Suoraan sisältöön

Syömishäiriöt

Ahmimisoireilu

Ahmimishäiriölle ovat ominaisia jatkuvat ja yleensä vähintään kahdesti viikossa toistuvat ahmimiskohtaukset sekä niihin liittyvä pakonomainen oksentelu ja muut epätavalliset keinot välttää lihomista. Häiriölle on ominaista voimakas lihavuuden ja lihomisen pelko. Välttääkseen ahmimiskohtausten aiheuttamaa lihomista ahmimishäiriöstä kärsivät oksentavat tahallisesti, käyttävät ylen määrin tai väärin ulostuslääkkeitä, virtsaneritystä lisääviä lääkkeitä, peräruiskeita tai muita lääkkeitä. Muita keinoja painonnousun välttämiseksi voivat olla paastoaminen tai runsas liikunta. Syömishäiriön taustalla on korostuneen ahdistunut huoli kehon painon merkityksestä itsekuvan kannalta.

Ahmimishäiriö on viime vuosikymmenien aikana länsimaissa nopeasti yleistynyt syömishäiriö. Se on yleensä murrosikäisten tyttöjen ja nuorten naisten häiriö. Häiriö alkaa useimmiten 15–25-vuotiaan nuoren naisen epäonnistuneen laihdutusyrityksen seurauksena. Vajaa 10 % nuorista naisista täyttää ahmimishäiriön diagnostiset kriteerit, mutta bulimiset oireet ovat yleisempiä. Eri tutkimusten mukaan naisopiskelijoista 20–40 % kärsii ajoittaisista bulimiaoireista. Pojilla ja nuorilla miehillä ahmimishäiriö on selvästi harvinaisempaa.

Seurantatutkimusten valossa puolet ahmimishäiriöstä kärsivistä vapautuu vuosien myötä oireistaan, kolmanneksella ahmintakohtaukset harventuvat satunnaisiksi, mutta viidenneksellä oireet jatkuvat vuosikausia.

Pelkässä ahmintahäiriöissä ahmimiskohtausiin ei varsinaisen ahmimishäiriön tavoin liity pakotettua oksentelua tai lääkkeiden käyttöä. Ahmintakohtaukset voivat liittyä tiettyihin stressitilanteisiin tai mielentiloihin tai ennakoida ahmimishäiriön kehittymistä. Joskus ahmimiskohtaukset rajoittuvat kuukautisia edeltäviin päiviin tai ilmenevät vain yöaikaan. Tiheämmin tai säännöllisesti toistuvina tällaiset ahmimiskohtaukset johtavat usein lihomiseen.

Itsehoidossa keskeistä on pakonomaisen laihdutuksen lopettaminen, terveellinen ruokavalio ja säännöllinen ruokailurytmi. Pysyvien ruokailumuutosten toteuttamista vaikeuttaa pelko painon noususta.

Laihduttamisyrityksiin liittyvä näläntunne lisää jatkuvaa ruoan ajattelua, jolloin ahmintakynnys madaltuu. Ahminta ja oksentelu muodostavat itseään ylläpitävän kierteen. Tämän vuoksi terveellisen ruokavalion ja säännöllisen ruokailurytmin noudattaminen on keskeinen osa itsehoitoa.

Masennusoireiden tapaan ahmimiskohtaukset ovat usein keino laukaista eroihin, pettymyksiin ja riitoihin tai niiden pelkoon liittyviä tunnetiloja. Tämän vuoksi bulimiakohtaukset lievittyvät itsetunnon vahvistumisen myötä. Vapautuminen hoikkuuden idealisoinnista vapauttaa myös laihduttamisen ja bulimian pakonomaisesta kierteestä.

Ahmimiskohtausten muuttuessa säännöllisiksi ja erityisesti, jos niihin liittyy pakonomainen oksentelu tai erilaisten lääkkeiden käyttö, on aina viisasta kääntyä lääkärin puoleen. Jatkuva pakonomainen oksentelu tai oksennus-, ummetus- ja nesteenpoistolääkkeiden käyttö voivat aiheuttaa erilaisia ja joskus jopa hengenvaarallisia seurauksia. Jatkuva oksentelu voi vatsahappojen seurauksena johtaa hampaiden reikiintymiseen tai ruokatorven limakalvon vaurioitumiseen. Oksennus- ja (virtsaneritystä lisäävien) nesteenpoisto- ja ummetuslääkkeiden käyttö saattaa johtaa kaliumin puutteeseen, sydämen rytmihäiriöihin tai sydänlihaksen tulehtumiseen.
 

