Suoraan sisältöön

Psykiatria- ja päihdepalvelujen yhdistäminen tukee potilasta

Kun kaupungin sosiaali- ja terveystoimi yhdistettiin vuoden 2013 alussa, neljä A-klinikkaa ja psykiatrian poliklinikat yhdistyivät neljäksi alueelliseksi, avopalveluja tarjoavaksi psykiatria- ja päihdekeskukseksi.
”Yhdistämisellä on saatu lisää tehokkuutta ja asiakkaat ovat hyötyneet”, sanoo lännen psykiatria- ja päihdekeskuksen vs. päällikkö Sami Keränen.

Keskukset muodostettiin psykiatrisen avohoidon poliklinikoista ja päiväsairaaloista, ja niihin kuuluvat myös terveysasemilla työskentelevät psykiatriset sairaanhoitajat ja päihdetyöntekijät. A-klinikoista tuli päihdepoliklinikoita. Sosiaali- ja terveysviraston psykiatria- ja päihdepalveluissa työskentelee kaikkiaan noin 1350 henkilöä, joista 500 psykiatria- ja päihdekeskuksissa.

Aiemmin sekä päihde- että mielenterveysongelmista kärsivää asiakasta on hoidettu eri aikoihin eri paikoissa. Nämä ns. kaksoisdiagnoosi-asiakkaat ovat hyötyneet siitä, että nyt kuntoutuksesta vastaa yksi tiimi, eivät toisistaan erilliset tahot. Erilaiset asiat hoituvat useammin samalla kertaa ja yhdellä käynnillä. Yhdistäminen on Keräsen mukaan hyödyttänyt kaikkia niitä, jotka ovat sekä päihdehuollon että psykiatrian asiakkaana.

Katja-Marika Lempiäinen ja Sami Keränen

”Ei siirrellä asiakasta paikasta toiseen, vaan tuodaan monenlaista tarvittavaa osaamista asiakkaan ympärille”, Sami Keränen kertoo.

Avohoidon psykiatrian ja päihdepalvelujen asiakkaita oli viime vuonna 27 600. Asiakasmäärä on pysynyt melko vakiona viime vuosina. Usein mielenterveysongelmat ja päihdeongelmat yhdistyvät vyyhdiksi, jotka ruokkivat toisiaan. Aina ei ole selvää, kumpi ongelma oli ensin ja aiheutti toisen. Alkoholiongelmaisista noin 40 %:lla on jossakin vaiheessa jokin päihteistä riippumaton psykiatrinen häiriö. Huumeongelmaisilla luku on vielä suurempi. Näille potilaalle tehdään yksi yhteinen hoitosuunnitelma, jossa kummatkin huomioidaan.

Päihdehuollossa on perinteisesti palveltu ilman ajanvarausta, kun taas psykiatriaan tullaan lähetteellä. Keräsen mukaan palveluvalikoima on laajentunut yhdistymisen myötä. Nyt asiakkaalla on käytettävissä enemmän palveluja samassa paikassa. On yksilö- ja ryhmätapaamisia, neuvontaa, asiakkaan kotiin suuntautuvaa kuntoutusta, perhe- ja verkostotapaamisia, monipuolisia ryhmähoitoja, fysioterapiaa, toiminnallisia ryhmiä, vertaistukea.

Hoidon tarve vaihtelee paljon potilaan mukaan: psykoosipotilas tarvitsee aluksi intensiivistä hoitoa useita kertoja viikossa, jollekin toiselle voi riittää seurantakäynti kerran vuodessa, kolmas vaatii kotikäyntejä monesti viikossa. Kaikille asiakkaille on oma vastuutyöntekijä.

Joustoa palveluihin

Yhdistämisen tavoitteena oli parantaa hoitoketjujen sujuvuutta sekä palvelun joustavuutta ja saavutettavuutta. Keräsen mukaan kolmessa vuodessa on menty paljon eteenpäin. Ennen yhteistyö päihde- ja psykiatrisen puolen välillä oli sattumanvaraisempaa - nykyisin arkipäivää.

