1.1 Helsingin esteettömyysstrategia

Helsingin kaupungin esteettömyysstrategiaa koskevan ohjelman laatiminen vuosille 2001 – 2010 aloitettiin keväällä 2000 valtuutettu Kalle Könkkölän tekemän ja valtuutettu Maija Könkkölän kannattaman valtuustoaloitteen pohjalta. Työn tuloksena syntyi ehdotus liikkumisesteettömyysstrategiaa koskevaksi ohjelmaksi, jonka periaatteet on koottu kaksiosaiseen raporttiin, joista osa 1, ”Esteetön Helsinki – kaupunki meille kaikille” sisältää liikkumisesteettömyyttä koskevat strategiset tavoitteet ja osa 2, ”Esteetön Helsinki – Toteutusohjelma” sisältää ne keinot ja alustavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeen osassa 1 määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Esteettömyysstrategialla tarkoitetaan kokonaisvaltaista ja pitkällä aikavälillä tapahtuvaa kaupunkiympäristön esteettömyyden ja toimivuuden kehittämistä. Asetettuna tavoitteena on tehdä Helsingistä liikkumisesteetön vuoteen 2011 mennessä rakentamalla ja korjaamalla kaupungin yleiset alueet ja rakennukset sekä julkisen liikenteen ratkaisut esteettömiksi ja turvallisiksi kaikille ihmisille – myös liikkumis- ja toimimisesteisille, vanhuksille, lapsille ja lapsiperheille.

Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi 15.10.2001 kaupungin liikkumisesteettömyysstrategiaa koskevan ohjelman vuosille 2001 – 2010. (Khs 15.10.2001 § 1353, 2000-2702). Tällöin päätettiin myös perustaa määräaikainen, 1.1.2002 – 31.12.2011 voimassa oleva Esteetön Helsinki-projekti (nykyisin Helsinki kaikille –projekti), jonka toiminnan lähtökohtina ovat seuraavat periaatteet:

1. Helsingistä tehdään liikkumisesteetön vuoteen 2011 mennessä rakentamalla ja korjaamalla kaupungin yleiset alueet ja rakennukset sekä julkisen liikenteen ratkaisut esteettömiksi ja turvallisiksi kaikille ihmisille – myös liikkumisesteisille, vanhuksille, lapsille ja lapsiperheille. Lisäksi kaupunki vaikuttaa yksityiseen elinkeinoelämään niin, että tavoite saavutetaan.

2. Tavoitteena on yhtenäisten ja toimivien kokonaisuuksien ja kulkureittien muodostaminen sekä rakennusten saavutettavuus ja käytettävyys. Erityistä huomiota kiinnitetään yleisten alueiden, rakennusten ja julkisen liikenteen solmukohtien ongelmiin.

3. Liikkumisesteettömyysstrategian toteuttamisessa edistetään käyttäjäkeskeistä suunnittelua, toteutusta ja ylläpitoa sekä yhteistyötä kaupungin hallintokuntien sekä eri osapuolien, kuten vanhus- ja vammaisjärjestöjen, kaupan ja liike-elämän, kiinteistönomistajien sekä valtionhallinnon kesken.

4. Liikkumisesteettömyysstrategian toteuttaminen liitetään osaksi kaupungin ja hallintokuntien vuotuista talous- ja toimintasuunnittelua vuodesta 2003 alkaen.

5. Liikkumisesteettömyysnäkökulma otetaan huomioon asunto-ohjelmaa ja kaupungin muita kokonaisohjelmia tehtäessä. Uudisrakentamis- ja peruskorjaushankkeiden sekä ylläpitotöiden yhteydessä tehdään liikkumisesteettömyystarkastelut ja toimivuustarkastelut jo hankesuunnittelun yhteydessä.

