Helsingin seutukunnalla on kilpailukykyä

Aki Kangasharju, tutkimusjohtaja, KTT
Valtion taloudellinen tutkimuskeskus



Taloudellinen toimintaympäristö ja kilpailukyky

Kansainvälisen talouskilpailun kiristyessä ei enää riitä, että yritykset on viritetty huippuosaamiseen. Myös yritysten taloudelliselta toimintaympäristöltä vaaditaan entistä enemmän. Kehittyneen maan alueista talouskasvu on yleensä voimakkainta siellä missä on osaavaa työvoimaa, innovatiivisuutta, keskittymisen etuja ja saavutettavuutta.

Tilastomittarein tarkasteltuna Helsingin seutukunnassa (Espoo, Helsinki, Vantaa, Hyvinkää, Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Siuntio ja Tuusula) nämä alueelliset ominaisuudet ovat Suomen seutukunnista kaikkein otollisimmat. Helsingin jäljessä seuraavina tulevat Tampere, Oulu, Turku ja Jyväskylä, joita on viime aikoina kutsuttu kasvukeskusseutukunniksi yhdessä Helsingin kanssa. Heikoin kilpailukyky löytyy joukosta harvaanasuttuja maaseutuseutukuntia.


Kilpailukykyindeksi 1999.



Lähde: Huovari, Kangasharju and Alanen (2001).

Tämä mittari kuvaa näiden nykynäkymien lisäksi mennyttä menestymistä. Hyvä aikaisempi kilpailukyky on lisännyt yrityksiä ja työpaikkoja, mikä on saanut väestöä muuttamaan alueelle. Suurempi koko on puolestaan hyödyttänyt yrityksiä, mikä on houkutellut alueelle lisää yrityksiä. Hyvä kilpailukyky ja kasvu ovatkin toisiaan ruokkivia prosesseja.

Keskittymiskehitys

Helsingin kilpailukyky perustuukin pitkälti tälle keskittymisen edulle. Vastoin melko yleistä käsitystä teollisuudesta keskittymiskehitystä ei ole kuitenkaan viime vuosina löytynyt lainkaan. Sen sijaan palvelualojen kehitys on keskittänyt työpaikkoja suurimpiin keskuksiin. Keskeinen tekijä on se, että palvelut pitää tuottaa valtaosin paikallisesti siellä missä ne kulutetaan. Tavaratuotannossa tuotanto voi sijaita kaukanakin kuluttajasta.

Helsingin seutukunnassa yksityisen sektorin palvelujen ja etenkin yrityspalvelujen työpaikat ovat kasvaneet muuta maata nopeammin. Esimerkiksi yrityspalvelujen työpaikkoja on syntynyt 1990-luvun puolivälistä vuosikymmenen loppuun mennessä enemmän kuin muuhun maahan yhteensä. Myös julkisen sektorin kehitys on tukenut keskittymiskehitystä. Julkisen sektorin työpaikat ovat viime vuosina Helsingissä lisääntyneet, kun suurimmassa osassa muita seutukuntia ne ovat vähentyneet. Kaiken kaikkiaan Helsingin seutukunta on Suomen palveluorientoitunein alue. Kolme neljästä työpaikasta on palvelualoilla.
Palvelualojen vetämä keskittymiskehitys näyttäisi myös jatkuvan, sillä palvelujen merkitys on koko ajan kasvussa kaikkialla teollistuneissa maissa. Palvelualojen osuus taloudessa kasvaa, koska tuottavuus palveluissa ei voi kasvaa yhtä nopeasti kuin teollisuudessa. Siksi talouskasvu synnyttää enemmän uusia palvelualojen kuin teollisuuden työpaikkoja. Lisäksi tulotason nousu on lisännyt palvelujen kysyntää enemmän kuin tavaroiden. Myös teollisuuden harjoittama sivutoimintojen ulkoistaminen lisää yrityspalveluiden tarvetta.

Saavutettavuudesta hyötyä

Keskittymiskehitys on tehnyt Helsingin seutukunnasta myös helpoimmin saavutettavissa olevan alueen. Koska Helsinki on suurin seutukunta ja maan pääkaupunki, liikenneyhteydet on tehty historian saatossa Helsinki-vetoisesti. Se onkin saavutettavuudeltaan kaikkein edullisimmassa asemassa niin kotimaahan kuin ulkomaillekin. Saavutettavuus on kansainvälistyvässä taloudessa tärkeä kilpailukyvyn tekijä. Esimerkiksi teknologiakylien sijaintia harkittaessa yhä tärkeämpänä tekijänä nähdään kansainvälisten lentokenttien läheisyys.

Modernin kilpailukyvyn elementtejä

Globalisaation edetessä Suomen kaltaisen korkean tuottavuuden maan on kannattanut erikoistua osaamista vaativaan tuotantoon. Suomi onkin onnistunut siinä erinomaisesti. Korkean teknologian työpaikat teollisuudessa ovat lisääntyneet 1990-luvun puolivälistä lähes kolmanneksella, kun taas matalan teknologian työpaikat ovat vähentyneet. Kännykkä- ja tietoteollisuus ovat tämän kehityksen vetureita.
Korkean teknologian kasvusta Helsingin seutukunta ja muut kasvukeskukset ovat haukanneet leijonan osan. Näiden viiden seutukunnan ulkopuolelle on syntynyt vain yksi kolmannes korkean teknologian teollisuustyöpaikoista. Tämä kasvu perustuu osaamispääomaa. Helsingissä onkin koulutettua työvoimaa ja koulutustarjontaa enemmän kuin muualta.
Toinen modernin kilpailukyvyn tekijä on innovatiivisuus. Teknisen kehityksen ollessa huimaa tutkimus- ja tuotekehitys on elinehto kansainvälisillä markkinoilla. Helsingin seutukunta on erilaisilla innovatiivisuusmittareilla selvästi koko maata korkeammalla tasolla. Helsingin seutukunnan alueella tehdään tutkimus- ja tuotekehitystä ja muuta innovaatiotoimintaa lukumääräisesti enemmän kuin muissa seutukunnissa. Muut kasvukeskukset ovat tosin olleet Helsinkiä tehokkaampia, kun innovatiivisuuden tilastot suhteutetaan alueiden kokoon.

Tulevaisuuden haasteet

Helsingistä siis löytyy sekä talouden modernien alojen osaamista että koon ja saavutettavuuden tuomaa kilpailukykyä. Tulevaisuus näyttää siis lupaavalta.
Edellä kuvattu mittari kilpailukyvystä kuvaa mahdollisuuksia. Vaikka hyvän kilpailukyvyn alueilla on usein suotuisa talouskehitys, se ei tarkoita että näin väistämättä olisi. Hyvät mahdollisuudet voidaan myös tuhria.
Siksi Helsinginkin on jatkettava ponnisteluja kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Innovatiivista ympäristöä on vaalittava ja koulutetun työvoiman saanti on turvattava. Lisäksi on huolehdittava, että nopea kasvu ei johda liialliseen ruuhkautumiseen ja sen tuomiin ongelmiin.

Lähde: Huovari, Janne – Kangasharju, Aki – Alanen Aku: Alueiden kilpailukyky.
Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos. Raportteja 176, 2001.