Tehokkuutta on lisännyt se, että tiloja ja palveluja on voitu yhdistää ja keskittää saman katon alle. Tämä oli tavoitteena kaikissa neljässä psykiatria- ja päihdekeskuksessa, mutta se ei ole vielä kaikkialla toteutunut. Pohjoisessa kaikki toiminnot sijaitsevat samassa osoitteessa, idässä ja etelässä toimitaan vielä eri tiloissa. Eteläisellä alueella on tulossa paljon uutta väestöä mittavan Kalasataman ja Jätkäsaaren asuinalueiden rakentuessa.

Lännessä palvelut toimivat paljolti samoissa, Laakson sairaalan tiloissa, jonne muutti syksyllä myös päihdepoliklinikka. Töölössä toimii lisäksi erillään psykiatrinen päiväsairaala ja päihdehoidon intensiivinen avokuntoutus sekä perheiden avokuntoutus ja päivätoimintakeskus.

Katja-Marika Lempiäinen ja Sami Keränen

”Samaan osoitteeseen muutettuaan henkilöstökin on oppinut paremmin tuntemaan toisensa”, iloitsee mielenterveyshoitaja Katja-Marika Lempiäinen (kuvassa Sami Keräsen kanssa). Hän on parhaillaan opiskelemassa myös päihdetyön erikoisammattitutkintoa. Erikoistuminen kestää kaksi vuotta.

”Henkilöstön ammattitaito on lisääntynyt ja monipuolistunut. Meillä tuetaan opiskelua ja henkilöstön kiinnostusta toista ammatti-alaa kohtaan.”

Lempiäisen mukaan palvelujen yhdistäminen laajentaa työnkuvaa, osaamista ja näkökulmaa ja antaa mahdollisuuden työnkiertoon. Uudistus on lisännyt motivaatiota ja antanut uutta virtaa sekä lisännyt työssä jaksamista.  Henkilöstö on ollut innokas oppimaan uutta.
Usein terveydenhuollossa reviirirajat ja työnjako ovat tiukkoja. Lempiäisen mukaan suurempia käytännön vaikeuksia ja henkilöstön muutosvastarintaa kahden toimintakulttuurin yhdistämisessä ei kuitenkaan ole esiintynyt.

”Alusta lähtien oli fiilis, että tavoite yhteistoiminnasta on tärkeä, ja kumpaakin osaamista tarvitaan.”

” Sen sijaan potilailla kyllä oli epäilyksiä: ´Tuleeko ne narkkarit saman katon alle!´”

Osaamisen kehittäminen avainasemassa

Lempiäinen korostaa koulutusta ja henkilöstön osaamisen kehittämistä. Näin yhä useampi hoitaja osaa ottaa tarvittaessa sekä asiakkaan päihde- että mielenterveysongelmat huomioon, tarvitsematta erikseen pyytää esim. ´päihdeosaajaa´ mukaan.

”Tieto on karttunut, kun on opiskeltu ja opittu toisiltamme.”  Toisten toimenkuvien ymmärrys on herättänyt uteliaisuutta ja oppimishalua. Moni päihdehoitaja on erikostumassa psykiatriaan ja toisinpäin; ja on suosittu työnkiertoa, eli tutustumista toisten töihin käytännössä.

Yksi suuri haaste yhdistämisellä on: erilliset tietojärjestelmät. Päihdepalvelut kuuluvat sosiaalihuoltoon, ja terveysalalla on oma järjestelmänsä. Psykiatria käyttää Pegasosta ja päihdepalvelut Efficaa.

”Tämä on tosi suuri ja hankala juttu ja käytännön työn hidaste”, pahoittelee Keränen. Se teettää paljon tuhraa ja päällekkäistä työtä ja herättää myös asiakkaissa turhia epäluuloja, kun häneltä on aina erikseen pyydettävä lupaa tietojen näkymiseen myös toisessa auttamisjärjestelmässä.

teksti ja kuvat Tarja Kivimäki