Timo Cantell

Helsingin kaupungin tietokeskus

Helsingin juhlaviikot suomalaisessa festivaalikentässä

Suomea voi pitää festivaalien luvattuna maana, jossa järjestetään väkilukuun nähden poikkeuksellisen paljon festivaaleja. Finland Festivals -ketjuun kuuluu 75 tapahtumaa, joissa vierailee lähes kaksi miljoonaa kävijää ja yli 20 000 esiintyjää. Ketjun jäsenten lisäksi maassamme on satoja muita suurempia tai pienempiä festivaaleja. Helsingin asema festivaalikentällä on sikäli erikoinen, että sen festivaalitarjonta ei ole ollut kovin laajaa, mutta Helsinki ”tuottaa” runsaasti yleisöä ja järjestäjävoimia eri puolille maata. Toisin sanoen helsinkiläinen yleisö muodostaa tärkeän osan monien tapahtumien yleisöstä ja toisaalta Helsingissä asuu monien eri puolilla maata järjestettävien tapahtumien keskeisiä tuottajia ja taiteilijoita. Tilanne helsinkiläisten festivaalien osalta on sikäli muuttunut, että viime vuosina kaupunkiin on syntynyt runsaasti uusia festivaaleja ja tällä hetkellä lasketaan, että Helsingissä järjestetään vuosittain 37 kaupungin tukemaa festivaalia ja lisäksi tarjolla on monia muitakin merkittäviä kulttuuritilaisuuksia.

Helsinkiläisten festivaalien suurin, tunnetuin ja vanhin tapahtuma on Helsingin juhlaviikot, jonka historia yltää vuoteen 1951 ja tuolloin perustettuihin Sibelius-viikkoihin. Toiminta ja ohjelmisto laajeni 1968, jolloin myös tapahtuman nimi muuttui Helsingin juhlaviikoiksi. Alkuvuosina ohjelmisto painottui klassisen musiikkiin, myöhemmin mukaan on tullut muita taiteenaloja ja tapahtumia, mm. Taiteiden yö vuodesta 1989 lähtien. Vuonna 1995 Juhlaviikkojen profiili muuttui merkittävästi, kun ohjelmistoon lisättiin etnisen musiikin ja lastenohjelmiston tarjonta, taidegallerioiden kierros, ilmaistapahtumien kirjo sekä tanssi- ja teatteriohjelmiston laajennus. Pyrkimys on ollut tehdä Juhlaviikoista näkyvä kaupunkifestivaali, joka tarjoaa monipuolisen kulttuurisen kirjon. Näkyvin merkki uudistumisesta oli Huvilateltan pystytys Tokoinrantaan tapahtuman ajaksi. Juhlaviikot järjestetään vuosittain elo-syyskuun vaihteessa.

Taulukko 1. Kävijämäärät Helsingin juhlaviikoilla vuosina 1996-2003

Juhlaviikot on lähes 310 000 hengen yleisömäärällään Finland Festivals -ketjun tapahtumista selkeästi suurin, sillä seuraavaksi mittavin tapahtuma, Kotkan meripäivät, kerää puolet vähemmän yleisöä. Kun tilannetta tarkastellaan myytyjen lippujen osalta, Pori Jazz, Seinäjoen Tangomarkkinat ja Savonlinnan Oopperajuhlat yltävät lähes samoihin lukemiin Juhlaviikkojen 60 000 myydyn lipun kanssa. Tapahtumia vertailtaessa on otettava huomioon niiden keskinäinen erilaisuus monella eri tapaa. Eräät festivaalit, kuten Puistoblues ja Tangomarkkinat, kestävät vain muutaman päivän, Savonlinnan Oopperajuhlat puolestaan useita viikkoja ja Juhlaviikot reilut kaksi viikkoa. Toisaalta eroa on myös festivaalien profiileissa sikäli, että monet suurimpiin lukeutuvista tapahtumista tarjoavat laajan ilmaistilaisuuksien kirjon, mikä luonnollisesti nostaa kokonaisyleisömäärää.

Suomalaisten festivaalien kokonaisyleisömäärä vuonna 2003 oli runsas 1,9 miljoonaa kävijää ja myytyjen lippujen määrä reilut 700 000. Juhlaviikoilla on merkittävä osuus festivaalikentässä, koska sillä on 16 prosentin osuus kaikista festivaalikävijöistä ja 9 prosentin osuus myydyistä festivaalilipuista Suomessa. Prosenttiosuuksien erot kertovat samalla Juhlaviikkojen ohjelmistoprofiilista sen, että ilmaistapahtumissa kävijöiden osuus kokonaiskävijämäärästä on suhteellisesti ottaen selvästi suurempi kuin monilla muilla festivaaleilla.

Juhlaviikkojen ohjelmistotarjonta on poikkeuksellisen laaja, sillä vuonna 2003 järjestettiin kaikkiaan 612 eri tilaisuutta. Määrää nostaa erityisesti Taiteiden yön kirjo sekä myös Lumotun tien taidegallerioiden sekä Art goes Kapakka -tapahtuman mittava tarjonta. Maksullisia tilaisuuksia oli kaikkiaan 167, ilmaisia 445. Juhlaviikot on ohjelmistotarjonnallaan selvästi suurempi kuin muut suomalaiset festivaalit, lähimmäksi tulee Kaustisen kansanmusiikkifestivaali 235 tilaisuudella.