Kaupunginhallitus päätti lisäksi, että rakennusvirastoon sijoitettavan Esteetön Helsinki -projektin tehtävänä on:

- Koordinoida kaupunginhallituksen edellä päättämien suuntaviivojen mukaisesti liikkumisesteettömyysstrategian toimeenpanoa, kehittää esteettömyyttä edistäviä käytäntöjä ja toimintamalleja kaupungin toiminnoissa

- Laatia kaupungin esteettömyyssuunnitelma ja alueelliset esteettömyyssuunnitelmat sekä koordinoida ja ylläpitää paikkatietopohjaista tietojärjestelmää esteettömyyshankkeiden seuraamiseksi

- Tehdä esitykset esteettömyyskorjauksiin ja muihin esteettömyyttä edistäviin erillishankkeisiin mahdollisesti osoitettavista määrärahoista ja avustuksista ja huolehtia projektin käyttöön osoitettavien määrärahojen ja avustusten jakoon liittyvistä käytännön toimenpiteistä määrärahojen ja avustusten jakoa koskevien päätösten mukaisesti

- Edistää kaupungin ja eri sidosryhmien välistä yhteistyötä liikkumisesteettömyyteen liittyvissä kysymyksissä.

Liikkumisesteettömyysstrategia kohdistuu kaupungin vastuulla oleville alueille sekä niihin liittyville yksityisten omistamille ja hallinnoimille alueille. Kaupunki vastaa yleisten alueiden (katualueet, puistot ja muut yleiset alueet) ja yleisten rakennusten (kaupungin hallintokuntien vastuulla olevat rakennukset) rakenteellisesta ja toiminnallisesta esteettömyydestä. Kaupunki vastaa myös joukkoliikenteen toimivuudesta (kalusto, asemat ja pysäkit). Strategiatyöhön kuuluu myös edistää toimenpiteitä, joilla yksityisten omistamille ja hallinnoimille rakennuksille ja alueille voidaan lisätä ympäristön esteettömyyttä ja turvallisuutta.

Esteetön kaupunkiympäristö koostuu kolmesta eri alueesta: yleisten alueiden, liikenteen ja rakennusten esteettömyydestä. Liikkumisen kaupungin katu-, tori- ja puistoalueilla tulee olla soveltuvaa kaikille käyttäjille, kulkureittien tulee olla katkeamattomia ja rakennusten saavutettavia ja käytettäviä.

TASA-ARVOISTEN LIIKKUMISMAHDOLLISUUKSIEN VAATIMUS

Kuva 1: Esteettömän kaupunkiympäristön periaatteet.

Helsinki kaikille – toteutusohjelma sisältää kolme toisiaan täydentävää osaa, jotka ovat eri hallintokuntia ja tehtäviä yhteen sovittava koordinointiosa, tarve- ja aluepohjainen suunnitelmaosa ja toimenpiteisiin keskittyvä toteutusosa.

Koordinointiosan tarkoituksena on sovittaa yhteen eri hallintokuntien tehtäviä. Koordinoinnista vastaa rakennusvirastoon perustettu Helsinki kaikille – projekti. Tehtävää tukemaan on perustettu ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimii kaupungininsinööri ja jäsenet koostuvat kaupunkisuunnitteluviraston, rakennusvalvontaviraston, kiinteistöviraston, liikuntaviraston, sosiaaliviraston, terveyskeskuksen, opetusviraston, liikennelaitoksen ja yleistentöiden lautakunnan sekä eri vammaisjärjestöjen edustajista. Lisäksi tehtävä edellyttää laajaa yhteistyötä eri käyttäjiä, kauppaa ja liike-elämää, erilaisia yhteisöjä ja järjestöjä sekä muita osapuolia edustavien sidosryhmien kanssa.

Suunnitelmaosan tarkoituksena on arvioida esteettömyyden nykytilannetta, kehittää esteettömyyttä parantavia ratkaisuja ja edesauttaa esteettömyyteen tähtäävää toteutustyötä koko kaupungin tasolla. Tätä varten laaditaan koko kaupunkia käsittävä yleispiirteinen Helsingin kaupungin esteettömyyssuunnitelma. Alueiden yksityiskohtaisen esteettömyyden arvioimiseksi laaditaan alueellisia esteettömyyssuunnitelmia. Suunnitelmaosasta vastaa rakennusvirastoon sijoitettu Helsinki kaikille –projekti kaupunkisuunnitteluviraston avustuksella ja yhteistyössä muiden hallintokuntien kanssa.

