Timo Heikkinen, tutkija

Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus

Teknillinen korkeakoulu

Pääkaupunkiseutu läheltä ja kaukaa

Richard Floridan teoria luovasta luokasta on innostanut monia kaupunkeja ja kaupunkiseutuja ympäri maailmaa selvittämään omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan globaalissa kilpailussa. On ajateltu, että mikäli luovaa luokkaa pystytään houkuttamaan ja pitämään aloillaan, on menestys likipitäen taattu. Floridan itsensä mukaan Suomi kokonaisuudessaan pärjää ja tulee pärjäämään varsin hyvin. ”Suuren meren” takana tehdyissä listauksissa olemme kärkisijoilla niin teknologian, talentin kuin toleranssinkin osalta. Lähempää katsottuna ilmenee kuitenkin eroja. Jos luova luokka on uuden talouden kannalta se kaikkein olennaisin joukko, on erityisesti pääkaupunkiseutu vahvoilla. YTV:n selvityksen mukaan täällä työskentelee noin kolmasosa maan luovasta luokasta. Floridalaisen näkemyksen mukaan tätä selittää se, että pääkaupunkiseutu on paikka, jossa yhdistyvät luovan luokan työhön ja asumiseen liittyvät tavoitteet. Sopivansisältöisten koulutus- ja työpaikkojen lisäksi seudulta löytyy luovuutta tukeva, suvaitseva ja moni-ilmeinen kaupunkikulttuuri. Maamme ainoa metropolialue hyötyy suuresta koostaan.

Floridan omat tutkimukset liikkuvat yleensä kaupunkien tai kaupunkiseutujen tasolla. YTV:n tutkimuksen ansiona on se, että tästä lähtökohdasta on edetty kaupunginosiin. Käytössä olevat menetelmät ovat mahdollistaneet myös sen, että Floridalle yleisistä tilastoista on siirrytty havainnollistavimpiin karttoihin. Tämän myötä tutkimus tuo esille mielenkiintoisia löytöjä siitä, kuinka niin seudun kunnilla kuin alueillakin on omat profiilinsa. Yllättävä on havainto, että Espoossa on suhteessa eniten superluovan ytimen työpaikkoja. Toisaalta tämä kertoo siitä, että floridalaisessa viitekehyksessä tietotekniikan alojen ammatit saavat saman painoarvon kuin perinteisesti luoviksi mielletyt taiteen, muotoilun ja viihteen ammatit. Samoin yllättävä on tulos, jonka mukaan melkein puolet seudun työssäkäyvistä lukeutuu luovaan luokkaan. Tulos antanee suuntaa, mutta tulokseen on epäilemättä vaikuttanut se, että YTV on joutunut käyttämään toimialaluokitusta. Luovaan luokkaan on päätynyt ammatteja, jotka eivät Floridan mukaan sinne kuulu. Toisaalta Florida ei ole itsekkään luokkiensa suhteen kovin tarkka ja aina voidaan kysyä, miltä perustalta johonkin ammattiin katsotaan liittyvän luovuutta ja toiseen ei. Florida itse tuntuu ajattelevan, että kaikki ihmiset ovat luovia, mutta taloudellisen menestyksen kannalta toisten ihmisten luovuus on tärkeämpää kuin toisten.

YTV:n tutkimus antaa hyvän kuvan siitä, missä eri luokat työskentelevät, jos pääkaupunkiseutua halutaan tarkastella floridalaisittain ”luokkatietoisessa” viitekehyksessä. Valitettavaa on se, että YTV:n menetelmät eivät ole mahdollistaneet tarkastella sitä, missä pääkaupunkiseudulle työskentelemään hakeutunut ja asettunut luova luokka asuu. Floridan mukaan luova luokka tekee elämäänsä koskevat päätöksensä pitkälti arvopohjaisesti ja työ ja asuminen kietoutuvat yhteen. Luovan luokan lähempi tarkastelu voisi tuoda esille sen, että edes superluova ydin ei ole mitenkään yhtenäinen ryhmä. Tieto- ja taitoammattilaisten asumispreferensseistä pääkaupunkiseudulla tehty tutkimus osoitti jo ennen Floridan maailmanmainetta, että ”supereihin” lukeutuvien välillä on eroja. Siinä missä tietoammattilaiset ovat ”luonto-urbaaneja”, ovat taitoammattilaiset ”keskusta-urbaaneja” (Ilmonen ym. 2000). Yhdistämällä työ- ja asumistietoja voitaisiinkin saada eri ryhmät tarkemmin huomioiva kuva luovan luokan sijoittumisesta ja liikkeistä pääkaupunkiseudulla. Tällainen tieto olisi hyödyksi pohdittaessa sitä, kuinka pääkaupunkiseutu voisi jatkossakin säilyä ja kehittyä sekä luovan luokan työ- että asuinpaikkana.

Lähteet

Ilmonen, Mervi; Hirvonen, Jukka; Knuuti, Liisa & Lankinen, Markku (2000): Rauhaa ja karnevaaleja. Tieto- ja taitoammattilaisten asumistavoitteet Helsingin seudulla. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 78. Espoo.