Taulukko 2. Suurimmat suomalaiset festivaalit kokonaisyleisömäärän perusteella vuonna 2003

Budjetti

Helsingin juhlaviikot sijoittuu 3,2 miljoonan euron budjetilla suurimpien joukkoon, joskin se jää selvästi jälkeen Savonlinnan oopperajuhlien budjetista. Juhlaviikkojen budjetin rakenne poikkeaa monista muista suomalaisista festivaaleista siten, että sponsorituloilla on poikkeuksellisen suuri osuus, vuonna 2003 kaikkiaan 29 prosenttia. Toisaalta valtion tuen sekä kaupungin osuus jää monia muita festivaaleja alhaisemmaksi ollen yhteensä 34 prosenttia. Lipputulojen ja oman rahoituksen osuus on puolestaan 37 prosenttia.

Taulukko 3. Suurimmat suomalaiset festivaalit budjetin mukaan vuonna 2004

Yleisö

Juhlaviikkojen yleisö on hyvin monipuolista johtuen ohjelmatarjonnan laajuudesta. Maksullisissa tilaisuuksissa yleisö on pääkaupunkiseudun asukkaita korkeammin koulutettua ja korkeammassa sosioekonomisessa asemassa, ilmaistapahtumissa tilanne on tasaisempi. Koulutuksella on kuitenkin suuri merkitys yleisön hakeutumiseen kulttuuritapahtumiin: mitä korkeampi koulutus, sen suurempi todennäköisyys osallistua Juhlaviikkojen tarjontaan. Tämä pätee erityisesti maksullisissa tilaisuuksissa, ilmaistapahtumissa ero ei ole niin suuri.

Juhlaviikot tavoittaa varsin kattavasti eri ikäryhmät. Aliedustettuina ovat kaikkein varttuneimmat, eli yli 65-vuotiaat henkilöt, yliedustettuina puolestaan keski-ikäiset vieraat. Ilmaistapahtumissa alle 30-vuotiaita käy heidän väestöosuuttaan enemmän, maksullisissa tapahtumissa puolestaan 40–59 -vuotiaiden osuus on suurempi kuin heidän osuutensa pääkaupunkiseudun väestöstä.

Asuinpaikka

Helsingin juhlaviikkojen ajankohdaksi on vakiintunut loppukesä elo- ja syyskuun vaihteessa kattaen kahden viikon ja kolmen viikonlopun jakson kaikkiaan 17 päivän ajan. Tämä on pääkaupunkilaisen yleisön tavoittamisen kannalta sikäli otollinen ajankohta, että lomakausi on loppunut, työt ja koulut alkaneet, ilmassa uuden sesongin alkua. Toisaalta samaan aikaan eurooppalainen lomakausi jatkuu edelleen ja Helsingissä vierailee ulkomaalaisia turisteja. Muualla maassa asuvien kannalta Juhlaviikot on kuitenkin sikäli erilainen, että se ei edusta tyypillistä kesäkauden festivaalia, johon voitaisiin osallistua osana lomamatkaa. Varsinkin arkipäivinä järjestettävät tilaisuudet saattavat olla pitkämatkalaisten kannalta hankalia kohteita.

Juhlaviikkojen yleisön pääosan muodostavat pääkaupunkiseudun asukkaat. Vuoden 2002 vieraista kaksi kolmasosaa (66 %) tulee Helsingistä, 13 prosenttia Espoosta, 6 prosenttia Vantaalta ja prosentti Kauniaisista. Kaikkiaan siis 86 prosenttia yleisöstä tuli aivan lähituntumasta. Muualta Suomesta vieraita saapui 10 prosentin verran ja ulkomailta 4 prosenttia kävijöistä.

Eri tapahtumien välillä oli kuitenkin eroa, sillä esimerkiksi Ylipormestarin populaarikonsertissa Senaatintorilla helsinkiläisten osuus oli kaikkein pienimmillään 55 prosenttia ja suurimmillaan Kimmo Pohjosen konsertissa Huvilateltassa 83 prosenttia. Muualta maasta saapui eniten Taidehallin Maaria Wirkkalan näyttelyyn, jossa heitä oli viidesosa (21 %).

Ulkomaalaisten osuus on vuosien mittaan hieman noussut ja lisääntyvän turismin myötä pientä kasvua lienee odotettavissa jatkossakin. Erityisesti Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa vuonna 2002 ulkomaalaiset vieraat herättivät huomiota, sillä heitä oli yleisöstä kaikkiaan 16 prosenttia. Ulkomaalaisia kävijöitä tulee Saksasta, Yhdysvalloista ja Britanniasta, ei niinkään lähinaapureista Ruotsista, Virosta tai Venäjältä. Ulkomaalaisten pääasiallinen syy tulla Suomeen ei suinkaan ole itse Juhlaviikot, mutta tilaisuuksissa käydään osana Helsinkiin kohdistuvaa matkaa.

Kantakaupungin asukkaiden erityisasema

On mielenkiintoista, että helsinkiläisistä vieraista pääosa asuu Kehä I:n sisäpuolella ja vieläpä kantakaupungin ruutukaavoitetussa kivikaupungissa. Helsingin kantakaupungissa asuu noin 160 000 asukasta, mikä merkitsee 16,5 prosentin osuutta pääkaupunkiseudun asukkaista ja 28,5 prosenttia Helsingin asukkaista. Tämä maantieteellisesti varsin pienellä alueella asuva väestö on selvästi yliedustettuna lähes kaikissa kulttuuritapahtumissa Helsingissä. Helsinki-niemellä Töölössä, eteläisissä kaupunginosissa tai Kalliossa asuvat ovat kulttuurin kulutuksen ydinjoukkoa.

Eteläisen Helsingin eri asuinalueilla ei näytä olevan kovin suurta eroa pääradan itäisen ja läntisen puolen välillä. Toisin sanoen yleisöä riittää niin Töölön kuin Kallion alueelta ja näyttää siltä, että Kallion painoarvo kulttuuriyleisönä on kasvussa.

Kartta. Helsingin juhlaviikkojen yleisö 2002, pääkaupunkiseudun asukkaiden asuinpaikka