Martti Tuominen, tutkija

Helsingin kaupungin tietokeskus

Helsinkiläisten turvallisuus

Helsinki! – Tutkimus helsinkiläisten turvallisuudesta ja Helsingin poliisin palvelukyvystä julkaistiin kesäkuussa 2005. Kyseessä on Helsingin poliisilaitoksen teettämä kolmen tutkimuksen kokonaisuus ja tekijöinä ovat poliisiammattikorkeakoulun tutkijat Markku Heiskanen ja Outi Roivainen. Tutkimuksen kolme osaa ovat väestökysely, poliisin palvelukykytutkimus ja rekisteritutkimus.

Väestökyselyllä on selvitetty helsinkiläisten kokemuksia oman asuinalueensa, julkisten liikennevälineiden ja koko Helsingin turvallisuudesta. Lisäksi on selvitetty helsinkiläisten joutumista erilaisten rikosten kohteeksi.

Poliisin palvelukykytutkimus antaa poliisille palautetta ja tietoa siitä, miten rikosten kohteeksi joutuneet kaupunkilaiset ovat kokeneet rikoksen ja poliisilta saamansa palvelun. Saadut tulokset olivat suurelta osin myönteisiä ja esimerkiksi tasa-arvonäkökulmasta on huomion arvoista, ettei miesten ja naisten kokemuksissa ollut juurikaan eroa. Poliisi saa toiminnastaan kouluarvosanan 7,6.

Rekisteritutkimuksessa tarkasteltiin väkivalta- ja omaisuusrikosten yleisyyttä Helsingissä peruspiireittäin, kun tietyt väestön ja asuntokannan ominaisuudet oli vakioitu. Sekä omaisuus- että väkivaltarikoksien suhteen korkean rikollisuustason alueiksi osoittautuivat Vironniemi, Vanhakaupunki, Vartiokylä ja Kampinmalmi. Vastaavasti matalimman rikostason alueisiin kuuluivat Itä-Pakila, Kaarela ja Lauttasaari.

Kuvaan seuraavassa tarkemmin ensin mainitun väestökyselyn tuloksia.

Kysely turvallisuudesta

Kyseessä on ensimmäinen Helsinkiä koskeva perusteellinen tutkimus kaupunkilaisten kokemasta turvallisuudesta ja rikoksen uhriksi joutumisesta. Samantapaisia turvallisuustutkimuksia on tehty jo useita kertoja koko Suomea koskevina, mutta niistä ei ole juurikaan voitu saada kuntakohtaisia tietoja (kts. esimerkiksi Heiskanen –Sirén – Aromaa, 2004). Helsinki!- tutkimuksen otanta on lisäksi tehty siten, että koko kaupunkia koskevien tulosten lisäksi myös turvallisuuskokemusten vertailu peruspiireittäin on mahdollista.

Tutkimuksen tiedot hankittiin postikyselyllä, jonka kokonaisotos oli 5 016 henkeä. Vastausprosentiksi tuli poikkeuksellisen korkea 72 ja hyväksyttyjä vastauksia kertyi 3012 kappaletta. Vastausprosentti on selvästi korkeampi kuin yleensä Helsingissä toteutettujen yhteiskunnallisten kyselyiden. Aivan ilmeisesti tutkimuksen aihe koettiin tärkeäksi ja kyselyn lähettäjä luottamusta herättäväksi tahoksi.

Kysely jakautuu temaattisesti kahteen osaan siten, että useilla kysymyssarjoilla kartoitetaan toisaalta rikoksen pelkoa ja toisaalta todellista rikoksen uhriksi joutumista. Turvattomuuden kokeminen ja rikoksen uhriksi joutuminen ovat tietenkin yhteydessä toisiinsa, mutta eivät yksiselitteisellä tavalla. Esimerkiksi helsinkiläiset eivät koe turvattomuutta useammin kuin muiden suurten suomalaisten kaupunkien asukkaat, vaikka joutuvat useammin väkivallan tai väkivallan uhkan kohteiksi. Miesten ja naisten turvattomuuskokemukset ovat luonteeltaan erilaisia ja myös vuorokaudenajalla on suuri merkitys turvattomuuden kokemiseen.

Turvattomuuskokemukset

Eniten turvattomuutta koetaan liikuttaessa yksin kaupungin keskustassa viikonloppuiltaisin. Naisista 47 prosenttia ja miehistä 29 prosenttia miehistä tunsi tällöin olonsa melko turvattomaksi, turvattomaksi tai ei uskaltanut käydä viikonloppuiltaisin ulkona. Suurin osa vastaajista arveli katuturvallisuuden pysyneen ennallaan viimeisten kolmen vuoden aikana. Ylipäätään rikollisuutta ei arvioitu erityisen suureksi ongelmaksi – esimerkiksi liikennekäyttäytyminen huolestutti vastaajia enemmän kuin katuväkivalta.

Omalla asuinalueella koettu turvallisuus vaihteli huomattavasti peruspiireittäin. Enimmillään runsas kolmannes alueen asukkaista koki olonsa turvattomaksi tai melko turvattomaksi viikonloppuisin illalla. Turvallisimmiksi koetuilla viidellä alueella vastaava osuus oli alle kymmenen prosenttia. Itä-Helsingin lähiöt ja Pitkänsillan pohjoispuoliset alueet koettiin turvattomimmiksi ja läntinen Helsinki puolestaan turvallisimmaksi. (Kts. myös Kvartti 2/04).