Anorektinen oireilu

Anoreksia (anorexia nervosa) eli laihuushäiriö on taustaltaan ja olemukseltaan moniulotteinen syömishäiriö, jota ilmenee ensisijassa nuorilla tytöillä ja nuorilla naisilla mutta jota voi ilmetä myös pojilla. Anoreksiaan sairastuva nuori on usein hyvin menestyvä ja täydellisyyteen pyrkivä koululainen, joka harrastustensa vuoksi joutuu pitämään huolta painostaan. Laihuushäiriön oireet ovatkin tavallista yleisempiä sellaisten ihmisten joukossa, joiden harrastus tai ammatti vaatii laihuutta, kuten malleilla, balettitanssijoilla tai taitoluistelijoilla. Perinnölliset tekijät ja traumaattiset kokemukset lisäävät alttiutta sairastua laihuushäiriöön.

Vajaa 1 % 12–24-vuotiaista tytöistä ja nuorista naisista kärsii varsinaisesta laihuushäiriöstä, mutta lievempioireisena häiriö on yleisempi. Häiriö alkaa yleensä nuoruusiässä. Häiriö on usein pitkäaikainen, sillä yli puolella siihen sairastuneista oireet kestävät vaihtelevassa määrin vuosikausia. Vain 5–10 % sairastuneista on miehiä.

Anoreksia voi alkaa vähäisestä laihdutusyrityksestä, joka riistäytyykin hallitsemattomaksi syömättömyyskierteeksi. Anoreksiaan liittyy ruumiinkuvan häiriö, jonka seurauksena laihuushäiriöstä kärsivä pelkää paniikinomaisesti rasvakudoksen kertymistä ja lihavuutta. Tuloksena on pakonomainen ja salaileva laihduttaminen sairaalloisen laihaksi. Laihduttamisen aiheuttama nälkiintyminen lisää noidankehämäisesti syömishäiriötä ylläpitävää masennusta ja ruokaa koskevia pakkoajatuksia.

Tyypillisiä oireita ovat rasvaisen ja kaloripitoisen ruoan välttäminen, usein ruokana ovat ainoastaan vihannekset ja hedelmät. Osalle laihuushäiriöstä kärsivistä on ominaista myös ahmimis- eli bulimiakohtaukset ja niiden laukaisema itse aiheutettu oksentaminen. Monet häiriöstä kärsivät yrittävät hallita painonnousuaan pakonomaisella liikunnalla, virtsan eritystä lisäävillä lääkkeillä tai ulostuslääkkeillä.

Laihuushäiriön voi tunnistaa itsessään, jos vastaa myöntävästi vähintään kolmeen seuraavista kysymyksistä: 

  • Yritätkö oksentaa, jos tunnet olevasi epämiellyttävän kylläinen? 
  • Huolestuttaako Sinua ajatus, että et pysty enää hallitsemaan syömisesi määrää? 
  • Uskotko olevasi lihava, vaikka olisit muiden mielestä laiha?
  • Hallitseeko ruoan ajattelu Sinua? 

Jos vastasit kysymyksiin kyllä, hakeudu terveydenhuollon ammattilaisen arvioon.

Laihuushäiriön hoidon periaatteita ovat

  • painonlaskun pysähtyminen ja painon nousu vähitellen normaaliin painoon
  • ruoka annostellaan useina pieninä annoksina (5-6 ateriaa vuorokaudessa)
  • ruokavalion tulee olla monipuolista ruokaa
  • ruokapäiväkirjan pitäminen
  • ummetuslääkkeiden ja nesteenpoistolääkkeiden käyttöä tulee ehdottomasti välttää, koska ne vain pahentavat oireita ja voivat aiheuttaa vakaviakin haittavaikutuksia.

(Lähde: Duodecim terveyskirjasto)



28.08.2015 11:25