Suoraan sisältöön

Kriisi, trauma, surutyö

Kun ihminen kokee järkyttävän kokemuksen tai menetyksen, ihmisen mieli ja usein kehokin reagoivat tapahtuneeseen. Äkilliset kriisit, kuten läheisen kuolema tai onnettomuudet, voivat käynnistää ensin shokkivaiheen, jonka jälkeen jatkuvat kriisiin ja surutyöhön liittyvät reaktiot ja tilanteen prosessointi.  On normaalia reagoida voimakkaastikin kriisitilanteeseen. Syyllisyyden, vihan ja pelon tunteet ovat yleisiä, eivätkä tunteina itsessään vääriä tai huolestuttavia.

Ensimmäisinä päivinä traumaattisen tapahtuman jälkeen esiintyy usein monenlaisia jälkireaktioita, fyysisiä kipuja ja huonovointisuutta. Tunteet voivat nousta pintaan tai ne voivat tuntua kokonaan kadonneen. Monesti on vaikeuksia nukahtaa tai unesta tulee katkonaista ja painajaisunien täyttämää. Tapahtumat palautuvat usein mieleen, joskus hyvinkin elävinä ja aiheuttavat pelkotiloja.

Seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana muistikuvat tapahtumasta voivat yhä uudelleen palata, olo voi olla rauhaton ja helposti ärtyvä, mielen voi vallata masennus ja välinpitämättömyys, monilla on keskittymisvaikeuksia. Näiden tuntojen kärki taittuu vähitellen, ja käymällä läpi näitä tuntoja voi työstää itseään takaisin arkeen ja elämä voi jatkua. Aiemmat elämänkokemukset voivat vaikuttaa traumaattisen tapahtuman herättämiin reaktioihin ja kriisistä toipumiseen.

Välittömästi kriisin jälkeen tulisi pyrkiä

  • tilanteen rauhoittamiseen ja turvallisuuden tunteen lisäämiseen
  • huolehtia konkreettisesta avusta ja mahdollisten fyysisten vammojen hoidosta
  •  huolehtia levosta.

Toimi näin kriisitilanteissa

  • Keskustele ja kerro tunteista muille.
  • Arkiset askareet ja normaali elämänrytmi, ruokailusta huolehtiminen sekä liikunta ovat tärkeitä.
  • Kerro esimiehelle ja lähimmille työtovereille poikkeustilanteesta.
  • Vältä alkoholia ja muita päihteitä.
  • Tunteita voi ilmaista myös muilla keinoin kuten piirtämällä, kirjoittamalla tai musiikin ja liikunnan avulla.

Trauman tapahtumien selkeyttävä jäsentäminen vähentää sen herättämää ahdistuneisuutta.

Traumaattisen kokemuksen jälkeen osalla ihmisistä ilmenee

  • turtumuksen ja irrallisuuden tunnetta, tunnereaktioiden puuttumista
  • vähentynyttä tietoisuutta ympäristöstä, itsensä tai ympäristönsä vieraana kokemista
  • kyvyttömyyttä muistaa jotain traumaan keskeisesti liittynyttä seikkaa.

Joillakin voi ilmetä traumaattisen kokemuksen seurauksena myös

  • traumaattisen tapahtuman uudelleenkokemista, mikä ilmenee toistuvina muisti- ja mielikuvina, tuntemuksina, takaumina, unina tai tunteena tapahtumien elämisestä uudelleen
  • pyrkimystä välttää muistikuvia traumasta herättäviä ärsykkeitä, ajatuksia, tunteita, keskusteluita, paikkoja tai ihmisiä. Välttämisestä voi seurata sosiaalista eristäytymistä.
  • vaikeuksia keskittyä, lisääntynyttä varuillaanoloa, ahdistuneisuutta ja unettomuutta.

Yllä mainitut oireet eivät ole tahdonalaisia vaan ne ovat mielen ja elimistön reaktioita elämää tai ruumiillista koskemattomuutta uhanneeseen tapahtumaan. Noin puolella oireet lievittyvät ja häviävät muutamassa kuukaudessa itsestään. Rauhallinen ja ymmärtävä suhde oireiden ilmenemiseen ja jatkumiseen vähentää sosiaalisen eristäytymisen ja vieraantumisen vaaraa. Erilaiset rentoutusharjoitukset ja säännöllinen kuntoilu saattavat nopeuttaa oireiden häviämistä. Traumasta muistuttavien tilanteiden kohtaamisen harjoittelu tulee tapahtua asteittain tukien onnistumisen ja hallinnan kokemuksia.  Myös keskustelun tulee tapahtua patistamatta ja oireista kärsivän tahdissa. Läheisten tuki voi edistää henkilön omaa tilanteen hallinnan tunnetta.

Kaikki traumaattisen tapahtuman kokeneet lapset tarvitsevat erityisesti erityisseurantaa ja tukea. Toimi näin, kun lapsi on kriisissä:

  • Puhu tai selitä lapselle tapahtunutta, äläkä kätke liikaa omia tunteitasi.
  • Lapsi tarvitsee aikaa käsitelläkseen asiaa eri tavoin. Aikuisen tehtävä on huolehtia lapsen arjen turvallisesta jatkumisesta.
  • Anna lapselle tilaisuus käsitellä tapahtumaa leikeissä.

Traumaattisen tilanteen tai tapahtuman jälkeen voi hakea tukea soittamalla sosiaalipäivystykseen (24h), puh. 02 06 96006. Tätä kautta voi tiedustella myös apua, jonka tarkoituksena on tukea luonnollisen surureaktion etenemistä ja ennaltaehkäistä pitkittyviä oireita. Samalla voidaan arvioida alustavasti lisäavun tarve.

On syytä turvautua terveydenhuollon ammattilaisen apuun jos

  • Ahdistuneisuus tai masennus eivät ala lievittyä viimeistään muutamien viikkojen kuluessa.
  • Univaikeudet jatkuvat.
  • Toimintakyky on lamautunut.
  • Työ ei ala sujua, ja keskittyminen on vaikeaa.
  • Lääkkeiden tai alkoholin käyttö ei pysy hallinnassa.
  • Jos vielä kuukausi tapahtuman jälkeen ilmenee
    • irrallisuuden tunnetta tai ympäristön vieraana kokemista
    • traumaattisen tapahtuman uudelleenkokemista (mielikuvina, tuntemuksina tai unina)
    • pyrkimystä välttää muistikuvia herättäviä asioita.

Apua voi hakea mm. terveysaseman tai työterveyshuollon kautta.



28.08.2015 11:34