|
||||||
Muuttuva
Helsinki |
Joukkoliikenteen alkuaikoina matkustaminen oli ylellisyyttä, johon kaikilla ei ollut varaa. Työmatkat olivat lyhyitä ja tehtiin vielä 1800-luvulla yleensä jalkaisin. Kaupungin halki pystyi kävelemään tunnissa. Kaupunki kasvoi ja välimatkat työpaikkojen ja kotien välillä pitenivät. Työväestö suhtautui aluksi epäillen joukkoliikenteeseen ja piti sitä herrasväelle tarkoitettuna. Tilanne muuttui vähitellen kun matkalippujen reaalihinta laski vuodesta 1915 alkaen. 1900-luvun alkupuolella Helsingin ympäristöön perustettiin huvilayhdyskuntia vauraalle keskiluokalle, joka tarvitsi hyviä liikenneyhteyksiä Helsingin keskustaan. 1920-luvulta alkaen joukkoliikenne kehittyi tekniikan myötä yhä monipuolisemmaksi. Raitioliikenteen ohella esikaupunkeihin liikennöi linja-autoja ja paikallisjunia.
|
|||||
Kirjallisuus | Sivukartta | Tekijät |