Suoraan sisältöön

Tukena elämän loppuvaiheessa

Suursuon sairaalassa on toiminut kolmisen vuotta saattohoito-osasto, jolla on 25 potilaspaikkaa.

Apulaisylilääkäri Pirjetta Manninen työhuoneessaan.

”Osastomme henkilöstöä on koulutettu palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon”, kertoo apulaisylilääkäri Pirjetta Manninen (kuvassa).

Miten elämän loppuvaiheessa ihmiselle taataan mielekäs elämä?

”Sairaus vie yleensä voimat ja toimintakyvyn. Moni asiakas on lopussa vuodepotilaana. Koska aktiivisen tekemisen mahdollisuudet ovat aika vähissä, mielekkyyden kokemuksia potilaille antavat yleensä läheiset ihmiset. Usein yhdessäolo läheisten kanssa riittää.”

Suursuolla omaisten roolin tärkeys saattohoidossa on tiedostettu hyvin. He voivat vierailla osastolla vapaasti. Yöpyminen sairaalassa on mahdollista. Pirjetta Manninen mainitsee, että Suursuolla toimii potilaiden tukena myös vapaaehtoisia.

”Toki muutakin mielekästä sisältöä ja tekemistä tarjotaan potilaalle hänen voimavarojensa mukaan.”

”Joskus potilas on niin väsynyt, että hän jaksaa tavata esimerkiksi vain joitain ihmisiä. Tällöin hänen tahtoaan kunnioitetaan ja vierailujakin voidaan rajoittaa.”

Apulaisylilääkäri Manninen kertoo, että potilaan suhtautuminen omaan lähestyvään kuolemaan voi vaihdella suurestikin. Jotkut haluavat tiedostaa asian ja käydä esimerkiksi oman elämän vaiheita läpi. Joskus taas potilas saattaa haluta olla ajattelematta asiaa ja kuolla ikään kuin itseltään salaa.

Saattohoitoyksikön henkilökunnan tehtäviin kuuluu aistia ja ymmärtää näitä potilaan viimeisiä toiveita ja edesauttaa niiden toteutumisessa.     

Kuinka potilasta hoidetaan?

”Saattohoito on erityisen paljon aktiivista potilaan oireiden, usein kivun hoitoa. Koska potilaat lähestyvät kuolemaa on jokaisen asiakkaan tilanne henkisesti haastava. Oireiden hoidon rinnalla työhön kuuluu paljon keskustelua, läsnäoloa ja tukea sekä asiakkaille että heidän omaisilleen.”

Apulaisylilääkäri juttelee potilaan kanssa.

”Haluamme tehdä potilaiden olon osastolla kodikkaaksi. Haasteena meillä on joskus ympäristön sairaalamaisuus ja sairaalan prosessit. Toki meillä on myös sairaalamaisia rutiineja kuten lääkärikierrot.”

Manninen kertoo, että saattohoidossa tähdätään myös potilaiden oireiden ja kipujen ennaltaehkäisyyn. Kipulääkkeitä annetaan kipupumpun kautta yleensä elämän viimeisinä päivinä. Sitä ennen kipuja hoidetaan mahdollisimman tehokkaasti vahvoilla kipulääkkeillä joko tableteilla tai kipulaastarilla.

Mahdolliset hoidonrajauspäätökset esimerkiksi elvytyksen ja tehohoidon suhteen ovat usein osa kuolevan potilaan hoitoa.  Hoidon rajaukset ovat hoitavan lääkärin päätöksiä, joista keskustellaan potilaan ja omaisten kanssa.

”Keskimääräinen hoitoaika Suursuon saattohoidossa on noin kolme viikkoa. Kuolema kuuluu tähän työhön, asiakkaan hoitojakso päättyy saattohoidossa tavallisimmin kuolemaan”, Manninen tiivistää.

Millainen ihmisen kuoleman hetki on?

”Usein ennen poislähtöä potilaan tajunnan taso heikkenee, hänellä ei ehkä ole enää puhekykyä.  Potilaalla voi olla erilaisia oireita kuten hengenahdistusta. Monella on vahva kipulääkitys oloa helpottamaan.”

