Suoraan sisältöön

Pilaantunut maaperä

Maa-aluetta sanotaan pilaantuneeksi, jos siihen on ihmisen toimintojen seurauksena joutunut haitallisia aineita niin, että ne aiheuttavat vaaraa terveydelle tai luonnolle. Maaperää voidaan epäillä pilaantuneeksi, jos siinä on poikkeuksellista hajua tai väriä tai paljon jätteitä.

Jos epäilet maaperän olevan pilaantunut jossain Helsingin alueella, ota yhteys ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikköön.

Pilaantuneen maaperän tutkiminen

Maaperän pilaantuneisuuden laatu ja laajuus selvitetään maanäytteiden avulla. Maaperän pilaantuneisuuden tutkiminen ja pilaantuneen maaperän kunnostus tulevat useimmiten ajankohtaisiksi, kun alueita kaavoitetaan uuteen käyttöön tai niille ryhdytään rakentamaan. 

Tällöin arvioidaan myös alueen alustava kunnostustarve ja kunnostuksen kustannukset niin, että niihin osataan varautua rakentamisvaiheessa. Alueiden toteutussuunnittelun yhteydessä selvityksiä ja kunnostussuunnitelmia yleensä tarkennetaan.

Pilaantuneen maaperän kunnostaminen

Pilaantuneen maaperän kunnostamisesta vastaa ensisijaisesti pilaaja, toissijaisesti alueen haltija ja viime kädessä kunta. Monet maaperän pilaantumistapaukset ovat vanhoja, ja jos pilaajaa ei voida osoittaa, jää kunnostus usein kunnan huolehdittavaksi. Maaperän kunnostamisesta Helsingin alueella tehdään ilmoitus ympäristönsuojeluyksikölle tai ympäristölupahakemus Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaostolle.

Pilaantuneen maaperän kunnostustavoitteet asetetaan yleensä riskinarvion perusteella, jolloin selvitetään kohdekohtaisesti eri aineiden kulkeutumis- ja altistusmahdollisuudet. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on valtioneuvoston asetus. 

Pilaantunut maaperä voidaan kunnostaa poistamalla maata tai siinä olevaa haitta-ainetta, mutta haitta-aineen liikkuminen voidaan myös estää eristämällä, tai se voidaan muuttaa haitattomaan muotoon. Poistettu pilaantunut maa-aines voidaan esim. kompostoida, polttaa tai sijoittaa paikkaan, jolla on asianmukainen lupa niiden vastaanottoon. Lievästi pilaantuneita maita voidaan käyttää hyödyksi myös kaatopaikoilla jätteiden peittomaana.

Taustapitoisuudet

Maaperässä on luonnostaankin aineita, jotka voivat suurina pitoisuuksina olla haitallisia ihmiselle tai luonnolle. Tällaisia aineita ovat etenkin metallit, esimerkiksi lyijy, sinkki, kadmium ja elohopea. Tätä haitta-aineen luonnollista pitoisuutta sanotaan taustapitoisuudeksi.

Tämän lisäksi etenkin kaupunkiympäristössä on maan pintaosiin sitoutunut ilmalaskeumana tulleita aineita, jotka ovat yleensä tasaisesti levinneinä pieninä pitoisuuksina. Ilmalaskeumat ovat peräisin esimerkiksi tehtaiden ja voimalaitosten piipuista ja moottoriliikenteestä. 

Ilmalaskeuman ja luonnollisen taustapitoisuuden osuuksia on vaikea erottaa toisistaan, ja niiden summaa voidaankin kutsua kaupunkiympäristön taustapitoisuudeksi. Tämä pitoisuus on maaperässä, josta puuttuu varsinainen paikallinen pilaantuneisuus, ja sitä voidaan käyttää apuna pilaantuneisuuden arvioinnissa.

Maaperän tilan tietojärjestelmä

Ympäristöministeriö on perustanut paikkatietopohjaisen Maaperän tilan tietojärjestelmän. Tietojärjestelmään kerätään tiedot kaikista niistä kohteista, joissa on ollut tai on edelleen sellaista toimintaa, joka aiheuttaa pilaantumisriskin maaperään. Myös kunnostetut alueet merkitään järjestelmään. Helsingin kaupungin ympäristöpalvelut vastaa Helsingin alueen maaperätietojen päivittämisestä rekisteriin.




JAA
06.12.2019 04:20