivat liito-oravalle sopivat metsiköt, joista lajia ei ollut tavattu, sekä kaikki tunnetut liito-oravan esiintymät, joita ei ollut tarkistettu vuoden 2020 jälkeen. Liito-oravien inventointi perustuu keväällä puiden tyviltä löytyviin ulostepapanoihin.
Seuranta-aineiston perusteella liito-oravakannan huippuvuosia olivat 2018 ja 2019. Sen jälkeen osa esiintymistä on autioitunut ja uusia esiintymiä on löytynyt vähän. Liito-oravien määrä Helsingissä on asettunut huippuvuosia alemmalle tasolle, mutta ei ole pienentynyt enää 2022 ja 2023. Vuosina 2022–2023 rajattiin neljä uutta liito-oravan ydinaluetta ja kolme uutta elinaluetta. Liito-oravan asuttamia metsiköitä ja puistoalueita on Helsingissä löydetty kaikkiaan 156. Niistä on viime vuosina ollut asuttuna hieman yli 100.
Isot kuuset ja kookkaat haavat ovat liito-oravalle tärkeitä
Helsingin liito-oravaesiintymistä suurin osa on sekametsissä, joissa on runsaasti nuoria lehtipuita järeämmän, kuusivaltaisen pääpuuston alla. Isot kuuset ja kookkaat haavat ovat liito-oravalle tärkeitä. Niitä on miltei kaikilla lajin esiintymillä. Pesäpuut ovat useimmiten haapoja, joissa on vanha käpytikan kolo. Pieni osa liito-oravista elää vanhaa puustoa kasvavien puistojen luonnontilaisimmissa osissa. Kookkaat tervalepät ja koivut ovat puistoissa liito-oravalle tärkeitä ruokailupuita ja järeät kuuset tärkeitä oleskelupaikkoja.
Seurantajakson alkuvuosina todetut liito-oravan elinalueet ovat säilyneet varmimmin liito-oravan asuttamina. Osa liito-oravista on kannan kasvettua joutunut ilmeisesti tyytymään heikkolaatuisempiin ympäristöihin. Vanhojen ydinalueiden ja niille johtavien kulkuyhteyksien turvaaminen on tärkeintä liito-oravan suojelussa.
”Uudenmaan liito-oravapopulaation turvaamista auttaisi, jos laji leviäisi Helsingin tai Vantaan itäosien kautta Sipoonkorven kansallispuistoon parempaan elinympäristöön kuin Helsingin urbaaneimmat elinpiirit”, toteaa ympäristöjohtaja Esa Nikunen Helsingin ympäristöpalveluista.