Kari Silfverberg, Paikallisagenda 21-projektin koordinaattori, Helsingin kaupungin ympäristökeskus

Kestävän kehityksen mittareiden ja indikaattorien kehittäminen on osa Helsingin paikallisagendatyötä eli kestävän kehityksen toimintaohjelman laadintaprosessia. Kaupunginvaltuusto teki maaliskuussa 1997 päätöksen paikallisagendaprosessin käynnistämisestä ja määritteli tuolloin työlle viisi päätavoitetta, joista yksi oli kestävän kehityksen mittaamisen ja arvioinnin kehittäminen. Tärkeä välitavoite saavutettiin syksyllä 2000, kun raportti Helsingin kestävän kehityksen A-indikaattorit julkaistiin Helsingin tietokeskuksen keskustelualoitteita -sarjassa.

Jo ennen valtuuston päätöstä oli kestävän kehityksen indikaattoreiden kehittämistyö käynnistynyt ympäristökeskuksen ja tietokeskuksen pienimuotoisena yhteistyönä. Indikaattorityöryhmän työskentelyyn osallistui vuosien varrella noin 15 ympäristökeskuksen, tietokeskuksen ja kaupunkisuunnitteluviraston asiantuntijaa. Työn eri vaiheissa konsultoitiin lisäksi kaupungin virastojen ja laitosten paikallisagendatyön yhteyshenkilöitä ja muita asiantuntijoita, eri alojen tutkijoita sekä kansalaisjärjestöjen ja asukasvetoisten kestävän kehityksen työryhmien ja -verkostojen jäseniä.

Toukokuussa 1996 järjestettiin ensimmäinen laajempi indikaattorityön ideointiseminaari, johon osallistui em. tahojen asiantuntijoita ja tutkijoita sekä kansalaisjärjestöjen perustaman Helsinki 21 -kampanjan edustajia. Indikaattoriraportin ensimmäisen luonnoksen arviointiseminaari järjestettiin huhtikuussa 1999, ja tammikuussa 2000 lähetettiin raportin paranneltu luonnosversio laajalle kommentointikierrokselle. Kommentteja ja parannusehdotuksia saatiin yli 40 eri taholta.

Kestävän kehityksen näkökulmat ja teemat sekä kokonaiskuva

Nyt julkaistu indikaattoriraportti sisältää makrotason yleisindikaattoreita (ns. A-indikaattorit), joilla arvioidaan kestävän kehityksen edistymistä kaupungin kokonaisuuden kannalta. Indikaattoreilla kuvataan kaupungin toiminnan ja asukkaiden elämäntavan kestävyyttä viiden laajan aihealueen ja 23:n eri teeman osalta. Valituilla indikaattoriteemoilla pyritään kattamaan kaikki kestävän kehityksen pääasialliset ulottuvuudet - ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen. Kehittämistyössä on nojauduttu kaupungin perustilastoihin ja yleisiin kaupunki-indikaattoreihin. Tällä periaatteella on haluttu varmistaa, että indikaattoreiden edellyttämät perustiedot ovat saatavilla ajankohdasta toiseen ilman erillistä tiedonkeruuta.

Aihealueet ja niihin liittyvät teemat:

• Globaalinen näkökulma (ekologinen jalanjälki, kasvihuonekaasupäästöt)
• Paikallisen ympäristön tila ja kuormitus (ilma, vesi, energia, jätteet, liikenne, maankäyttö, luonnon monimuotoisuus, kemikalisoituminen)
• Sosioekonomiset tekijät (väestö, koulutus, terveys, taloudellinen toiminta, lasten ja nuorten hyvinvointi, asuminen)
• Lähiympäristön viihtyisyys ja palvelutaso (viihtyisyys, turvallisuus, kunnallistalous ja palvelut)
• Osallistuvuus ja vastuullinen toiminta (ympäristöasenteet ja käyttäytyminen, omavaraisuus, osallistuminen).

