Suoraan sisältöön

Asiakastiedon avulla parempia palveluja

Sosiaalihuoltolakia uudistettaessa haluttiin varmistaa, että kuntalaiset saavat tarvitsemansa palvelut mahdollisimman helposti ja oikeaan aikaan. Kuntalaisten hyvinvointia haluttiin edistää järjestämällä ohjausta ja neuvontaa. Helsingissä on tehty määrätietoisesti töitä lain toteutumiseksi. Rakenteellista työtä ja sosiaalista raportointia alettiin kehittää heti lain tultua voimaan.

Sosiaalityöntekijät työskentelevät usein asiakkaiden kanssa, joilla on erilaisia sosiaalisia tai taloudellisia tuen tarpeita ja ongelmia sekä vaikeuksia selvitä arjessa. Kyse saattaa olla tilapäisestä kriisistä tai pidempään jatkuneesta vaikeasta elämäntilanteesta. Asiakkaiden yksilötason ongelmat ovat lähtöisin tai riippuvaisia yhteiskunnallisista rakenteista ja ilmiöistä, kuten työttömyydestä tai köyhyydestä.
Sosiaalipalvelujen asiakkaat eivät vaadi palveluja äänekkäästi. Rakenteellisen työn tehtävänä on tuoda heidän äänensä esiin, jotta palveluja voidaan kehittää vastaamaan tarpeisiin paremmin ja oikea-aikaisemmin.

Sosiaalinen raportointi tukee päätöksentekoa

Yksi rakenteellisen työn muodoista on sosiaalinen raportointi. Se tarkoittaa sitä, että työntekijöiden tieto asiakkaista, heidän tarpeistaan, elämäänsä vaikeuttavista ilmiöistä sekä palvelujen toimivuudesta tehdään näkyväksi ja tuodaan päättäjien tietoon. Tiedon välittäminen päättäjille on tärkeää, sillä heillä ei ole sosiaalityöstä välttämättä sen enempää tietoa kuin muillakaan alan ulkopuolisilla. Tietoa pitää hyödyntää päätöksenteon tukena.

Sosiaali- ja terveysvirastossa sosiaalista raportointia on kehitetty noin vuoden ajan. On tärkeää, että raportoitu tieto perustuu systemaattiseen tiedonkeruuseen. Tiedonkeruuta pilotoitiin viime syksynä aikuissosiaalityössä ja lastensuojelussa. Pilotin tuloksista koottu raportti kuvaa sosiaalityön asiakkaiden elämän keskeisiä ilmiöitä ja niiden pohjalta tehtyjä ratkaisuehdotuksia. Työntekijöiden mukaan asiakkaita tulisi auttaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ennen kun ongelmat kärjistyvät. Toimintatapoja tulisi muuttaa joustavammiksi, ja monialaista yhteistyötä tehdä entistä enemmän siten, että palvelut räätälöitäisiin yksilöllisesti. Palveluprosesseja tulisi tehostaa ja yhteistyötä lisätä niin viraston sisällä kuin eri toimijoiden välillä.

Keskeisiä sosiaalityön asiakkaiden tilanteisiin ja asiakkuuden syihin liittyviä ilmiöitä ovat:

Asumisen kalleus
Korkeat asumismenot voivat olla asiakkaan ainoa syy toimeentulotuen tarpeeseen. Huono-osaisimpien lisäksi ilmiö koskee myös pieni- ja keskituloisia helsinkiläisiä. Suuret asumiskulut voivat aiheuttaa velkaantumista ja maksuhäiriömerkintöjä sekä estää hakeutumista työelämään ja koulutukseen. Liian kalliissa asunnossa asuvat helsinkiläiset ovat köyhyysloukussa. Maahanmuuttajien asunnottomuus hidastaa kotoutumista. Välillisesti kohtuuhintaisten asuntojen puute vaikuttaa siihen, että kriisimajoitusratkaisuja tarvitaan enemmän. Erityisesti tarvetta on nuorilla ja helsinkiläisillä, joilla ei ole muita sosiaalisia ongelmia.

