Tiedote 25.02.2005

Helsinki kiristi vyötään

Kuntien palvelujen kustannusten muutokset ovat hitaita. Kaupunkien asema suhteessa toisiinsa – mitattuna jonkin toiminnon kustannuksilla euroina asukasta kohti – muuttuu hyvin hitaasti: samat kaupungit tuottavat palvelunsa kalliisti ja samat halvalla vuodesta toiseen.

Vuonna 2000 Helsingin kaikkien toimintojen kustannukset kirjastoa lukuun ottamatta olivat suurten kaupunkien suurimmat. Hallituksen vuoden 2002 kuntatalouden ”vakauttamisratkaisu” heikensi Helsingin taloutta 170 miljoonalla eurolla. Kaupungin oli pakko ryhtyä voimakkaisiin toimenpiteisiin taloutensa tasapainottamiseksi. Eräs keino oli karsia palvelutuotannon kustannuksia.

Vuonna 2003 tilanne oli jo jonkin verran muuttunut ja Helsingin säästötoimet alkoivat näkyä. Kaupunki pystyi vähentämään toimintakulujaan. Helsingin sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset euroa/asukas olivat suurimmat, mutta niiden kasvu oli suurten kaupunkien pienin. Lasten päivähoidon käyttökustannukset euroa/0–6-vuotias olivat Espoon jälkeen toiseksi suurimmat, kun ne vielä vuonna 2000 olivat suurimmat verrattuna Suomen 16 suureen kaupunkiin. Helsingin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon nettokustannukset euroa/asukas olivat vieläkin suurten kaupunkien suurimmat, mutta vähenivät ainoana suurista kaupungeista. Oman lukio-opetuksen kustannukset euroa/oppilas ovat edelleen suurimmat, mutta supistuivat eniten.

Helsingissä onnistuttiin jarruttamaan kustannusten kasvua vuonna 2003, mutta sitä on jarrutettava edelleen. Säästöpotentiaalia on paljon, kun tavoitteena pidetään kaupunginhallituksen määrittelemää viiden suurimman kaupungin palvelukustannusten keskiarvoa eri toiminnoissa.

Tietoyhteiskunnan kehittyessä kuntien taloutta koskevan tiedon vertailukelpoisuus on heikentynyt ja määrä vähentynyt. Kaupunkien tilinpäätöksistä ei käy enää ilmi se, miten jonkin hallinnonalan kustannukset ovat muuttuneet edellisvuodesta. Kustannusten muutostietoja ei löydy myöskään useimmista virastojen ja lautakuntien toimintakertomuksista. Säästöt herättävät vilkkaan keskustelun, mutta niiden toteutumisesta ei olla kiinnostuneita eivätkä asiakirjat tarjoa säästöjen onnistumisen arviointiin riittävästi tietoa. Suomen Kuntaliiton tilinpäätösmallia olisikin tarkennettava tältä osin.