Kokonaismuutto Helsingin seudulle on lisääntynyt jatkuvasti vuodesta 1992 lähtien. Tämä on tuonut seudulle muuttovoittoa, vaikka myös lähtömuuttojen havaitaan lisääntyneen lähes samassa tahdissa. Tietty osa muuttovirroista tapahtuu maan rajojen yli. Oheisessa kuviossa 1. on Ruotsi otettu erikseen muista ulkomaista.

Kuvio 1. Muutot Helsingin seudulle ja seudulta kohdealueen mukaan 1975-2000.

Ruotsi toimi vielä 1970-luvun lopun laman aikana kohteena, joka otti seudun työttömiä vastaan. Virta kääntyi paluusuuntaan 80-luvun nousukauden alettua. Sittemmin liike länteen on tasaantunut ja nettovaikutus nollautunut. Liikenne muiden maiden välillä sen sijaan kasvoi rajusti 1990-luvun alkuvuosina. Luvuissa näkyvät pakolaisuuden ja Neuvostoliiton raunioilta takaisinkutsutun paluumuuton jäljet. Pienen taantuman jälkeen 2000-luvun ensimmäiset vuodet todistavat muuttoaallon uudesta voimistumisesta. Vähemmälle huomiolle on ehkä jäänyt, että myös lähtömuuttaneisuus muihin maihin on kohonnut huomattavaa tahtia. Ansaitsee tarkempaa selvitystä, keitä nämä lähtijät ovat. Onko kysymys siitä, että suomalaiset lähtevät enenevin joukoin, jotka puolestaan korvautuvat muunmaalaisilla? Vai ovatko muuttovirrat sekoittuneet sekä Suomessa että ulkomailla syntyneiden lähtö-paluu -liikkeen ansiosta?

Kuvio 2. Seudulla tapahtunut ulkomainen muuttoliike syntymämaan mukaan 1991-2000

Tämä kysymyksen selvittämiseksi hankittu aineisto Uudenmaan liiton alueelta kattaa vuodet 1991-2000. Sen avulla voidaan muuttajat erotella Suomessa ja muualla syntyneisiin.

Suomalaissyntyisten lähtömuutto kiihtyi laman edetessä, kun taas paluumuutto väheni tuossa vaiheessa. Euroopan Unionin jäsenyys on avannut pääsyjä Eurooppaan. Suomalaisten yritysten kansainvälistyminen luo uusia tilaisuuksia ulkomaille muuttoon. Tässä kohdin nousee esille kysymys mahdollisesta aivovuodosta: korkeasti koulutettu väestö etsiytyy ulkomaiden keskuksiin parempien ansioiden ja mahdollisuuksien pariin palaamatta sieltä ainakaan aktiivisen työuran kuluessa. Näin osaamispääoma jää karttumatta kotimaassa, kun taas täällä julkisin varoin kustannettu koulutus jää hyödyttämään vain jonkin muun maan taloutta ja yhteiskuntaa.

Kohonnut paluumuuttovirta kuitenkin todistaa, että ehkä sittenkin on kysymys 'brain circulation'- ilmiöstä, määräaikaisesta oleskelusta ulkomailla. Tässä paluumuuton kokonaismäärässä erottuu aivan viime vuosina kohonnut trendi. Sen merkitys oli jo vuonna 1999 niin suuri, että lähes puolet seudulle suuntautuneesta ulkomaisesta muutosta olikin suomalaista syntyperää, siis paluumuuttoa.

Kiinnostava piirre on, että ulkomailla syntyneiden muutossa seudulle esiintyy laskeva trendi, kun taas heidän lähtömuutossaan havaitaan nousutrendi. Tätä nykyä seudulta ulkomaille muuttaneista jo lähes kolmannes on ulkomaista syntyperää. Aikasarjassa esiintyy lähtöpiikkejä. Koska ne esiintyvät täsmälleen kunnallisvaalivuosina 1996 ja 2000, on näistä luvuista osa tulkittavissa väestörekisterin siivoamiseksi niistä, jotka ovat lähteneet jättämättä jälkeä muuttoilmoituksen muodossa.

Keitä ovat muuttajat?

Kaikissa luokissa esiintyy kasvutrendiä, ehkä eniten kuitenkin keskiasteen tutkintojen ryhmässä. Aivovuodon käsite tavoittaa kuitenkin lähinnä korkeammat akateemiset opinnot. Käytössä ollut tutkimusaineisto oli sikäli vajavainen, että Suomeen palanneiden koulutustasosta oli luotettavaa tietoa vain vuosilta 1999 ja 2000. Seuraavassa tarkastellaan muuton nettotulosta suomalaissyntyisten osalta näiden vuosien summasta.

Taulukko 1. Suomalaissyntyisten muutot koulutusasteen mukaan 1999-2000