Julkisista liikennevälineistä myöhään iltaisin turvallisimmaksi koettiin bussi, seuraavaksi turvallisimpia olivat raitiovaunu ja paikallisjuna. Metro koettiin vähiten turvalliseksi. Yksityisautolla liikkumisen koki puolestaan edes jossain määrin turvattomaksi vain alle yksi prosentti vastaajista. Eri kulkumuotojen vertailua hankaloittaa hieman se, että kaikki vastaajat eivät käytä kaikkia liikennevälineitä iltaisin. Etenkin metroon näyttää kohdistuvan pelkoa esimerkiksi läntisessä Helsingissä asuvilla, jotka eivät sitä säännöllisesti käytä eli vieras koetaan helpommin pelottavaksi. Kuitenkin metron ja bussiliikenteen koettu turvallisuus ovat selvästi eri tasoa myös niiden joukossa, jotka niitä käyttävät. Itäkeskuksen poliisipiirin alueella asuvista runsas 30 prosenttia kokee metron turvattomaksi tai melko turvattomaksi iltaisin, kun esimerkiksi Malmin poliisipiirin asukkaista kokee bussiliikenteen vastaavasti turvattomaksi vain yhdeksän prosenttia.

Sekä asuinalueiden että julkisten liikennevälineiden koetusta turvallisuudesta saaduissa tuloksissa ei ole suuria yllätyksiä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu aiemmissa tutkimuksissakin Tulosten yhdensuuntaisuus vahvistaa kuvaa siitä, että pääkaupungin fyysiseen ja toiminnalliseen rakenteeseen liittyvissä turvallisuuden kokemuksissa on selviä eroja ja ne vaikuttavat myös suhteellisen pysyviltä.

Rikoksen uhriksi joutuminen

Helsinkiläisistä joutui vuoden aikana omaisuusrikoksen kohteeksi 25 prosenttia ja väkivallan uhriksi 16 prosenttia. Miehet joutuivat sekä omaisuusrikosten että väkivallan kohteeksi hieman useammin kuin naiset, sillä poikkeuksella että nuorimmat naiset (15-24-vuotiaat) olivat vuoden aikana kokeneet enemmän väkivaltaa kuin samanikäiset miehet. Tosin kolmen vuoden aikana miehille oli kertynyt enemmän väkivaltakokemuksia myös nuorimmassa ikäryhmässä. Sukupuolta enemmän väkivaltakokemusten yleisyyteen vaikutti ikä. Niin naisilla kuin miehilläkin koettu väkivalta vähenee selvästi iän karttuessa.

Rikoksen uhriksi joutuminen vaihtelee myös jonkin verran peruspiireittäin. Omaisuusrikoksissa alueelliset erot ovat pienemmät kuin väkivaltarikoksissa. Omaisuusrikosten yhteydessä matalimman ja korkeimman rikosalttiuden alueiden ero on hieman yli 50 prosenttia, väkivaltarikoksissa vastaava ero on yli kaksinkertainen.

Erityisesti väkivaltarikoksen uhriksi joutuminen lisää turvattomuuden kokemista. Myös muulla tavoin väkivallalle altistuminen, väkivallan näkeminen ja tuttavan joutuminen väkivallan uhriksi lisää turvattomuutta.

Tutkimustulokset turvallisuustyön lähtökohtana

Helsinki on paraikaa uudistamassa omaa turvallisuusstrategiaansa. Helsinki! –tutkimus muodostaa tälle työlle yhden keskeisen tiedollisen lähtökohdan ja perustan niiltä osin kuin strategia koskee päivittäisessä arjessa kohdattua rikollisuutta ja siihen liittyvää turvattomuutta. Turvallisuusstrategian on määrä valmistua ja astua voimaan kaupunginvaltuuston käsittelyn jälkeen keväällä 2006.

Turvallisuusstrategia tulee muodostamaan kehikon Helsingin turvallisuustilanteen seurannalle. Helsinki! –tutkimus antaa myös tälle työlle lähtökohdan ja mallin jatkuvalle seurannalle. Se tulee koostumaan toisaalta poliisin tietoon tulleen rikollisuuden kehityksen seuraamisesta ja toisaalta kaupunkilaisten kokeman turvallisuuden säännöllisin väliajoin tapahtuvasta mittaamisesta. Molemmat tiedot tullaan käsittelemään peruspiireittäin, joten myös kaupungin eri alueiden muutosten seuranta tulee mahdolliseksi.

Helsingin rikollisuustilanne on pysynyt usean vuoden aikana hyvin vakaana ja sitä pidetäänkin esimerkiksi kansainvälisissä vertailuissa yhtenä läntisen Euroopan turvallisimmista kaupungeista. Turvallisuusstrategian tavoitteena on tietenkin tämän hyvän tilanteen säilyttäminen ja havaittujen ongelmien poistaminen. Herkillä tuntosarvilla varustetun tutkimuksen tehtävänä on tuottaa siihen tarvittava tietopohja.

Lähteet:

Heiskanen, Markku – Roivainen, Outi (2005): Helsinki! Tutkimus helsinkiläisten turvallisuudesta ja Helsingin poliisin palvelukyvystä. Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksia 21. Helsinki.

Heiskanen, Markku – Sirén, Reino – Aromaa, Kauko (2004): Suomalaisten turvallisuus 2003. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, tiedonantoja 58. Poliisiammattikorkeakoulun tiedotteita 29. Helsinki.

Heiskanen, Markku – Roivainen, Outi – Tuominen, Martti: Helsinkiläisten turvallisuutta tutkitaan. Kvartti 2/2004. Helsingin kaupungin tietokeskus.