Toteutusosan tarkoituksena on toteuttaa esteettömyyttä hallintokuntien omassa toiminnassa. Hallintokunnat vastaavat toimenpiteiden toteuttamisesta omassa toiminnassaan ja hallitsemillaan alueilla. Esteettömyyden edistämiseksi kukin hallintokunta laatii oman hallinnonalansa kriteerit ja ohjeistot, joita noudatetaan suunnittelussa, rakentamisessa, käytössä ja ylläpidossa.

Esteettömyysstrategia ja siihen liittyvät toimenpiteet käsitellään osana kaupungin ja hallintokuntien talous- ja toimintasuunnitelmia. Kaupunkiympäristön esteettömyyttä parannetaan pääosin hallintokuntien käytössä olevilla määrärahoilla ja normaalina työnä. Vuodesta 2002 lähtien hallintokuntien on tullut sisällyttää toimintasuunnitelmiinsa ja talousarvioihinsa oman hallinnonalansa esteettömyyttä koskevat esitykset. Yleistentöiden lautakunnan esityksessä kaupunginhallitukselle esitettiin myös, että kaupunginhallituksen tulisi varata vuosittain erillismääräraha hallintokuntien yhteisiä esteettömyyshankkeita varten ja että kaupunkiympäristön esteettömyyskorjauksia varten myönnetään korjausavustuksia kaupunkiorganisaation ulkopuolisille tahoille.

Esteettömyysstrategian yhteydessä hahmoteltu toteutusohjelma vuosille 2002-2010 on tässä suunnitelmassa tarkistettu rakenteeltaan ja sisällöltään sekä laadittu yksityiskohtaisempi ehdotus suunnitelmaksi.

1.2 Esteettömyyden määrittely

Esteettömyysstrategiassa määritellään esteettömyystavoitteet eri kohteissa seuraavasti:

- Liikkumisesteetön Helsinki tarkoittaa esteetöntä ja turvallista liikkumista kaduilla ja muilla yleisillä alueilla, esteetöntä pääsyä rakennuksiin ja kaikille soveltuvaa julkista liikennettä.

- Katujen ja muiden yleisten alueiden näkökulmasta liikkumisesteettömyyteen kuuluu se, että eri liikkujilla on tasa-arvoinen asema liikennejärjestelmässä sekä laadukkaita, esteettömiä, turvallisia ja viihtyisiä kulkuväyliä ja alueita.

- Esteettömät rakennukset ovat helppokulkuisia, saavutettavia, rakennukseen sisälle ja sieltä ulos päästäviä, käytettäviä, toimivia ja kaikille käyttäjille soveltuvia.

-

Esteetön joukkoliikenne tarkoittaa kaikille soveltuvaa joukkoliikennejärjestelmää, pysäkkejä, asemia sekä koulutettua ja palveluhenkistä kuljetushenkilökuntaa.

-

Esteetön kaupunkiympäristö tarkoittaa katkeamattomia kulkureittejä, rakennusten, pysäkki-en ja julkisten alueiden saavutettavuuden parantamista sekä tasa-arvoisia, kaikille käyttäjille soveltuvia liikkumismahdollisuuksia. Esteettömyyden toteuttaminen edellyttää kaupungin toiminnan analysointia mahdollisimman laajasta näkökulmasta.

Esteettömyysstrategia pohjautuu kaupungin palvelutehtäviin ja niiden laadukkaaseen hoitamiseen: liikenteeseen, julkisiin ja yksityisiin palveluihin sekä yleisiin alueisiin. Kaupunkilaisten tulee päästä töihin, kouluun, päiväkotiin, kauppaan tai terveyskeskukseen esteettömästi ja turvallisesti eri vuoden ja vuorokauden aikoina. Esimerkiksi talvikunnossapidon tarkoituksena on varmistaa kaupungin perustoimivuus myös talviaikaan, liukkailla keleillä tai muuten huonon sään aikana.