Teemoihin sisältyy myös ns. ekologinen jalanjälki, jolla kuvataan kaupungin alueella tapahtuvaa kokonaiskulutusta. Kunnan ekologisen jalanjäljen laskentamallia on 1990-luvun loppupuolella kehitelty Kuntaliiton toimesta, ja tähän mennessä on jalanjälkilaskelmat laadittu Helsingin lisäksi mm. Espoossa, Vantaalla, Tampereella, Kouvolassa, Mikkelissä ja Kuopiossa. Laskelman mukaan on keskiarvohelsinkiläisen ekologinen jalanjälki noin 3,46 hehtaaria. Espoolaisten ja Vantaalaisten jalanjäljet ovat hieman suurempia, mutta keskiarvosuomalaisen jalanjälki on pienempi, noin 3,34 ha. Maailmanlaajuisessa vertailussa suomalaisen ekologinen jalanjälki ylittää yli kaksinkertaisesti käytettävissä olevan asukaskohtaisen ekologisen kapasiteetin, joka on noin 1,62 ha.

Muodostettaessa kokonaiskuvaa Helsingin kuntaorganisaation, asukkaiden ja talouselämän toiminnan kestävyydestä 1990-luvulla voidaan A-indikaattoriarvojen perusteella arvioida kestävyyden hieman parantuneen. Elinympäristön tilaa ja ympäristökuormitusta, vedenkulutusta ja jätteen hyötykäyttöä sekä asukkaiden ympäristöasenteita mittaavat indikaattorit osoittavat niukkaa kestävyyden parantumista. Asukaskohtaista energiankulutusta ja jätemäärää sekä maankäyttöä, asumisoloja ja väestön terveydentilaa mittaavat indikaattorit puolestaan osoittavat melko muuttumatonta tilannetta. Liikennettä, luonnon monimuotoisuutta, lähiympäristön viihtyisyyttä ja osallistumista mittaavat indikaattorit osoittavat lievää kestävyyden heikentymistä 1990-luvun kuluessa.

Indikaattorityön kytkentöjä

Kestävän kehityksen indikaattorien ja mittareiden kehittämistyötä on YK:n vuoden 1992 ympäristön ja kehityksen konferenssin (Rion konferenssin) jälkeen tehty monilla eri tahoilla, sekä YK-järjestöjen ja muiden kansainvälisten järjestöjen (mm. Habitat, UNEP ja World Resources Institute) että valtionhallinnon ja paikallishallinnon organisaatioiden piirissä. Helsingin indikaattorityössä on vuosien varrella tehty yhteistyötä useiden eurooppalaisten kaupunkien kuten Cardiffin, Hannoverin, Lontoon Southwarkin kunnan, Riikan ja Tukholman sekä Eurocities-järjestön ja Euroopan ympäristökeskuksen EEA:n kanssa. Eurocities-yhteistyön puitteissa kehitellään parhaillaan yhteistä kymmenen pääteemaa sisältävää kestävän kehityksen indikaattorikokoelmaa eurooppalaisten kaupunkien väliseen vertailuun.

Helsingin indikaattorityöryhmän jäsenet ovat lisäksi osallistuneet samanaikaisesti työskennelleen Suomen kansallisia kestävän kehityksen indikaattoreita laatineen työryhmän järjestämiin ideointi- ja arviointiseminaareihin. Kytkentöjä on myös ollut Suomen kaupunki- ja kaupunkiseutuindikaattorien kehittämistyöhön.

Indikaattorikehittely jatkossa

Kestävän kehityksen indikaattorien kehittely ei pääty A-indikaattoriraportin valmistumiseen. Nyt esiteltyjen yleisindikaattorien rinnalle tullaan kaupungin eri organisaatioiden toimesta kehittelemään toimialakohtaisia, tarkemmin rajattuja ja erikoistuneempia kestävän kehityksen B-indikaattoreita, joiden raportointi voitaneen yhdistää ympäristöraportoinnin tai ns. ympäristötilinpäätöksen laatimiseen. A-indikaattoreita voidaan käyttää mallina tarkempien B-indikaattorien kehittelytyössä.

Koska kysymys on ensimmäisestä kokoelmasta kestävän kehityksen indikaattoreita, tämä Helsingin kestävän kehityksen A-indikaattorit –raportti on nähtävä pitkän kehittämistyön alkuna. Palautteet otetaan huomioon seuraavassa kehittämisvaiheessa. Indikaattoriraportti löytyy myös kaupungin tietokeskuksen internet-sivuilta (www.hel.fi/tietokeskus). Vuodenvaihteen jälkeen tullaan raportti julkaisemaan myös englanninkielisenä.

Helsingin kestävän kehityksen A-indikaattorit. Keskustelualoitteita 2000:1. Helsingin kaupungin tietokeskus.