Tiedote 13.5.2003

Helsingin ruotsinkieliset nuoret,
myönteisen poikkeavuuden analyysi

Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin ruotsinkielisten ja suomenkielisten nuorten elämäntavan piirteissä esiintyviä eroja. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, näkyykö aikaisemmissa tutkimuksissa havaittu ruotsinkielisen väestön myönteinen poikkeavuus valtaväestöön verrattuna helsinkiläisten nuorten kohdalla, millaista tämä myönteinen poikkeavuus on ja mistä se voisi johtua. Tutkimuksessa keskitytään nuorten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta keskeisiin elämänalueisiin ja elämäntavan piirteisiin.

Tutkimuksessa kuvaillaan kieliryhmien välisiä eroja ja hahmotetaan ruotsinkielisten nuorten myönteisen poikkeavuuden keskeisiä ulottuvuuksia. Myönteistä poikkeavuutta selitetään ja tulkitaan yhdistäen teoreettisia näkökulmia, aikaisempaa tutkimusta ja tämän tutkimuksen tilastollisen analyysin tuloksia. Tutkimuksen kohteena ovat helsinkiläiset suomenkieliset ja ruotsinkieliset 14–19-vuotiaat nuoret (N=1259, joista ruotsinkielisiä on 11,1 %). Tutkimuksen aineisto on helsinkiläisissä kouluissa keväällä 2000 kerätty kyselylomakeaineisto, joka kerättiin Helsingin kaupungin tietokeskuksen, nuorisoasiainkeskuksen ja opetusviraston yhteishanketta varten. Kuvailevat tilastolliset analyysit perustuvat prosenttitaulukoihin. Selittävässä tilastollisessa analyysissä, jossa on tehtävä vakiointeja, käytetään logistista regressioanalyysiä.

Ruotsinkielisten nuorten havaittiin poikkeavan suomenkielisistä nuorista myönteisesti useilla elämänalueilla. Tärkeimmiksi myönteisen poikkeavuuden ulottuvuuksiksi hahmotettiin ruotsinkielisten nuorten koulumyönteisyys, päihdekielteisyys ja perhekeskeisyys. Kieliryhmien väliset erot nk. rakenteellisten tekijöiden suhteen (sukupuoli, ikä, vanhempien sosiaalinen asema ja perherakenne) selittivät myönteistä poikkeavuutta hyvin vähän. Sen sijaan suomenruotsalaisuuden vaikutus näytti jossakin määrin välittyvän perheen ja koulun sosiaalista aspektia kuvaavien muuttujien kautta. Tulosten pohdinnassa keskeisiksi tulevatkin ne prosessit, joiden välityksellä suomenruotsalaisuus tuottaa ja uusintaa myönteistä poikkeavuutta.

Voidaan ajatella, että suomenruotsalaisuus vaikuttaa joihinkin perheen ja koulujärjestelmän piirteisiin, jotka ovat ruotsinkieliselle väestölle erityisiä ja eroavat valtaväestön vastaavista piirteistä. Perhe ja koulu uusintavat suomenruotsalaisuudelle ominaista pääomaa, kulttuurista ja sosiaalista, ja ovat siten keskeisiä vaikuttajia ja myönteisen poikkeavuuden tuottajia. Tutkimuksen tulosten, aikaisemman tutkimuksen ja teoreettisten tulkintojen perusteella voidaan todeta, että ruotsinkielisten nuorten myönteistä poikkeavuutta selittää osaltaan nuorille keskeisten elämänalueiden, koulun ja perheen, toimiminen osana yhteisöllisyyttä ja toisaalta yhteisöllisyyttä ja suomenruotsalaisuutta uusintavana. Yhteisöllisyyden ja sosiaalisen kiinteyden voidaan ajatella vaikuttavan myönteisen poikkeavuuden olemassaoloon, eniten perheelle ja koululle ominaisten prosessien välityksellä, mutta myös suoraan suomenruotsalaisen kulttuurin, kielen, historian ja myönteisen vähemmistöaseman aikaansaamana tunteena ja käytäntönä, jolloin sosiaalisella identiteetillä on keskeinen rooli.

Tutkimuksen tärkeimpinä kirjallisina lähteinä ovat toimineet Pierre Boudieun teokset ”Distinction. A Social Critique of the Judgement of Taste” (1984) ja Järjen käytännöllisyys Toiminnan teorian lähtökohtia (1998) sekä tutkimukset suomenruotsalaisuudesta, sen piirteistä ja asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa (esim. Allardt & Starck 1981). Keskeisiä ovat olleet myös aikaisemmat kieliryhmien välisiä eroja käsittelevät empiiriset tutkimukset sekä nuoruutta ja nuorten elämäntapaa käsittelevä kirjallisuus.

Tämä tutkimus, joka perustuu tilastollisiin analyyseihin ja niiden perusteella tehtyihin tulkintoihin on kokonaisuus, joka on ilmestynyt pro gradu -tutkielmana Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella keväällä 2002. Tämän lisäksi tähän Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisuun on liitetty tutkimuksen ohella tehtyjen haastattelujen tuloksia, joita voidaan tarkastella ja peilata suhteessa tutkimuksen tuloksiin. Haastattelukatsaus kokonaisuudessaan (tarkoitus, asetelma, menetelmät ja tulokset) on tutkimuksen liitteenä 5 (sivut 116–127).