Kuva 2: Kaupungin esteettömyysstrategian keskeisenä periaatteena on vuorovaikutteinen suunnittelu, jossa eri vammaisjärjestöillä on keskeinen rooli asiantuntijoina. Kuva suojatien reunakiven testaustilaisuudesta Itäkeskuksesta vuonna 2004.

Esteettömyysstrategian lähtökohtana on alusta asti ollut käyttäjäkeskeisyys ja vuorovaikutteisuus. Käyttäjäkeskeisyydellä pyritään siihen, että ympäristön suunnittelussa otetaan paremmin huomioon ihmisten erilaisuus. Hyvin suunniteltu ympäristö ei erottele ihmisiä liikkumis- ja toimintakyvyn perusteella. Samalla, kun liikkumis-ja toimimisesteisyys otetaan huomioon, voidaan kaupunkiympäristön toimivuutta parantaa kokonaisuutena kaikkien kaupungissa asuvien ja toimivien eduksi.

Kaupungin yhteistyöosapuolia esteettömyyden toteuttamisessa ovat käyttäjien (asukkaat, työssäkäyvät ja vierailijat) lisäksi liike-elämä (yritykset), palvelujen tuottajat (kauppa) ja kiinteistöjen omistajat. Alueellisessa esteettömyyden parantamisessa tulee ottaa huomioon kaupungin tavoitteiden lisäksi myös näiden muiden osapuolien esteettömyystavoitteet. Vuorovaikutteinen työskentely lisää eri osapuolten aktiivisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia, luo kaupungille positiivisen imagon ja edistää liikkumista ja viihtymistä kaupungissa.

1.3 Lainsäädännön velvoitteet

Ympäristö on esteetön silloin, kun se on kaikkien käyttäjien kannalta toimiva, turvallinen ja miellyttävä käyttää. Esteettömän ympäristön vaatimukset perustuvat maankäyttö- ja rakennuslain (MRL 2000) ja asetuksen (MRA 2000) yleisissä tavoitteissa mainittuun sosiaalisesti kestävän kehityksen ajatukseen ja liikkumisen tasa-arvoon, jolla tarkoitetaan kaikille väestöryhmille iästä, sukupuolesta, liikuntakyvystä, taloudellisesta asemasta, asuinpaikasta yms. riippumatonta mahdollisuutta liikkua ja turvattua peruspalvelujen saavutettavuutta.

Lain 1 §:ssä mainittavan sosiaalisen kestävän kehityksen näkökulma liittyy ihmisen perustarpeiden tyydyttämiseen ja hyvinvoinnin tasapuoliseen jakautumiseen sekä sosiaaliseen toimivuuteen. MRL:n yhteydessä sosiaalisen kestävän kehityksen osalta korostuvat erityisesti terveydelliset kysymykset ja eri väestöryhmien tarpeiden huomioon ottaminen kaavoituksessa ja rakentamisessa.

Lain 5 §:n mainitsemat alueiden käytön suunnittelun tavoitteet perustuvat vuorovaikutteisen suunnittelun edistämiseen ja riittävään vaikutusten arviointiin:

-turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten

lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luo

miseen

-liikenteen tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen sekä erityisesti joukkoliikenteen ja

kevyen liikenteen toimintaedellytyksiin.

Asetuksen 53 §:ssä todetaan liikkumisesteettömästä rakentamisesta mm.: ”Hallinto- ja palvelurakennuksen sekä muussa rakennuksessa olevan sellaisen liike- ja palvelutilan, johon tasa-arvon näkökulmasta kaikilla on oltava mahdollisuus päästä, sekä näiden rakennuspaikan tulee soveltua myös niiden henkilöiden käyttöön, joiden kyky liikkua tai muutoin toimia on rajoittunut.”

Lain 167 § 2 momentissa todetaan: ”Kunnan määräämä viranomainen valvoo, että liikenneväylät, kadut, torit ja katuaukiot sekä puistot ja oleskeluun tarkoitetut ulkotilat täyttävät hyvän kaupunkikuvan ja viihtyisyyden vaatimukset. Kevyen liikenteen väylät tulee säilyttää liikkumiselle esteettöminä ja turvallisina.”

