Jaakko Kiander, tutkimusprofessori

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus

Virosta Euroopan Unionin jäsen

Viro liittyi yhdessä yhdeksän muun maan kanssa Euroopan Unionin jäseneksi 1.5.2004. Uusista jäsenmaista se on lähinnä Suomea. Viron läheisyys merkitsee sitä, että jäsenyyteen liittyvät muutokset kuten verokilpailu, vapaa liikkuvuus ja rajoittamaton alkoholintuonti alkavat heti vaikuttaa Suomessa, ja varsinkin pääkaupunkiseudulla. Millaiset sitten ovat Viron EU-jäsenyyden vaikutukset?

Jäsenyydeltä odotetaan ennen kaikkea taloudellisia hyötyjä. Yleisesti uskotaan, että EU-jäsenyys lisää uusien jäsenmaiden houkuttelevuutta investointikohteina. Jäsenyys EU:ssa parantaa näiden maiden luotettavuutta ja vähentää riskejä samalla kun sen uskotaan kiihdyttävän talouskasvua. Yhdessä edullisen palkkatason kanssa nämä tekijät lisännevät investointeja. Viron kohdalla muutos ei todennäköisesti ole kuitenkaan kovin suuri, koska Viro on ennen EU-jäsenyyttä onnistunut houkuttelemaan runsaasti ulkomaisia sijoituksia – ennen kaikkea Suomesta ja Ruotsista.

Uudet jäsenmaat ovat Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta siirtymätalouksia, joiden hintataso on edelleen vain noin 50 prosenttia vanhojen EU-maiden keskimääräisestä hintatasosta. Näin on myös Viron kohdalla. Viron alhainen hintataso houkuttelee suomalaisia ostoksille. Samalla se herättää pelkoja siitä, että suurten palkkaerojen vuoksi suomalaisia työpaikkoja siirtyisi Viroon. EU-jäsenyyteen liittyy kuitenkin keskeisesti ajatus taloudellisesta kehityksestä ja yhdentymisestä. Siksi on odotettavissa, että hinta- ja palkkaerot tasoittuvat vähitellen. Tällainen konvergenssikehitys vie kuitenkin pitkän ajan, noin 20 vuotta.

Suhteellinen tulotaso Virossa, Suomessa ja EU15-maissa

EU15-maiden keskimääräinen BKT/asukas (1995=100)

Muuttoliike Virosta jää vähäiseksi

Palkka- ja hintaerot luovat kannustimia myös työvoiman muuttoliikkeelle Virosta Suomeen. Periaatteessa virolaisten kannattaisi joko muuttaa Suomeen tai sitten työskennellä jonkin aikaa Suomessa ja sitten viedä säästönsä takaisin kotimaahansa, missä niiden ostovoima on suurempi. Käytännössä EU-jäsenyys mahdollistaa työvoiman lähes vapaan siirtymisen maasta toiseen.

Eri arvioiden mukaan Euroopan Unionin uusista jäsenmaista muuttaa tulevien vuosien aikana nykyisiin jäsenmaihin 0,5–6,2 prosenttia uusien jäsenmaiden väestöstä. Mikäli kaikki kymmenen jäsenyydestä neuvottelevaa Keski- ja Itä-Euroopan maata (KIE-10-maat) liittyvät unioniin, tämä tarkoittaa 2–12 miljoonaa henkilöä. Arvioiden haarukka on huomattavan suuri, koska mitään varmaa tietoa asiasta ei ole. Muuttopotentiaali on suurinta Puolassa ja Romaniassa (jonka arvellaan liittyvän Euroopan Unioniin vuonna 2007). Viron osalta maastamuutto on todennäköisesti suuruusluokkaa 2–5 prosenttia väestöstä, eli 30 000–80 000 henkilöä, joista merkittävän osan voi odottaa muuttavan Suomeen – muista uusista jäsenmaista Suomeen tuskin muutetaankaan. Aikaisemman tutkimuksen perusteella voidaan päätyä valistuneeseen arvaukseen, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä Suomessa pysyvästi asuvien uusien EU-maiden kansalaisten määrä kasvaa 15 000– 90 000 hengellä. Arvion vaihteluväli on huomattavan suuri, mutta on syytä huomata, että edes arvion yläpää ei merkitsisi kovinkaan merkittävää muuttoliikettä. Esimerkiksi 1990–luvun aikana Suomeen suuntautunut nettomuutto oli kokonaisuudessaan noin 50 000 henkilöä.

Muutokset Virossa

Talouden avautuminen, nopea kasvu ja EU-jäsenyys muuttavat nopeasti virolaista yhteiskuntaa. Selkein muutos liittyy nopeaan vaurastumiseen. Tässä suhteessa Viro on kehittynyt paremmin kuin mikään muu entisistä sosialistisista maista. Hakijamaista vain Baltian maat, Slovenia ja Unkari onnistuivat merkittävästi nostamaan elintasoaan EU:n keskiarvoon verrattuna 1990–luvun jälkipuoliskolla. Vuonna 2001 talouskasvu hakijamaissa oli kuitenkin keskimäärin nopeampaa kuin EU:ssa (osin siksi, että vanhat EU-maat joutuivat taantumaan). Kaikissa Baltian maissa BKT:n kasvu oli yli 5 prosenttia, siis varsin nopeaa. Jos kasvu jatkuu samankaltaisena, virolaisten tulotaso lähestyy Suomen ja muiden vanhojen EU-maiden tasoa nopeasti (ks. kuvio).

Nopeasta kasvusta huolimatta Virossa on ongelmia edelleen runsaasti. Vaurastuminen on ollut selvintä Tallinnassa, mutta Viron syrjäseudut ovat jääneet selvästi kehityksestä jälkeen. Tämä ilmiö on tietysti tuttu muuallakin; useimmissa maissa kehitys on ripeintä suurkaupungeissa.

