KAUPUNKI
VALLAN NÄYTTÄMÖKSI
Litografia 1850-luvulta. Frans Oscar Liewendal. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat.
Ajatus Helsingin
korottamisesta pääkaupungiksi syntyi 17.11.1808 kaupungissa riehuneen tulipalon jälkeisen jälleenrakentamisen
yhteydessä. Aloite tuli Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherralta Gustaf
Fredrik Stjernwallilta. Pietarissa asiaa ajoivat valtiosihteeri Mihail
Speranski ja Suomen asiain komitean puheenjohtaja Gustaf Mauritz Armfelt.
Helsingin eduksi esitettiin Pietarin läheisyys, hyvä satama, virkeä
elinkeinoelämä, Viaporin linnoitus ja mahdollisuus rakentaa kaupunki
kokonaan uudelleen.
Aleksanteri
I korotti
Helsingin pääkaupungiksi 8.4.1812.
Keisarille pääkaupungin
siirto sopi osaksi rauhoituspolitiikkaa, jonka tavoitteena oli osoittaa
suomalaiselle eliitille, että siirtyminen Venäjän alaisuuteen hyödytti
sitä. Pääkaupungin asemakaavan laati valtioneuvos Johan Albrecht
Ehrenström, joka nimitettiin myös johtamaan uudelleenrakennustyötä.
Arkkitehdiksi kutsuttiin berliiniläinen Carl Ludvig
Engel. Suunnittelua
valvoi ylimpänä keisari. Helsinki rakennettiin empiretyyliin Pietarin
esikuvan mukaan. Julkisessa rakentamisessa empiretyylillä oli vahva
symbolinen arvo, jolla korostettiin keisarin valtaa. Eurooppalaisittain
vanhanaikainen empiretyyli oli viesti valtarakenteiden
konservatiivisuudesta. Pääkaupunki oli hävittänyt Ruotsin vallan
aikaisen pikkukaupungin tieltään 1850-luvulle tultaessa.