Lisäksi Ympäristöministeriö on antanut määräyksiä ja ohjeita julkisyhteisöjen hallinto- ja palvelurakennusten, liike- ja palvelutilojen sekä asuntojen ja piha-alueiden liikkumisesteettömyydestä. Määräykset ja ohjeet on sisällytetty Ympäristöministeriön Asunto- ja rakennusosaston ohjeistoihin, Suomen rakentamismääräyskokoelma:

-F1 Esteetön rakennus, Määräykset ja ohjeet 2005

-F2 Rakennuksen käyttöturvallisuus, Määräykset ja ohjeet 2001

-G1 Asuntosuunnittelu, Määräykset 2005

Sekä F1 että G1 on uudistettu niin, että uudet osat tulivat voimaan 1.3.2005. Osiin on tullut uusia esteettömyyttä koskevia määräyksiä ja ohjeita. Rakennusvalvontaviraston tehtävänä on esteettömyyden edistäminen ja uudistusten tehokas integroiminen rakentamisen käytäntöihin Helsingissä. Rakennusvalvontaviraston tulkintaohjeet ovat luettavissa mm. viraston Internet-sivuilla.

Edellä esitetyt lainsäädäntöön ja rakentamismääräyskokoelmaan kirjatut vaatimukset luovat kunnille ja muille julkisen ympäristön suunnittelusta ja rakentamisesta vastaaville tahoille aiempaa suurempia vaatimuksia ympäristön esteettömyystavoitteiden huomioon ottamiseksi kaikkien julkisten alueiden ja rakennusten suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa.

1.4 Helsingin aiempi esteettömyystyö

Eri tavoin liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden tarpeet julkisten alueiden suunnittelulle, rakentamiselle ja kunnossapidolle on tiedostettu Helsingissä jo pitkään ja yhteistyötä eri vammaisjärjestöjen kanssa on useaan otteeseen tehty todettujen ongelmien voittamiseksi. Toteutetut hankkeet ovat kuitenkin useimmiten olleet erillisiä ja niiden vaikutus on rajoittunut kyseiseen alueeseen tai kohteeseen. Vasta Helsingin esteettömyysstrategian ja Helsinki kaikille –projektin myötä esteettömyydelle asetetut tavoitteet ovat selkiytyneet ja toteutustyö voidaan koordinoida niin, että yksittäiset toimenpiteet liittyvät osaksi laajempaa toimenpideohjelmaa.

Helsinki kaikille –projekti (aiemmin Esteetön Helsinki), rakennusvirasto 2000 alk. Helsingin kaupungin esteettömyysstrategiaa koskevan toteutusohjelman laatiminen aloitettiin keväällä 2000. Asetettuna tavoitteena on tehdä Helsingistä liikkumis- ja toimimisesteetön vuoteen 2011 mennessä rakentamalla ja korjaamalla kaupungin yleiset alueet ja rakennukset sekä julkisen liikenteen ratkaisut esteettömiksi ja turvallisiksi kaikille ihmisille – myös liikkumis- ja toimimisesteisille, vanhuksille, lapsille ja lapsiperheille. Lisäksi kaupunki vaikuttaa yksityiseen elinkeinoelämään niin, että tavoite saavutetaan. Esteettömyyden toteuttamiseksi perustettiin Helsinki kaikille – projekti (aikaisemmin Esteetön Helsinki – projekti). Helsinki kaikille -projekti toimii rakennusvirastossa, mutta se on koko kaupunkia koskeva hanke, jonka vastuulla on toteutusohjelman toteuttaminen julkisten alueiden osalta sekä projektin koordinointi, tiedottaminen, raportointi ja laadunvarmistus.

Aiemmin toteutettuja esteettömyyteen liittyviä hankkeita ovat mm.:

Kaikille soveltuva asuinympäristö, sosiaalivirasto 1989. ”Kaikille soveltuva asuinympäristö” selvitystyö tehtiin yhteistyössä Vuosaari-projektin kanssa ja sen tarkoituksena oli selvittää asumiseen ja asuinympäristöön liittyviä ongelmia eri käyttäjäryhmien osalta.

