Suoraan sisältöön

Pakko-oireet

Pakko-oireille ovat ominaista pakkoajatukset tai pakkotoiminnat. Pakkoajatukset ovat toistuvia mieleen tunkeutuvia epämiellyttäviä tai ahdistavia ajatuksia tai mielikuvia, jotka eivät ole luonteeltaan vain liiallista arkielämän asioista huolehtimista.

Tavallisimmat pakkoajatukset ovat

  1. kontaminaatiopelot eli pelot tautien tarttumisesta kätellessä tai esineitä kosketellessa
  2. pakonomainen epäily tai pelko mahdollisista vahingossa tehdyistä teoista (esimerkiksi pelko, että loukannut ihmistä ajaessaan autoa tai että jättänyt oven lukitsematta tai uunin sammuttamatta)
  3. somaattiset pakkoajatukset eli itsepäiset pelot sairauksista
  4. pakonomainen symmetrian tarve eli tarve pitää esineet tarkassa järjestyksessä
  5. seksuaaliset ja aggressiiviset pakkoajatukset, joille on ominaista esim. vastustamattomalta tuntuva halu lyödä toista ihmistä tai huutaa ääneen kirkossa tai ajatuksiin itsepäisesti tunkeutuvat seksuaalisesti rivot mielikuvat.

Pakko-ajatuksista kärsivä yrittää eri tavoin torjua näitä ajatuksia, olla välittämättä niistä tai neutraloida niitä toisilla ajatuksilla tai pakonomaisilla teoilla. Jos pakkoajatuksena on pelko oven lukitsematta jättämisestä, henkilö saattaa tarkistaa uudelleen ja uudelleen, että ovi ei jäänyt lukitsematta.

Pakkotoiminnat ovat luonteeltaan toistuvaa käytöstä (esim. käsien pesu, esineiden järjestely, lukitsemisen tarkastaminen) tai mielessä tapahtuvaa toimintaa (esim. rukoilu, laskeminen, sanojen hiljainen toistelu). Pakkotoimintojen päämääränä ei ole mielihyvän tuottaminen, vaan pakkoajatusten tuottaman ahdistuksen lievittäminen tai jonkun pelottavan tapahtuman estäminen.

Tavallisimmat pakkotoiminnat ovat toistuva peseminen tai siivoaminen, tarkistaminen, laskeminen, järjestely, kyseleminen ja toistuvien rauhoittavien vakuutusten vaatimus ja pakonomainen rukoilu.

Lievät ja ajoittain ilmenevät pakkoajatukset ja toiminnot ovat hyvin yleisiä.

Varsinaisessa pakko-oireisessa häiriössä aiheuttavat merkittävää kärsimystä, vievät päivittäin enemmän kuin tunnin aikaa haitaten huomattavasti oireista kärsivän jokapäiväistä elämää.
 

Vinkkejä itsehoitoon

Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän on tärkeä vapautua häiriöön usein liittyneestä häpeän tunteesta, koska häpeä lisää oireita voimistavaa stressiä ja vaikeuttaa sekä itsehoidollisten keinojen opettelua että hoidon puoleen kääntymistä.

Stressi lisää pakko-ajatuksia ja -toimintoja. Oireita voi itsehoidollisesti lievittää säännöllisen liikunnan ja rentoutusmenetelmien avulla. Pakko-ajatuksista kärsivän kannattaa opetella erilaisia keinoja ohjata ajatukset muualle. Television, elokuvien katsominen, video- ja tietokonepelit, kiinnostava lukeminen, erillinen luova toiminta, piirtäminen, soittaminen, puutarhan hoito, kodin korjaustyöt, ristisanatehtävien tekeminen, jne. voivat olla tehokkaita keinoja hallita pakko-ajatuksia ja välttää hankalia pakko-toimintoja. Myönteiset autohypnoottiset suggestiot (Nuo ovat vain ajatuksia – ne menevät itsestään ohi, tms.) saattavat korvata kiusalliset pakko-ajatukset. Pakkotoimintoja vähentää yleensä altistusharjoittelu, jossa pakkotoimintoja jätetään tekemättä ja yritetään sietää siitä syntyvä, ohimenevä ahdistus.

Saatavilla on myös itsehoitokirjoja ja itsehoitoryhmiä, joiden sisältämien harjoitteiden avulla pakko-oireista kärsivä voi usein itse lievittää oireitaan.

Varsinaisesta pakko-oireisesta häiriöstä kärsivän kannattaa aina kääntyä lääkärin puoleen, koska oireita voi merkittävästi lievittää erityisesti käyttäytymisterapialla ja lääkkeillä.

(Lähde: Lääkärikirja Duodecim, 29.12.2009, Matti Huttunen)



18.04.2018 17:01