Tiedote 31.10.2005

Helsinkiläisten ympäristöasenteissa vähäisiä muutoksia

Huolimatta laajalle levinneestä keskustelusta ilmaston lämpenemisestä ja kasvihuoneilmiöstä helsinkiläisten huoli ympäristöstä ei näy merkittävästi kasvaneen. Ympäristönsuojelun arvostus on kuitenkin aiempien vuosien tapaan korkea.

Helsinkiläisten ympäristöasenteita on tutkittu kaupungin tietokeskuksen ja ympäristökeskuksen yhteistyönä jo vuodesta 1989 noin viiden vuoden välein. Vuoden 2005 keväällä ympäristöasennekysely lähetettiin 2 300:lle 18–74-vuotiaalle helsinkiläiselle. Heistä 64 prosenttia vastasi kyselyyn. Edellinen kysely toteutettiin vuonna 2000.

Keskeisenä tutkimuskohteena oli ympäristönsuojelun asema muiden tärkeäksi koettujen arvojen joukossa. Näitä muita muuttujia olivat kulutuksen lisäys, kulutuserojen tasoittaminen ja työttömyyden vähentäminen.

Ympäristönsuojelun arvostus on edelleen korkea

Verrattaessa aiempia tutkimustuloksia vuoden 2005 tuloksiin käy ilmi, että helsinkiläisten asenteet ympäristökysymyksiä kohtaan ovat pysyneet melko samanlaisina.

Ympäristönsuojelun merkitys muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden joukossa on kaikissa ympäristöasennetutkimuksissa vuodesta 1989 lähtien ollut helsinkiläisille suuri. Lama alensi ympäristönsuojelun arvostusta hetkellisesti 66 prosenttiin vuonna 1994, jolloin työttömyyden vähentäminen koettiin tärkeämmäksi. Vuonna 2000 ympäristönsuojelua erittäin tärkeänä pitävien osuus nousi 75 prosenttiin ja vuonna 2005 arvostus oli edelleen yli 70 prosenttia.

Helsinkiläisten yhteiskunnallisten tavoitteiden selvittämistä täydennettiin kokeellisella budjetointitehtävällä. Vastaajan piti jakaa tietty kuvitteellinen summa seuraavien sektoreiden kesken: työpaikkojen lisääminen, asumisolojen parantaminen, kulttuuri ja koulutus, sosiaali- ja terveyspalvelut, liikenneolot sekä ympäristönsuojelu. Vuoden 2005 tutkimusaineistoa vertailtiin 33 vuoden takaiseen tilanteeseen.

Vuonna 1973 vastaajat olisivat antaneet 13 prosenttia budjetista ympäristöasioihin. Vuonna 2005 ympäristönsuojeluun suunnattaisiin 15 prosenttia määrärahoista. Vuonna 1973 asumisen ongelmat nähtiin niin suuriksi, että määrärahoista 27 prosenttia haluttiin suunnata niihin. Vuonna 2005 enää 14 prosenttia määrärahoista kohdistettaisiin asumisolojen parantamiseen. Asumisolojen tilalle ovat nyt nousseet työpaikkojen luominen sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Helsinkiläisten hyvinvoinnin paraneminen on luettavissa näistä tuloksista. Myös liikenneolojen kohentamiseen ei koeta aivan yhtä suurta tarvetta (12 %) kuin 1970-luvun alkupuolella (13 %).

Työmatka on osa ympäristökäyttäytymistä

Yhden auton omistaminen ei sinänsä merkitse työmatkan kulkemista yksityisautolla. Omalla autolla työmatkan tekevien osuus on pysynyt neljänneksessä verrattaessa työmatkaliikkumista vuoteen 2000. Julkisen liikenteen käyttö on lisääntynyt vuodesta 2000. Sitä vastoin kahden auton omistavat ajavat töihin entistä useammin omalla autolla.

Kierrätys on jo rutiinia ja luonto entistä tärkeämpi

Ympäristökäyttäytymistä tutkittiin myös selvittämällä vastaajien suhtautumista jätteiden lajitteluun ja kierrätykseen. Paperinkeräys on helsinkiläisille jo rutiinia. Jätelasin ja paristojen keräys on yleistynyt merkittävästi. Myös kertakäyttöpakkausten (maito-, mehu- ja peltitölkit) kierrätys on kasvussa. Keräilypisteiden sijainti asunnon läheisyydessä lisää selvästi lajittelua ja kierrätystä.

Kysyttäessä luontosuhteesta yli 90 prosenttia helsinkiläisistä piti luontoa tärkeänä. Luonnon arvostus on vuodesta 2000 selvästi noussut. Vastaajat kokivat luonnon esimerkiksi luovan viihtyisyyttä ja olevan tarpeen raittiin ilman saamiseksi. Myös liikkumista luonnossa arvostettiin.

Haasteena 30–40-vuotiaiden ympäristövastuullisuus?

Vaikka helsinkiläisten ympäristönasenteet ovat voittopuolisesti myönteisiä, teot eivät aina vastaa asenteita ja katsomuksia. Vuoden 2005 tutkimuksen mukaan 30–40-vuotiaiden helsinkiläisten ympäristötietoisuus (mm. ostopäätökset, lajittelu) on yllättävän heikkoa verrattuna kaikkiin nuorempiin ja vanhempiin ikäluokkiin. Onko kysymyksessä ikäkausi-ilmiö, jossa nuoruuden idealismi saa väistyä aikuistumisen myötä hiipivän materialismin tieltä? Aineisto viittaa kuitenkin enemmän kohorttitulkintaan, sillä vanhemmat, suuriin ikäluokkiin kuuluvat helsinkiläiset ovat selvästi ympäristötietoisempia ja osoittavat sen myös arkipäivän teoissaan