Suoraan sisältöön

Lapsen ja nuoren elämänhallinta

Lapsen ja nuoren hyvinvointi
Lapsen ja nuoren pahoinvointi
Koulukiusaaminen
Lapsen ja nuoren kaltoinkohtelu
Apua ja tukea muualta

Lapsen ja nuoren hyvinvointi         

Lapsen ja nuoren hyvinvointi syntyy tavallisesta, turvallisesta arjesta, samanlaisina tuttuina toistuvista päivittäisistä tapahtumista: nukkumisesta, ruokailusta, koulunkäynnistä, leikistä. Se syntyy riittävästä yhdessäolosta vanhempien ja sisarusten kanssa, innosta oppimaan uutta, mahdollisuudesta purkaa leikin avulla päivän hyvät ja huonot kokemukset. Lapsi kasvaa itsestään ja ympäristöstään vastuulliseksi ihmiseksi vanhempien rakkaudesta, arvostuksesta ja hoivasta, joihin hän vastaa omien tarpeidensa ja mahdollisuuksiensa mukaan.

Lapsi oppii tuntemaan omat rajansa, niin ulkoiset kuin sisäiset, vastavuoroisessa suhteessa vanhempiinsa ja kasvuympäristönsä aikuisiin. Hän kasvaa arvostamaan itseään kokiessaan olevansa hyväksytty, saadessaan myönteistä palautetta. Tuntiessaan omat voimavaransa ja kyetessään vastavuoroisuuteen lapsi oppii myös hyväksymään arkisen elämän rajoitukset, hän oppii selviämään ristiriitatilanteista niin lasten kuin aikuistenkin kanssa.

Koulun aloittaminen tuo lapselle mahdollisuuden liittyä oman ikäpolvensa tavoitteisiin. Vanhempien ulkopuolinen maailma avautuu hänelle, hän saa mahdollisuuden arvioida kodin arvoja, kyseenalaistaa vanhempien näkemykset, jatkaa osaltaan yhteiskunnan rakentamista. Kodin tuki ja arvostus kyseenalaistamisessakin auttaa lasta myönteiseen
kasvuun. Kodin tulee olla paikka, jossa lapsi pääsee purkamaan pettymyksensä, turhautumisensa, kiukkunsa. Silloin hän jaksaa toimia ikätasoisesti kodin ulkopuolella.
 

Lapsen ja nuoren pahoinvointi          

Lasten ja nuorten pahoinvoinnin taustalla on lukuisia tekijöitä: yhteiskunnan muutokset ja vaatimukset kuormittavat perheitä eri tavalla, aikuisten uupumus, puutteellinen kyky hallita omaa elämäänsä heijastuu lapsiin. Rajojen asettaminen on usein vaikeaa aikuisille itselleen, niiden puuttuminen tai pettäminen näkyy lasten käyttäytymisvaikeuksina. Lapsilla on enenevästi univaikeuksia, päivärytmi ei takaa heidän perustarpeitaan.

Oppimisvaikeudet osataan yhä tarkemmin tutkia ja diagnosoida. Niiden asianmukainen selvittäminen ja tarvittavan kuntoutuksen järjestäminen tukevat lapsen myönteistä kehitystä ja antavat hänelle mahdollisuuden ottaa maailma haltuun voimavarojensa puitteissa. Diagnosoimattomat oppimisvaikeudet saattavat olla monenlaisen ikätasosta poikkeavan oireilun taustalla.

Masennus on enenevästi myös lasten ja nuorten ongelma. Sen aiheuttama oireilu on monimuotoinen: masennus uhkaa vakavalla tavalla lapsen kasvua yhteiskunnan itsenäiseksi jäseneksi. Käyttäytymisvaikeudet ovat ikävällä tavalla koulun arkipäivää: käyttäytymisvaikeuksista kärsivän lapsen tai nuoren ohjaaminen hänen tarvitsemiinsa tutkimuksiin ja hoitoon on kodin ja koulun yhteistyötä. Pitkäaikaiset krooniset sairaudet heijastuvat myös heidän kasvussaan ja kehityksessään, asettavat omat rajat toveripiirissä selviytymiselle.

Turvallinen aikuinen toimii suodattimena, jonka kautta maailma asettuu lapselle ikätason mukaisesti käsiteltäväksi ja hallittavaksi. Turvallinen aikuinen auttaa lasta selviytymään silloin, kun tämä kokee maailman kohtelevan itseään epäoikeudenmukaisesti.
 

