Suoraan sisältöön

Miehiä kaivataan lastensuojelun tukihenkilöiksi: Tukea ja tekemistä pojille

Erika Viding, Olli Fabricius ja Mari Mehtonen.

Mutsi ei kelpaa varhaisteinin seuraksi koristreeneihin. Lätkämatsiin kaivataan miespuolista seuraa. Tälläkin hetkellä 32 lastensuojelun asiakkaana olevaa poikaa odottaa omaa miespuolista tukihenkilöä. Heistä on kova pula, sillä vain 10 % lastensuojelun tukihenkilöistä on miehiä. Tukihenkilöksi sopii täysi-ikäinen turvallinen aikuinen, joka sitoutuu tapaamaan lasta pari kertaa kuukaudessa muutaman tunnin ajan mukavan tekemisen merkeissä.

Miespuolinen tukihenkilö tarjoaa kasvavalle pojalle turvallisen miehen mallia, jakamatonta huomiota ja keskustelua. Monissa yksinhuoltajaperheissä voimavarat ovat vähissä ja verkostot suppeita, miehenmalli haussa vaikka sitä pojat usein juuri kaipaavat. Raflaavista luuloista huolimatta lastensuojelun asiakasperheiden lapset ovat ihan tavallisia lapsia, jotka kaipaavat huomiota, keskustelua, harrastuksia ja ystäviä.

”Moni on kyllästynyt laittamaan rahaa lippaaseen ja haluaa auttaa konkreettisemmin”, kertovat tukihenkilötoiminnan koordinaattori Erika Viding ja sosiaaliohjaaja Mari Mehtonen. Vapaaehtoistyössä pystyy oikeasti auttamaan helsinkiläistä lasta tai nuorta ja tietää avun menevän perille. Ajan myötä näistä parivaljakoista tulee ystäviä ja tukisuhde kantaa usein lapsen täysi-ikäisyyden yli.


Viisi vuotta tukihenkilönä

 

Olli Fabricius on toiminut nykyisin 15-vuotiaan pojan tukihenkilönä jo viisi vuotta. ”Tämä on ollut positiivinen kokemus”, Olli kertoo. ”Itselläni on vain tyttäriä, joten on ollut kiva touhuta myös pojan kanssa.  Vaikea sanoa kumpi tässä tukee enemmän toista”, Olli naurahtaa.

”Sosiaali- ja -terveysvirasto järjestää tapahtumia tukihenkilöille ja tuettaville lapsille: peli-iltoja, grillijuhlia ja erilaisia retkiä. Tapahtumia on ripoteltu pitkin vuotta. Kansallisteatteri tarjosi kerran esityksen lapsille tukihenkilöineen. Siitä pidettiin. Joulupuurolle keräännytään yhdessä”, kertovat Erika ja Mari. ”Yhteisissä tilaisuuksissa lapset tapaavat muita lastensuojelun asiakaslapsia. Ne ovat tärkeitä tilaisuuksia, joissa voi saada vertaistukea ja uusia ystäviä”, huomauttavat Erika ja Mari.

”Olemme tavanneet yhteensä ehkä 100 kertaa näiden viiden vuoden aikana. Aika usein ajetaan autolla jonnekin. Autossa pääse juttelemaan. Joskus tulee juteltua henkilökohtaisemmistakin asioita. Minä en utele, mutta juttelen jos hän haluaa kertoa jostain. Tarvitaan hienotunteisuutta ja luottamusta”, Olli selvittää.  

"Viime kesänä teimme jotain ihan erilaista - mökkireissun Sysmään kahdestaan. Uitiin, juteltiin ja naurettiin, pilkottiin puita ja veneiltiin.”

”Aluksi vain minä soitin, mutta nyt poikakin on joskus soittanut. Olen saattanut aavistaa, että hän on halunnut keskustella jostain ja olen kysellyt, että kuinka koulussa tai muuta sellaista. Siitä keskustelu on auennut”, Olli pohtii luottamuksen syvenemistä. 

”Lapsen historiasta ei kerrota tukihenkilölle. On tärkeää, että tukisuhde alkaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä”, Erika huomauttaa.

 

Sovittu pitää

 

”Poika on sanonut, että oli kiva tavata. Olisiko äiti käskenyt sanoa”, Olli naurahtaa ja lisää vakavoituen: ”Uskon, että hän on pitänyt tapaamisista. Eikä hän ole jättänyt tulematta. Kerran oli unohtunut pulkkamäkeen, mutta muuten on tullut aina paikalle. ”

”Pojan äidin kanssa on ollut helppo toimia, asioida ja sopia. En ole opastanut poikaa niin paljon kuin omia lapsia, mutta hän tietää, että olen lähellä ja soitan kun olen luvannut. Olen paikalla kun on sovittu,” Olli selvittää.

”Ihan kaikki tekemämme asiat eivät ole kiinnostaneet poikaa. Poikien talo ei häntä innostanut vaikka toivoin, että sieltä hän löytäisi ikäistään seuraa. On sanottu, että lastensuojelun asiakaslapsi on usein yksinäinen. Olemme myös käyneet minun kotonani pojan äidin luvalla ja hän on tavannut koiramme, josta hän piti paljon”, Olli kertoo.

”Jotkut tukilapset ovat hyvin kiinnostuneita tukihenkilön perheestä ja elämästä, osa ei tahdo tietää niistä mitään. Jakamattoman huomion tarve on niin suuri”, kertovat Erika Viding ja Mari Mehtonen.

 ”Kun itsellä ei ole poikia, on tämä ollut tärkeää minulle. Haluan uskoa, että olen ollut avuksi”, Olli miettii ja lisää: ”Olen pyrkinyt antamaan pojalle positiivista palautetta ja toivonut siten vahvistavani hänen itsetuntoaan.”

 

Miehiä kaivataan

 

Lastensuojelun tukihenkilöiksi kaivataan kipeästi miehiä. Tukihenkilöksi sopii täysi-ikäinen turvallinen aikuinen, joka pystyy sitoutumaan tapaamisiin ainakin vuodeksi. Sinkku tai perheellinen, sillä ei ole väliä.

 Lastensuojelun tukihenkilö tapaa lasta 1-2 kertaa kuukaudessa kodin ulkopuolella: leffassa, syömässä, harrastuksissa jne.

Jokaista lasta kohti tarvitaan yksi tukihenkilö. Tarkoitus on saada lapselle jakamatonta huomiota sekä kivoja kokemuksia ja tekemistä.

Kaikki vapaaehtoiset haastatellaan ja haastattelujen perusteella valitaan peruskurssille. Lisäksi tarkistetaan poliisitiedot sekä rikosrekisteri. Kurssilta saa valmiudet toimia lastensuojelun asiakaslapsen tukihenkilönä. Kurssi kestää yhteensä 16 tuntia.

”Tällä hetkellä toiminnassamme on mukana 216 aktiivista tukihenkilöä ja mukaan mahtuu! Kaipaamme erityisesti kaikenikäisiä miehiä tukihenkilöiksi pojille”, kertovat Erika ja Mari.

Kiinnostuitko?

Ota yhteyttä:

ls-tukihenkilotoiminta@hel.fi

040 168 2166/ Erika Viding

050 402 0879/ Mari Mehtonen