Tiedote 16.6.2008

Kaupunkikehityksen haasteita ja mahdollisuuksia Helsingissä ja Pietarissa

Julkaisu

Kaupunkikehityksen haasteita ja mahdollisuuksia Helsingissä ja Pietarissa -julkaisu keskittyy väestön demografiseen rakenteeseen ja sitä koskeviin muutoksiin, mutta siinä on myös tuotantorakenteen, työmarkkinoiden ja elinkeinorakenteen sekä asumisen ja rakentamisen muutosten kuvausta ja analyysia. Julkaisuun liittyy laaja ko. alueita kuvaava tilasto-osuus.

Demografisen kehityksen peruspiirteitä Helsingissä ja Pietarissa

1990-luku oli Pietarissa ja koko Venäjällä voimakkaan murroksen aikaa, mikä vaikutti myös demografiseen tilanteeseen. Vaikka väestörakenteen muutokset ovat yleensä varsin hitaita, murroskauden muutokset näkyivät Pietarissa nopeasti esimerkiksi kuolleisuuden ja syntyvyyden kehityksessä, elinajanodotteessa ja muuttoliikkeessä. Helsingin kehitys on ollut huolimatta 1990-luvun lamasta demografisessa mielessä Pietariin verrattuna vakaata.

Pietarissa vuonna 1990 syntyi 10,9 ja vuonna 2006 8,8 lasta tuhatta asukasta kohti. Kuolleisuus Pietarissa oli vuonna 1990 tuhatta asukasta kohti 12,3, vuonna 2006 se oli 15,3. Helsingissä puolestaan vuonna 1990 syntyi 12,9 ja vuonna 2006 10,9 lasta tuhatta asukasta kohden. Kuolleisuus Helsingissä vuonna 1990 oli 1 000 asukasta kohti 11,6 henkeä ja vuonna 2006 se oli 8,8. Helsingissä syntyneisyys ylitti vuonna 2006 kuolleisuuden 25 prosentilla ja Pietarissa puolestaan kuolleisuus ylitti syntyvyyden 75 prosentilla. Pietarin samoin kuin Helsingin muuttoliike on ollut voitollista, mutta Pietarissa se on vain osittain pystynyt korvaamaan väkiluvun laskua. Vuodesta 1990 lähtien Pietarissa väestö on vähentynyt 431 000.

Huolimatta demografisen kehityksen erilaisista suuntauksista on kuitenkin molempien kaupunkien yhdeksi keskeiseksi haasteeksi kohoamassa työvoiman riittävyys.

Työssäkäyvistä yksityisellä sektorilla yli puolet

Molemmissa kaupungeissa 1990-luvun kehitys on ollut haasteellista, mutta rakenteelliset muutokset Pietarissa ovat olleet merkittäviä. Tätä kuvaa mm. se että vuonna 2006 työssäkäyvistä oli yksityisellä sektorilla työskenteleviä 56 %, julkisella sektorilla 32 % ja 12 % yhteis- tai sekaomistussektorilla tai ulkomaalaisissa yrityksissä. Rakenteelliset muutokset ovat nähtävissä myös työvoiman laadun vaatimuksissa mm. korkeasti koulutettujen työllisten osuuden kasvussa mutta myös väestön taloudellis-sosiaalisessa tilanteessa. Pietarin BKT asukasta kohti vuonna 2005 oli 116 prosenttia Venäjän keskiarvosta, keskimääräinen kuukausiansio 117 prosenttia keskiarvosta, ja tulot asukasta kohti keskimäärin 1,5 kertaa korkeammat kuin keskivertovenäläisellä.

Asumisessa suuret muutokset Pietarissa

Myös asuinolot ovat Pietarissa murroksen myötä muuttuneet. Vuosien 1990–2006 välillä Pietarin asuntokanta kasvoi 16,1 % ja asumisväljyys yhtä kaupunkilaista kasvoi 17,6:sta 22,4 neliöön. Vuodesta 1990 on myös asuntokannan omistusrakenne muuttunut olennaisesti. Yksityisomistuksessa olevien asuntojen osuus on kasvanut, mikä on pääosin seurausta yksityistämisestä. Kun vuonna 1990 yksityisomistuksessa oli 15 prosenttia asuinpinta-alasta, niin vuoden 2006 lopulla vastaava luku oli 73 prosenttia.

Asukkaiden mahdollisuus asunnon ostoon ja myös lainojen myöntäminen uusien asuntojen rakentamiseen ovat nostaneet kysyntää, ja näin asuntotuotanto on kasvanut erityisesti viimeisten viiden vuoden aikana. Kun vuosina 1990–2000 käyttöön otettiin vuosittain hieman yli miljoona neliömetriä, niin vuodesta 2000 lähtien määrä on noussut nopeammin ja saavutti vuonna 2006 jo 2,4 miljoonan neliömetrin rajan. Samalla kuitenkin kysynnän kasvun myötä hinnat ovat kohonneet voimakkaasti. Vuonna 2006 neliö maksoi ensimarkkinoilla 4,1 kertaa enemmän kuin vuonna 2000. Asuntojen kalleuden ohella vastikemaksut ja kunnallismaksut ovat viime vuosina kohonneet selvästi. Vuosina 2000–2006 asunto- ja kunnallispalveluiden taksat ovat kallistuneet 5,5-kertaisesti.