Katuristeys kaikille, rakennusvirasto 1994. Hankkeen tavoitteena oli Näkövammaisten keskusliitto ry:n silloisten toimitilojen ja sokeain kirjaston läheisyydessä Vallilassa olevien Mäkelän- ja Elimäenkatujen risteyksen muuttaminen liikkumisesteettömäksi ja näkövammaisten liikkumista helpottavaksi. Hanke sisälsi risteysaluetta koskevan selvityksen ja yleissuunnitelman, joiden tavoitteena oli tutkia risteysalueen yksityiskohtaisia ratkaisuja eri käyttäjäryhmien kannalta. Hanke toteutettiin rakennusviraston toimeksiantona laajassa yhteistyössä kaupungin eri hallintokuntien, vammaisjärjestöjen ja ympäristöministeriön kanssa. Ratkaisujen toimivuutta arvioitiin heti valmistumisen jälkeen suppean käyttäjäryhmän testitilaisuudessa ja toteutuksen kestävyyttä seurattiin seuraavan talvikauden aikana.

Raitiotie- ja bussipysäkkien korotus ja matalalattiakaluston käyttöön ottaminen, Liikennelaitos. Helsingin julkisen liikenteen siirtyminen matalalattiaisten bussien ja raitiotievaunujen käyttöön on lisännyt merkittävästi kaupungin esteettömyyttä ja mahdollistanut julkisen liikenteen käytön monille ryhmille, joille se on aiemmin ollut mahdotonta.

Ensimmäiset matalalattiaiset bussit otettiin käyttöön Helsingin sisäisessä liikenteessä vv. 1989 - 91. Tällä hetkellä noin 60 % busseista on matalalattiaisia. Koska korkealattiaisia busseja ei enää hankita, kaluston arvioidaan muuttuvan kokonaan matalalattiaiseksi vuoteen 2010 mennessä. Bussipysäkkejä on korotettu ja parannettu kadunrakennustöiden yhteydessä aina, kun se on ollut mahdollista.

Raitiotiepysäkkien korottaminen aloitettiin vuonna 1993, jolloin tehtiin päätökset matalalattiaisiin raitiotievaunuihin siirtymisestä. Ensimmäiset matalalattiavaunut otettiin käyttöön vuonna 1999, jolloin suurin osa pysäkeistä oli jo korotettu niin, että siirtyminen laiturilta vaunuun voi tapahtua portaattomasti. Kaikki 40 tilattua matalalattiavaunua on otettu käyttöön vuoden 2004 aikana ja liikennelaitoksen tarkoituksena on muuttaa ainakin osa vanhemmista nivelraitiovaunuista osittain matalalattiaisiksi. Vaunujen keskisisäänkäynnin madaltamisen suunnittelu ja kokeilu ovat käynnissä. Helsingin metro ja metroasemat ovat olleet pääosin esteettömiä metron käyttöön otosta vuodesta 1982 alkaen.

Vanhusten palvelutalojen suunnitteluopas, sosiaalivirasto 1996. Oppaan on laatinut sosiaaliviraston sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistöpalvelukeskus ja sen tarkoituksena on auttaa suunnittelijoita ottamaan huomioon eri käyttäjäryhmien palvelutaloille asettamat erityisvaatimukset.

Kustaankartanon ympäristösuunnittelukilpailu, sosiaalivirasto 1998. Kilpailun tavoitteena oli laatia Oulunkylässä sijaitsevan Kustaankartanon vanhainkodin alueelle ympäristösuunnitelma, joka takaa alueen saavutettavuuden ja liikkumisesteettömyyden kaikille käyttäjille sekä asuinrakennuksiin liittyvät terapeuttiset puutarhat, jotka mahdollistavat helpon ja miellyttävän ulkotilan käytön päivittäisessä hoitotyössä. Toteutussuunnittelu aloitettiin välittömästi peruskorjauksen kohteena olleesta B-rakennuksen puutarhasta, joka valmistui kesällä 2000. Koko piha-alueen yleissuunnitelma valmistui v. 2001 ja korjaustöitä jatketaan yleissuunnitelman pohjalta vuosittaisten määrärahojen puitteissa.

