Tiedote 04.12.2003

Helsingin henkilöstön sairauspoissaolot ovat lisääntyneet 90-luvulla – kasaantuuko sairastaminen?

1990-luvun alun syvä taloudellinen lama jätti jälkensä suomalaiseen työelämään. Miten muutokset vaikuttivat henkilöstön terveydentilaan ja hyvinvointiin?

Tietokeskuksen tuoreessa tutkimuskatsauksessa selvitetään, miten Helsingin kaupungin henkilöstön sairauspoissaolot kehittyivät 1990-luvun aikana. Tutkimuksessa on selvitetty myös sairauspoissaolojen muutoksia sosioekonomisten ryhmien sekä työsuhteen vakituisuuden mukaan.

Määräaikaiset terveempiä?

Tutkimuksen päätuloksena oli, että Helsingin kaupungin sekä lyhyiden että pitkien sairauspoissaolojen ikävakioidut keskimääräiset lukumäärät lisääntyivät 1990–1999.

Miesten lyhyet sairauspoissaolot kasvoivat suhteellisesti enemmän kuin naisten, mutta pitkien sairauspoissaolojen kohdalla tilanne oli päinvastainen. Määräaikaisissa työsuhteissa olevien sekä lyhyiden että pitkien sairauspoissaolojen keskimääräinen lukumäärä oli huomattavasti pienempi kuin vakituisessa työsuhteessa olevien. Ammattiasemansa mukaan havaittiin suuret sosioekonomiset erot sairauspoissaoloissa etenkin miehillä - siten, että paremmin koulutetuilla ja korkeammassa asemassa olevilla oli muita vähemmän sairauspoissaoloja.

Osa laajaa tutkimusta

Tutkimus on valmistunut osana Helsingin yliopiston kansanterveystieteen, sosiaalipolitiikan ja sosiologian laitosten laajaa tutkimusta (Helsinki Health Study), jossa selvitetään kaupungin henkilöstön terveydentilaa, toimintakykyä ja hyvinvointia. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia sekä Työsuojelurahasto.

Tietokeskus on aiemmin julkaissut kaksi tähän samaan kokonaisuuteen liittyvää tutkimusta: Helsingin kaupungin henkilöstön työkyky ja työkyvyn taustatekijät ( Aittomäki ym., Tutkimuskatsauksia 2001:2) ja Henkilöstön työolot, terveydentila ja terveyskäyttäytyminen (Kivelä ym., Tutkimuskatsauksia 2001:3).