Talousvaikeudet, velkaantuminen
Talousvaikeuksien taustalla on usein esimerkiksi työttömyys, sairastuminen tai muu toimeentuloa heikentävä elämäntilanne. Tulojen epäsäännöllisyys ja ennakoimattomuus hankaloittavat asiakkaiden talouden hallintaa. Vaikeudet hallita taloutta ovat yleisiä erityisesti nuorten kohdalla. Useat ylivelkaantuneet asiakkaat käyvät töissä ja saavat palkkaa mutta eivät tule sillä toimeen. Luottotietojen menettäminen vaikeuttaa tilannetta pitkäaikaisesti. Pitkäaikaisesti toimeentulotuen varassa elävät ihmiset ja perheet ovat vähävaraisia ja köyhiä. Heidän taloudellinen liikkumavaransa on olematon, ja pitkään jatkuessaan tilanne aiheuttaa näköalattomuutta ja osattomuutta. Keskeisiä työvälineitä asiakkaiden tilanteiden parantamiseen ovat ehkäisevä ja täydentävä toimeentulotuki.

Osattomuus
Yksinäisyys ja sosiaalisten kontaktien puute kuormittavat asiakkaita. Pitkään jatkuessaan tilanne saattaa johtaa aloite- ja toimintakyvyn alenemiseen ja elinpiirin kapeutumiseen. Osattomuus ja sivussa oleminen johtavat mielekkyyden puuttumiseen ja näköalattomuuteen. Vaikutusmahdollisuudet omaan elämään ja ympäristöön koetaan vähäisiksi. Arjen tukiverkostojen puuttuminen koskettaa erityisesti muualta muuttaneita nuoria ja aikuisia, lapsiperheitä ja maahanmuuttajia. Osattomuus koskettaa erityisesti maahanmuuttajia. Työmarkkinoiden sulkeutuminen ja vaativuus huonontavat osallistumismahdollisuuksia. Helsingissä on hyviä mahdollisuuksia osallisuuden lisäämiseen ja paljon eri toimijoita, jotka työskentelevät osattomuuden poistamiseksi.

Ylisukupolvinen huono-osaisuus
Sosiaalisten ja taloudellisten ongelmien siirtyminen seuraavalle sukupolvelle näkyy sosiaalityössä kouluttautumattomuutena tai matalana koulutustasona, näköalattomuutena sekä päihde- ja mielenterveysongelmina. Osalla vanhemmista, joilla on lastensuojelutausta, on puutteita vanhemmuudessa.

Myös lastensuojeluperheiden aikuisten tuen tarve sekä lastensuojelua kuormittavat huolto- ja tapaamisriidat nousivat esiin.

Kerätty tieto muodostaa peruskuvan siitä, millaisia ilmiöitä sosiaalityöhön liittyy. Keskeistä raportoinnissa on, että työntekijät tuottavat myös ratkaisuehdotuksia ilmiöihin liittyen. Parhaillaan kerätään tietoa ikääntyneiden ja vammaisten palveluista, psykiatriasta, asumisneuvonnasta ja työkykyselvityksestä. Yhden palvelun muutos heijastuu aina toiseen palveluun, ja sosiaalisen raportoinnin kautta yhteyksiä voidaan tuoda esiin.

Kohti asiakkaiden tarpeisiin vastaavia palveluja

Sosiaalisen raportoinnin perimmäisenä tarkoituksena on kehittää palveluja siten, että ne vastaisivat paremmin asiakkaiden tarpeisiin. Työyhteisöt voivat hyödyntää tietoa työnsä kehittämisessä sekä suorassa asiakastyössä että yhteistyöverkostoissa. Tiedon avulla saatetaan huomata, että jokin asiakasryhmä pääsisi paremmin palvelujen piiriin, jos heidän erityistarpeensa huomioitaisiin.

Osa ilmiöistä vaatii päätöksentekoa virastossa tai kaupunkitasolla. Palveluprosessien ongelmiin pyritään vastaamaan palvelujen uudistamisella. Kaupunkilaisten osallisuuden huomioiminen parantaa kaikkien kaupunkilaisten elämää. Asumiseen liittyvät asiat vaativat myös kaupunkitasoista yhteistyötä ja kaupunkipoliittisia päätöksiä.

Sosiaalityötä tehdään yhteiskunnan huono-osaisimpien kanssa. Yhteiskunnan kehittymisen myötä ongelmat ovat lieventyneet ja muuttaneet muotoaan. Niin kutsuttuja ilkeitä ongelmia ei kuitenkaan ole pystytty poistamaan, vaan olemassa olevat palvelut pystyvät vastaamaan niihin vain osittain jos ollenkaan.

Teksti: Auri Lyly