Töölön esteettömyyskartoitus, rakennusvirasto 1999. Kartoitus liittyi valmisteilla olevaan Helsingin esteettömyysstrategiaan. Kartoituksen tavoitteena oli selvittää Helsingin Töölön asuinalueiden esteettömyyteen liittyviä ongelmia sekä asukaskyselyllä että maastossa suoritetulla kartoituksella talvella ja kesällä. Erityisesti huomiota kiinnitettiin kunnossapidon merkityksen selvittämiseen, jolta osin työ liittyi kolmivuotiseen kokeiluun, jossa kunnossapitotyöt toteutettiin sovittujen laatukriteerien mukaan. Kartoituksen pohjalta annettiin suosituksia korjaus- ja kunnossapitotoimenpiteiksi.

Keskustan esteettömyyskartoitus, rakennusvirasto 2000. Kartoitus liittyi valmisteilla olevaan Helsingin esteettömyysstrategiaan. Kartoituksen tavoitteena oli selvittää Helsingin ydinkeskustan kävelypainotteisten alueiden esteettömyyteen liittyviä ongelmia. Katualueelta kartoitettiin suojatiet, jalankulkualueet ja pääsy rakennuksiin. Tiedot koottiin paikkatietopohjaiseen esteettömyystietokantaan. Kartoituksen pohjalta annettiin suosituksia korjaustoimenpiteiksi.

Hissiprojekti, Kaupunginkanslia. Kaupunginvaltuusto käynnisti vuonna 2000 Helsingin kaupungin hissiprojektin. Sen tavoitteena on edistää hissien rakentamista sekä yksityisten että kaupungin omistamiin asuintaloihin. Erityisenä tavoitteena on parantaa vanhusten mahdollisuuksia asua entistä pitempään kotonaan ja vähentää siten laitospaikkatarvetta. Valtion asuntorahasto ja Helsingin kaupunki tukevat hissi-en rakentamista vanhoihin asuinkerrostaloihin, joissa on kolme kerrosta tai enemmän. Projektin puitteissa on eri kaupunginosissa pidetty mm. vuonna 2001 yhteensä 8 tilaisuutta ja vuonna 2004 yhteensä 10 tilaisuutta. Hissejä on toteutettu taloyhtiöissä tähän mennessä jo yli 170 kpl ja samalla on varmistettu esteetön käyntiyhteys asuntoihin.

Puumerkki-luontopolku, rakennusvirasto 2000. Luontopolku on Kivinokkaan rakennettu ulkoilureitti, jonka käytävien, lintulavan ja luontoinformaation suunnittelussa on otettu huomioon myös liikkumis- ja toimimisesteiset käyttäjäryhmät.

Esteetön Aleksi, Kauppakadun sisäänkäyntien esteettömyysselvitys, kehityshanke rakennusvirasto 2002

Esteetön asuinalue – Esteetön Vuosaari, Vuosaaren keskustan yleisten alueitten esteettömyysselvitys, kehityshanke rakennusvirasto 2002

Esteetön Töölönlahden puistoreitti, kehityshanke rakennusvirasto 2002

Edellä mainitut hankkeet liittyvät Helsinki kaikille -projektiin ja sen puitteissa laadittuun esteettömyysstrategiaan. Ensimmäisinä hankkeina käynnistettiin em. kolme pilottihanketta. Pilottien avulla haluttiin selvittää esteettömyyden ongelmia erityyppisillä alueilla ja niitä toimenpiteitä, joita tarvitaan esteettömyyden toteuttamiseksi ko. alueilla. Kaikissa kohteissa suoritettiin olemassa olevan ympäristön esteettömyysselvitys ja annettiin suosituksia toimenpiteiksi, joita tarvitaan alueiden esteettömyyden parantamiseksi. Hankkeet olivat kohdealueista johtuen hieman erityyppisiä ja toivat selvästi esille erityyppisten kohteiden erilaiset vaatimukset tarvittaviksi toimenpiteiksi. Pilottien tavoitteena oli myös kehittää toimintatapoja, joiden avulla esteettömyyshankkeita voidaan jatkossa käynnistää erityyppisillä alueilla.

