Suoraan sisältöön

Pohjaeläimet, eläin- ja kasviplankton

Pohjaeläinlajisto on Helsingin ja Espoon merialueilla melko yksipuolinen yksipuolinen ja haitalliseksi luokiteltuja vieraslajeja niiden joukossa ei tiedetä olevan .

Ulkosaaristossa pääosan lajistosta muodostavat liejusimpukat, sisäsaaristossa pohjaeläinlajisto koostuu pitkälti surviaissääskien toukista ja harvasukamadoista. Yleisimmin esiintyviä tulokaslajeja pohjaeläimistössä ovat vaeltajakotilo (Potamopyrgus antipodarum), amerikanmonisukamato (Marenzelleria-suku) ja kaspianhalkoisjalkainen eli kaspianmassiainen (Hemimysis anomala).

Skatanselältä löytyi syksyllä 2019 uusi vieraslaji Sinelobus vanhaareni -saksisiira. Tämä äyriäinen on noin viiden millimetrin kokoinen ja elää rakentamissaan putkissa merenpohjassa tai erilaisissa vedenalaisissa rakenteissa. Sinelobus -lajeja esiintyy ympäri maapalloa; mm. Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Laji voi myös kiinnittyä laivan runkoihin ja voi esimerkiksi siten siirtyä myös uusille alueille. Euroopassa laji havaittiin ensimmäisen kerran Hollannissa vuonna 2006. Suomessa lajia havaittiin ensimmäisen kerran vasta 2016 Inkoossa, mutta nykyisin laji lienee levinnyt jo koko Suomen etelärannikolle. Eteläisellä Itämerellä yksilömäärät ovat olleet jopa tuhansia yksilöitä neliömetrillä, mutta täällä havainnot ovat kuitenkin olleet vielä yksittäisiä. Tämä laji pystyy elämään sekä makeassa, suolaisissa että murtovedessä eikä se ole lämpötilankaan suhteen tarkka. Saksisiiran ei juuri ole havaittu aiheuttavan haittaa mutta lisääntyessään se voi kuitenkin viedä elintilaa muilta lajeilta. 

Helsingin edustalta otetuista näytteistä havaittiin 2008 kampamaneetteja jotka ensin tunnistettiin amerikankampamaneetin toukkavaiheiksi. Tarkemmat molekyylibiologiset tutkimukset kuitenkin osoittivat kyseessä olevan arktisilla alueilla esiintyvän kampamaneettilajin, Mertensia ovumin kääpiömuodon, jota ei ulkoisten tuntomerkkien perusteella pysty erottamaan amerikankampamaneetin toukkavaiheesta. Tällä hetkellä Amerikankampamaneetin Itämeren levinneisyysalue ulottuu pohjoisimmillaan Bornholmin altaalle, missä sen on myös havaittu lisääntyvän. Ilmeisesti sen leviämistä pohjoisemmaksi rajoittaa liian alhainen suolapitoisuus.

Veneilijät tuntevat hyvin merirokon (Balanus improvisus), joka kiinnittyy tiukasti erilaisille vedenalaisille pinnoille. Merirokko on saapunut Eurooppaan Pohjois-Amerikasta ja tullut Suomeen jo 1860-luvulla. Merirokko aiheuttaa ihmisille haittaa kiinnittyessään veneiden pohjiin, jolloin polttoaineenkulutus kasvaa ja pohjia joudutaan puhdistamaan ja maalaamaan suojamaalilla.

Petovesikirppu (Cercopagis pengoi) on eläinplanktonlaji. Runsaana esiintyessään petovesikirput takertuvat helposti toisiinsa ja kalastajien verkkoihin. Näin kirput tukkivat pyydyksiä ja aiheuttavat haittaa kalastajille.

Rantavyöhykkeillä esiintyviin tulokaslajeihin kuuluu tiikerikatka (Gammarus tigrinus), jota löydettiin runsaasti kesällä 2007. Tiikerikatka on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomenlahdella laji havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 2003, joten leviäminen Helsingin rannoille on tapahtunut nopeasti. Tiikerikatka voi syrjäyttää Itämeren alkuperäisiä katkalajeja; näin oli osassa vuonna 2007 tutkituista Helsingin alueista todennäköisesti tapahtunutkin, sillä paikoin tiikerikatka oli jo ylivoimaisesti vallitseva laji.

Sirokatkarapu (Palaemon elegans) on pienehkö katkarapu, joka on myös asettunut Helsingin rannoille. Sirokatkarapu muistuttaa kotoista leväkatkarapuamme (Palaemon adspersus). Sirokatkaravun luontainen levinneisyysalue ulottuu Mustalta mereltä ja Välimereltä Atlantille Euroopan ja Afrikan rannikoille; pohjoisessa sitä esiintyy Norjassa ja Ruotsin länsirannikolla asti. Itämeressä sitä havaittiin aiemmin vain satunnaisesti Saksan rannikolla, kunnes 2000-luvun alussa se löydettiin Puolan rannikolta. Muutamassa vuodessa laji runsastui ja levisi itään ja pohjoiseen. Suomessa ensimmäinen havainto tehtiin 2003. Nykyään se esiintyy ainakin Saaristomereltä Loviisaan, paikoin hyvinkin runsaana. Itämerellä laji voi mahdollisesti syrjäyttää alkuperäisiä lajeja, mutta tästä ei ole vielä varmaa tietoa.

Helsingin vesialueella ei ole haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltuja planktonlajeja. Koukkuvesikirppu (entinen Petovesikirppu) (Cercopagis pengoi) on eläinplanktonlaji, joka runsaana esiintyessään kuitenkin takertuu helposti toisiinsa ja kalastajien verkkoihin. Näin kirput tukkivat pyydyksiä ja aiheuttavat haittaa kalastajille.

Kasviplanktoniin kuuluva sydänkärkipiikkilevä ( Prorocentrum minimum) viihtyy rannikon runsasravinteisissa vesissä. Suomenlahdelle se on levinnyt 1990-luvun alussa.

Suomenlahdella on havaittu myös muita tulokaslajeja, jotka ovat muualla osoittautuneet paikoin haitallisiksi tulokkaiksi. Esimerkiksi itäisellä Suomenlahdella ovat esiintyneet vaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha) ja valekirjosimpukka (Mytilopsis leucophaeata). Helsingin merialueilla näitä ei toistaiseksi ole havaittu.



23.04.2020 11:22