Koulukiusaaminen            

Kiusaaminen eri ilmenemismuotoineen on monen aikuisen arkipäivää työpaikalla, ja se on myös monen lapsen arkipäivää koulussa. Koulukiusaaminen on ongelma, jota esiintyy jokaisessa koulussa ainakin ajoittain. Kouluterveyskyselyn 2010 mukaan Helsingissä kiusatuksi joutuu vähintään kerran viikossa yläasteella noin 6 %, lukioissa 1 % ja ammatillisissa oppilaitoksissa 5 % oppilaista. Yksittäiselle lapselle, joka joutuu kiusaamisen kohteeksi, se voi olla kehityksellinen riski ja kiusaamisen traumaattiset vaikutukset voivat ulottua aikuisuuteen asti.

Kaikki koulussa tapahtuva aggressiivinen käyttäytyminen ei kuitenkaan ole kiusaamista. Koulukiusaaminen on sitä, että yhdelle ja samalle oppilaalle aiheutetaan tahallaan ja toistuvasti pahan mielen kokemuksia. Kiusaaminen on erilaista tytöillä ja pojilla. Se voi olla luonteeltaan fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista, suoraa tai epäsuoraa yksin tai ryhmässä tapahtuvaa toimintaa tai muuta haitantekoa. Kiusaamisen osapuolet eivät ole keskenään tasaväkisiä, vaan kiusatun on usein jostain syystä vaikea puolustautua. Univaikeudet, yleinen ahdistuneisuus, alakuloisuus, suoritustason lasku ja erilaiset psykosomaattiset vaivat sekä lisääntyneet poissaolot koulusta saattavat olla merkkejä siitä, että lasta tai nuorta kiusataan.

Kiusaamisen taustalla on lukuisia tekijöitä, usein kiusaaja on henkilö, joka kokee kiusattavan jollain tavalla uhkaavan häntä. Kiusaaja kokee kiusattavalla olevan joko myönteisiä ominaisuuksia, jotka saavat hänet kokemaan itsensä kiusattavaa mitättömämmäksi, tai kielteisiä ominaisuuksia, jotka voimistavat hänen omaa heikkoa näkemystään itsestään. Kiusaamiseen osallistuu aina tavalla tai toisella koko ryhmä.

Aikuisten nopea kiusaamiseen puuttuminen on tärkeää sekä kiusatun että kiusaajan kannalta. Kiusaamistapauksissa tulee arvioida sekä kiusaajan että kiusatun yksilöllisen tuen ja avun tarve. Kiusaamisen vastaisen kulttuurin luominen lähtee siitä, että kodin ja kouluyhteisön aikuiset sitoutuvat kiusaamisen vastustamiseen. Kodin ja kouluyhteisön tulee viestittää selkeästi lapselle /nuorelle, että kiusaamista ei hyväksytä.

           
Lapsen ja nuoren kaltoinkohtelu

Lapsilla ja nuorilla on lainkin mukaan oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen kehitykseen ja etusija erityiseen suojeluun. Kaltoinkohtelulla tarkoitetaan mm. fyysistä tai psyykkistä pahoinpitelyä ja seksuaalista hyväksikäyttöä, mutta myös hoidon ja huolenpidon laiminlyöntiä. Haastattelututkimusten perusteella monet aikuiset maassamme hyväksyvät vielä ruumiillisen kurituksen, vaikka se on ollut jo yli 20 vuotta laissa kiellettyä. Kaltoinkohtelua on myös se, jos lapsi joutuu kotona näkemään tai kuulemaan vanhempien välistä väkivaltaa. On tärkeää muistaa, että kaltoinkohtelu on lapselle ja nuorelle aina haitallista ja voi jatkuessaan vaarantaa pysyvästi hänen kehityksensä.

Jos itse tai joku perheenjäsen joutuu väkivallan tai muunlaisen kaltoinkohtelun kohteeksi, apua kannattaa hakea joko terveydenhuollosta tai sosiaalityöntekijältä. Samoin kannattaa rohkeasti hakea apua, jos on vaikeaa hillitä omaa väkivaltaisuuttaan.

Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon henkilöstöllä on vaitiolovelvollisuus mutta toisaalta aina myös ilmoitusvelvollisuus epäiltäessä lapsiin ja nuoriin liittyvää kaltoinkohtelua ja kaltoinkohtelutapauksissa.

Lisätietoja kaltoinkohtelusta:

Apua ja tukea muualta              



09.07.2018 09:48