Tiedote 3.12.2004

Kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen 1990-luku

Tutkimus tarkastelee Helsingin kaupungin järjestämän kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen talouden ja toiminnan kehitystä 1990-luvulla. Ensisijainen pyrkimys on koota yksiin kansiin kymmenen vuoden aikainen aikasarjakehitys. Vuosikymmenen aikana toteutettiin kaksi talousuudistusta, jotka katkaisevat vuosien välisen vertailtavuuden ja vaikeuttavat talouden seurantaa.

Tutkimuksen tarkoituksena on vastata kysymyksiin:

• Millä tavoin 1990-luvun alun talouden lama heijastui kulttuuri- ja vapaa-aikatoimeen?

• Mitä tapahtui kun talouden nousukausi jälleen alkoi?

• Millainen on tilanne, jossa kaupungin talouden tilan heikkeneminen on aiheuttanut jopa aiempaa suuremman sopeutustarpeen?

Talouden taantuma 1990-luvun alussa ei heijastunut Helsingin kulttuuri- ja vapaa-aikatoimen talouteen mitenkään erityisen voimakkaasti, mutta hillitsi kyllä menokasvua. Työttömyyden lisääntyminen toi eräiden palvelujen piiriin aikaisempaa enemmän käyttäjiä. 1990-luku on myös kansainvälistymisen ja tietotekniikan vuosikymmen, mikä näkyy sekä käyttäjäjoukossa, kansainvälisen yhteistyön lisääntymisenä että atk-pohjaisten palvelu- ja rekisterimuotojen yleistymisenä. Menorakenne muuttui 1990-luvulla, sillä sisäisten vuokrien uudistus 1994 kasvatti vuokramenoja lähes kaikissa virastoissa. Vakinaisen ja määräaikaisen henkilöstön määrä on vuo-sikymmenen aikana kasvanut ainoastaan 4 %.

Talouden kasvu kulttuuri- ja vapaa-aikatoimessa on 1990-luvulla ollut varsin maltillista. Erityisesti ns. vanhoissa virastoissa (kirjasto, liikuntatoimi, nuorisotoimi, Korkeasaari) menokehitys on ollut hyvin tasaista. Menot pysyivät alkuvuosina enimmäkseen ennallaan samalla kun palvelujen käyttäjien määrä kasvoi. Mutta kulttuuriasiainkeskuksen, taide- ja kaupunginmuseon toiminta on laajentunut 1990-luvulla ja menot kasvaneet vuosikymmenen loppua kohden. Osa kasvusta selittyy mm. valmistautumisella kaupungin 450-vuotisjuhlaan ja kulttuurikaupunkivuoteen 2000.

Toiminnasta on tullut selvästi taloudellisempaa, sillä joissakin virastoissa toimintakate on parantunut jopa suhteessa asukaslukuun ja suurimmassa osassa virastoja se on parantunut selvästi suhteessa suoritemäärään.

Helsingin liikunta- ja nuorisotoimen asukaskohtaiset kustannukset ovat olleet pitkään koko maan keskiarvoa korkeammat. Verrattuna 16 suurimpaan kaupunkiin myös muun kulttuuritoimen ja kirjastonkin kustannukset ovat aavistuksen verran korkeammat. Helsingin kaupunki on tehnyt poliittisen päätöksen tarjota näitä palveluja varsin kattavasti.