Suoraan sisältöön

Asiat hoidetaan heti eikä 15. päivä

Etsivä lähityö auttaa asunnottomia sekä palveluiden ulkopuolella olevia. Kohderyhmään kuuluvat kaikki Helsingissä oleskelevat. 

Sosiaaliohjaajat Antti Kaajakari ja Miia Pikkarainen (kuvassa) keskustelevat alueilla kiertäessään kaikkien halukkaitten kanssa, ei vain syrjäytyneiltä näyttävien. Etsivän lähityön toimialueena on koko Helsinki, joka on jaettu etelän, pohjoisen, idän ja lännen työalueisiin. Työtä tehdään pareittain. Pikkarainen työskentelee eteläisessä Helsingissä, Kaajakarin alueena on Pohjois-Helsinki.

Ulkona asuvissa on muitakin kuin helsinkiläisiä: eri puolilta Suomea ja eri maista tulevia, mielenterveyspotilaita, päihdeongelmaisia sekä niitä, jotka eivät halua päihdeongelmaisten levottomaan hätämajoitukseen.

Monella on taustalla velkaantumista, josta on seurannut luottokelpoisuuden menetys, jolloin vuokra-asuntoa - myös kaupungin - on vaikea saada. On ihmisiä, joilla ei ole kykyä, halua tai kärsivällisyyttä täyttää pitkiä hakulomakkeita; ei sosiaalisia verkostoja, internetistä puhumattakaan; ja erikoiseen elämäntilanteeseensa tottuneita.

”Tuettuun asumiseen ei pääse, ellei ole osoittaa tuen tarvetta asumisessa.  Pelkkä asunnottomuus ei riitä. Pahimmillaan jono asumiseen voi kestää parikin vuotta”, kuvaa Kaajakari.

”Jotkut asiakkaamme ovat täysin kaiken ulkopuolella; ilman pankkitiliä, henkilöllisyyspapereita ja tuloja. Eräät elättävät itsensä pullojen keräyksellä ja jokapäiväinen arki on selviytymistä . Ei osata enää lähteä hakemaan apua tilanteeseen.”

Kun jokin asiakkaan asia vaatii toimenpiteitä, lähityössä pyritään hoitamaan se heti. Ihminen viedään tarvittaessa perille avun lähteelle: saatetaan terveysasemalle tai päihdeklinikalle, tullaan mukaan Kelan toimipisteeseen jne. Asiat pyritään sopimaan tässä ja nyt, koska asiakkaita on vaikea tavoittaa –  heillä ei usein ole edes puhelinta. 

Lähityö hoitaa niitä asioita, joita asiakkaat itse nostavat esiin ja mitkä he kokevat ongelmaksi ja tärkeäksi.

Teot luovat luottamusta

Etsivä lähityö liikkuu lähiöiden ostareilla, metroasemien seuduilla ja ylipäänsä siellä, missä liikkuvat myös eri tavoin syrjäytyneet. Tutustutaan alueella säännöllisesti liikkuviin ja jos havaitaan joku mahdollisesti avun tarpeessa oleva tai säännöllisesti ostarilla pyörivä porukka, voidaan kysäistä, onko kaikki hyvin ja voidaanko olla avuksi. Tarkoitus on pikku hiljaa voittaa heidän luottamuksensa, joka tapahtuu usein työn kautta. Kun saadaan järjestettyä jollekin jokin asia tai tehtyä palvelus, luottamus lisääntyy.

Työasuina lähityön sosiaaliohjaajilla on suurin logoin varustetut takit. ”Emme lähesty ihmisiä liian innokkaasti eikä usein siten, että ihminen pelästyy, että jahtaamme alueella turhaan oleskelevia. Meidän tehtävämme ei ole häätää ketään mistään.”

Kritiikkiäkin asiakkailta tulee, erityisesti sosiaalipalveluihin liittyviä. Systeemin ulkopuolella elävät eivät aina suostu käymään virastoissa eivätkä luota viranomaisiin ja virkamiehiin - joita lähityöntekijätkin ovat. Pikkarainen ja Kaajakari eivät itse ole joutuneet aggressiivisen käyttäytymisen kohteiksi eivätkä juuri pelottaviin tilanteisiinkaan.  

”Vain kerran kahdeksan vuoden aikana olen säikähtänyt oman turvallisuuteni vuoksi. Ihmiset ovat täysin erilaisia virasto-olosuhteissa kuin omalla reviirillään”, sanoo Pikkarainen. Osa asiakkaista on kuitenkin hyvin impulsiivisia ja arvaamattomia, joissakin tilanteissa aggressiivisia.

Pieni askelkin riittää

Tavoite on parantaa asiakkaan elämän laatua vaikka vähänkin. Työntekijöille ei ole este esimerkiksi ihmisen saattaminen kymmenettä kertaa katkaisuun.

”Me emme luovuta ja aina on toivoa. Elämän laatua parantaa päihteetön jakso katkaisussa, vaikka asiakas retkahtaisikin taas uudelleen”, sanoo Kaajakari. Hänen ja Pikkaraisen mielestä päihteettömiä asumispalveluja ja ylipäänsä erilaisia asuntoja tarvittaisiin pääkaupunkiin kipeästi lisää.

Jos asiakas ei jaksa istua kauan virastossa hoitamassa asioitaan, odotellaan ja asioidaan siellä hänen tukenaan. ”Kerran asioimme Kelan toimistossa hyvin väkivaltaisen henkilön kanssa ja hänenkin asiansa onnistuttiin neuvotellen hoitamaan.”

Paperittomat sekä ihmiskaupan uhrit eivät työllistä tällä hetkellä erityisen paljon. Lähes päivittäin työpari käy Rautatientorilla, missä turvapaikanhakijoilla on mielenosoitus. Ihmisten tarpeet alueilla määrittävät työnkuvan.

Etsivä lähityö haluaa olla joustava niin asiakkaisiin kuin muihin virastoihin päin. Joustavuus ei usein kuulu suuren kaupungin suurten virastojen vahvuuksiin.  Yhteistyökumppaneina ovat sosiaali- ja terveysviraston toimiyksiköt mutta myös muut kaupungin virastot, kuten kirjastot sekä seurakunnat, poliisi ja järjestöt.
”Teemme palveluksia myös muille virastoille emmekä pitäydy tiukassa työnjaossa. Voimme mennä ja tehdä, jos kukaan muu ei tee. Jos ihmisellä on avun tarve, emme ole turhan tarkkoja siitä, mikä tehtäviimme kuuluu”, sanoo Kaajakari.

Moni asunnoton käy kirjastossa nukkumassa – siellä on rauhallista, turvallista eikä ihmistä yleensä häädetä pois.

”Olen aina ihmetellyt, miksei julkisella paikalla saa nukkua – eihän nukkuva ketään häiritse”, pohtii Pikkarainen.

Etsivä lähityö ottaa vastaan asukkaiden ja toimijoiden huoliviestejä. Nyt huolestuttavat turvapaikanhakijoiden saamien hylkypäätösten seuraukset monestakin näkökulmasta.  Julkisilla paikoilla näkyvät ja kuuluvat päihdeongelmaiset ovat kestohuolenaihe.

Kaiken tavoitteena on asiakkaan etu ja se, että hän saa tarvitsemansa palvelut. Oleellista on asiakaslähtöisyys, rento asenne, joustavuus ja konkreettisuus: ”Mitäs jos lähdetään hoitamaan asiasi heti?”

teksti ja kuvat Tarja Kivimäki