Uudet EU-maat ovat selvästi nykyisiä EU-maita köyhempiä. Osittain tämä johtuu siitä, että niiden talouden rakenne poikkeaa edelleen jonkin verran edistyneemmistä markkinatalousmaista. Puolan kohdalla tämä ero on suurin. Myös Virossa maatalouden ja teollisuuden työvoimaosuudet ovat edelleen huomattavan suuria (7 % ja 34 %), ja vastaavasti palvelusektori on suhteellisen kehittymätön. Tämän lisäksi työttömyys on korkea, ja huomattava osa väestöstä on työvoiman ulkopuolella. Viron suhteellisen vapaa ja dynaaminen talous ei ole onnistunut integroimaan koko väestöä työmarkkinoille; menestyjiä ovat olleet lähinnä hyvin koulutetut nuoret kaupunkilaiset.

Viron talous on haavoittuva

Viron talous voi edelleen kasvaa nopeasti, koska tuotantoa ja tuottavuutta voidaan kasvattaa ulkomaisten investointien avulla. Käyttämätöntä työvoimapotentiaalia on myös suhteellisen paljon. Pidemmällä aikavälillä Viron kasvunäkymiä uhkaa kuitenkin väestön ikääntyminen ja supistuminen sekä maastamuuton että alhaisen syntyvyyden vuoksi. Maan sisäiset erot ovat myös niin suuria, että ne voivat haitata eteläisten ja itäisten osien kehitystä.

Viron talous kärsii Kiina-ilmiöstä enemmän kuin Suomi. 1990–luvulla Viroon siirtyi runsaasti yksinkertaista kokoonpanoteollisuutta alhaisen palkkatason houkuttelemana. Hinta- ja palkkatason nousun myötä tämä kilpailuetu on häviämässä – ainakin suhteessa Kiinaan ja kehitysmaihin. Toisaalta Virossa ei kuitenkaan ole riittävästi korkean osaamistason työpaikkoja eikä myöskään merkittävää suurteollisuutta.

Viroa on kritisoitu suomalaisessa ja ruotsalaisessa keskustelussa epäreilusta verokilpailusta. Viron tapaiselle maalle veroetujen käyttäminen pääomien houkuttelemiseksi on kuitenkin välttämätöntä. Lisäksi Viron verotus ei kokonaisuudessaan ole erityisen keveä. Virossa ei veroteta lainkaan yritysten jakamattomia voittoja. Siellä ei myöskään ole progressiivista tuloveroa eikä merkittävää auto- ja alkoholiverotusta. Toisaalta keskimääräinen tuloveroaste on kohtalaisen korkea, ja työnantajien sosiaalivakuutusmaksut jopa selvästi Suomen tasoa korkeammat. Virolainen yhteisö- ja osinkoverotus ei myöskään ole osoittautunut kilpailukykyiseksi verrattuna suomalaiseen verojärjestelmään.

Viron talous onkin erittäin haavoittuva. 1990–luvun alusta lähtien Viron vaihtotaseen vaje on ollut erittäin suuri, ja tuonti on ollut jatkuvasti vientiä suurempi. Suuri vaihtotaseen vaje on rahoitettu ulkomaisella pääoman tuonnilla, ennen kaikkea länsimaisten yritysten suorilla sijoituksilla Viron talouteen. Suurimpia sijoittajia ovat olleet suomalaiset ja ruotsalaiset yritykset, jotka myös nykyään pitkälle kontrolloivat Viron talouselämää. Viron rahapolitiikka on perustunut nk. valuuttakatejärjestelmään, joka on pitänyt kruunun kurssin vakaana suhteessa euroon. Järjestelmän toimivuus on kuitenkin täysin perustunut sijoittajien luottamukseen, joka onneksi on säilynyt hyvänä. Vakauden lisäämiseksi Viron intressissä on mahdollisimman pikainen liittyminen eurojärjestelmään. Tähän onkin hyvät edellytykset, koska Viron taloutta on hoidettu hyvin.

Tallinna ja Helsinki

Viron liittyminen EU:n jäseneksi tänä vuonna ja todennäköinen euron käyttöönotto vuonna 2007 edistävät erityisesti Tallinnan ja Helsingin suurkaupunkialueiden integroitumista. Kaksoiskaupungista puhuminen voi olla liioittelua, mutta nykyistä tiiviimpi integroituminen lienee väistämätöntä. Käytännössä tämä tarkoittaa entistä laajempaa tavaroiden, palvelusten ja ihmisten liikkumista kaupunkien välillä. Yritykset ja kotitaloudet hyödyntävät kaupunkien välisiä hintaeroja ja liiketoimintamahdollisuuksia.

Molempien kaupunkien yhteisessä vaikutuspiirissä asuu noin kaksi miljoonaa ihmistä, joten kyseessä ei ole Euroopan ja Itämeren mittakaavassa suinkaan merkityksetön keskittymä. Lisäksi molempien pääkaupunkiseutujen taloudellinen kasvu on todennäköisesti varsin nopeaa – ainakin seuraavan 10 vuoden ajan. Suomen puolella tähän liittyy myös edelleen voimakkaana jatkuva alueellinen väestönkasvu sekä muuttoliikkeen että suhteellisen edullisen paikallisen ikärakenteen vuoksi. Helsingin ja Tallinnan alueesta voikin kehittyä merkittävä pohjoiseurooppalainen kasvukeskus, joka tarjoaa runsaasti työtä huippuosaajille, rakentajille ja erilaisille palveluelinkeinoille.