Apulaisylilääkäri korostaa, että potilaan sairauden etenemisen ja elinajan ennustaminen voi joskus olla vaikeaa. Hän kuitenkin kertoo potilaille tai omaisille oman ammattilaisen arvionsa, kun kysytään esimerkiksi jäljellä olevin elinpäiviä.

”Joskus potilaalla lähtee toipuminen käyntiin ja hän jopa kotiutuu.”

Toimitaan yhteistyössä

Suursuolla saattohoitoa saavat pääasiassa ikääntyneet helsinkiläiset.

”Terhokotiin ohjataan erityisen vaativan saattohoidon tarpeessa olevia potilaita, joilla on esimerkiksi poikkeuksellisen vaikeahoitoisia oireita, tai nuorempia potilaita joiden kokonaistilanne on vaikea, jos heillä on esimerkiksi alaikäisiä lapsia”, Manninen kertoo ja nostaa esiin Helsingin kotisairaalan.

”Saattohoitoa annetaan paljon potilaan kotona, jolloin omaisten läsnäolo yleensä helpottuu. Teemme paljon yhteistyötä kotisairaalan kanssa. Kotisairaala voi tarvittaessa viedä saattohoitoa myös esimerkiksi monipuolisen palvelukeskuksen asukkaalle.”

Potilassiirtoja pyritään Mannisen mukaan minimoimaan, koska elämän loppuhetkillä ei ole yleensä mielekästä vaihtaa hoitopaikkaa usein.  

”Joskus potilaan tilanne muuttuu ja asiakas sijoitetaan sairaalaan Suursuolle. Kotisairaalasta voimme ottaa potilaan mihin vuorokaudenaikaan tahansa.”

Asiakkaat tulevat Suursuon saattohoitoon kotisairaalan lisäksi lähetteellä erikoissairaanhoidosta, esimerkiksi HYKS:n sydän- ja keuhkokeskuksesta, naistentautien yksiköstä tai syöpäkeskuksesta. Suurin osa saattohoitopotilaista sairastaa syöpää.

”Saattohoitoon voidaan tulla myös Helsingin kaupunginsairaaloista. Helsingissä on hyvän ja sujuvan hoidon takaamiseksi kehitetty saattohoitopotilaan hoitoketjua.”

Lähetteitä saattohoidon osalta Suursuolla käsittelevät osaston ylilääkäri ja jonohoitoja.

”Suursuolla toimii myös palliatiivisen hoidon osasto. Ero meihin voi olla toisinaan kuin veteen piirretty viiva”, Manninen jatkaa. Palliatiivinen hoito on parantumattomasti sairaan potilaan kokonaisvaltaista hoitoa, joka voi jatkua vuosiakin.

Mannisen mukaan väestön ikääntyessä saattohoidon tarve kasvaa.

”Kuolevan potilaan hoitotaitoja tarvitaan varsinaisten saattohoitoyksiköiden lisäksi monessa muussakin paikassa terveydenhuollossa”, Manninen linjaa. Sekä saattohoidon että palliatiivisen hoidon merkitys ymmärretään hänen mukaansa entistä paremmin terveyden huollossa ja yhteiskunnassa laajemmin.    

Osastolla

Tiimikuva.

Pirjetta Manninen kehuu Suursuon saattohoito-osaston henkilökuntaa (kuvassa). Tiimiin kuuluu noin 25 hoitajaa. Lääkäreitä on hänen lisäkseen kaksi erikoistuvaa. Työ on psyykkisesti vaativaa ja joskus henkilökunta joutuu kohtaamaan hankalia tilanteita esimerkiksi potilaiden omaisten kanssa.  

”Meillä pyritään keskustelemaan ongelmista ja henkilökunnalle järjestetään säännöllisesti työnohjausta. Tiimityön merkitys ja arvo korostuvat. Tiedän, että työntekijämme kokevat työn potilaan elämän viime metrien tukena mielekkäänä.”

Pirjetta Manninen on koulutukseltaan geriatrian erikoislääkäri. Vaativan työn rinnalla hän harrastaa liikuntaa, esimerkiksi telinevoimistelua ja lumilautailua.

Punaisia kukkia pöydällä.

teksti Markus Snellman
kuvat Kimmo Brandt