Esteetön ja turvallinen katuympäristö- ympäristötuotteiden kehitysprojekti, rakennusvirasto 2003. Projektin tavoitteena oli luoda uusia tuotteita ja suunnitteluratkaisuja erityisesti esteettömien julkisten ympäristöjen rakentamiseen. Projekti oli Suomen Graniittikeskus Oy:n alkuun saattama ja johtama yritysryhmähanke, johon osallistui useita ympäristötuotealalla toimivia kivialan yrityksiä ja Helsingin kaupungin edustajana rakennusvirasto. Rahoitukseen osallistuivat lisäksi Teknologian kehittämiskeskus Tekes Kiviteollisuusliitto ry:n hallinnoiman KIVI-teknologiaohjelman puitteissa.

Projektin tavoite oli parantaa kokonaisturvallisuutta kevyen liikenteen ympäristössä esteettömyyden ja opastavien materiaalien ja tuotteiden avulla. Seniori-ikäiset ja liikkumisesteiset olivat merkittäviä kevyen liikenteen ryhmiä, joiden vaatimukset ohjasivat projektin tavoitteita.

Projektin tuloksena kehitetyistä graniittisista näkövammaisten opaslaatoista tehtiin koeasennus Vuosaarentien ja Valkopaadentien risteykseen niiden käyttöominaisuuksien ja kestävyyden selvittämiseksi. Opaslaattojen lisäksi projektin lopputuloksena kehitetty tuotesarja käsittää graniittipollareita ja porraselementtejä, jotka ovat olleet markkinoilla vuodesta 2003 alkaen.

Esteetön leikkipuisto, Ratsaspuisto, rakennusvirasto 2002 Esteettömän puiston ja leikkialueen suunnittelu käynnistyi Viherympäristöliiton ja rakennusviraston yhteistyönä Ruskeasuolla olevassa Ratsaspuistossa. Puistosta tehty aiempi suunnitelma otettiin tuolloin uudelleen suunnittelun alle ja tavoitteeksi asetettiin esteetön puisto ja leikkipaikka, jotka palvelevat lähistöllä olevaa päiväkotia, Invalidisäätiön sairaalaa, kuntoutuslaitosta ja ammattiopistoa sekä Folkhälsanin vanhusten palvelutaloa. Suunnitelma on laadittu vuorovaikutteisesti yhteistyössä ko. sidosryhmien kanssa. Puistosuunnitelmaan on sisällytetty myös viereisen Ratsaskadun järjestelyt niin, että kulku kadulta puistoon voi tapahtua esteettömästi. Puiston perusparannus on rakennusviraston toteutusohjelmassa vuodella 2006.

Suursuonpuiston vanhustenpolku (Maunula), rakennusvirasto 2004. Ikäihmisille tarkoitetun luontopolun idea palkittiin viisi vuotta sitten Asukkaiden Helsinki-kilpailussa. Idean pohjalta laadittiin vuonna 2000 Maunulanpolun hankesuunnitelma, jossa selvitettiin käyttäjien tarpeita erilaisille luontopoluille ja määriteltiin niiden pohjalta kolme eripituista reittityyppiä: perusreitti n. 400m (pihapolku), lisäreitti n. 1000 m (luontopolku) ja pitkä reitti n. 2000 m (kuntopolku). Niistä valittiin toteutettavaksi perusreitti, josta laadittiin vanhustenpolun toteutussuunnitelma. Polun rakentaminen aloitettiin vuonna 2003 ja se valmistui keväällä 2004.

Vanhustenpolku palvelee lähistöllä olevien Helander-kodin ja Paanumäen vanhainkodin, terveyskeskuksen ja Suursuon sairaalan asukkaiden ja vierailijoiden sekä Maunulan alueen suhteellisen suuren vanhusväestön virkistyskäyttöä. Perusreitti on 250 m pitkä metsäisessä puistossa kulkeva rengasmainen puistokäytävä, josta on vastaavan tasoinen käytäväyhteys Suursuon sairaalaan. Käytävien kivituhkapinta mahdollistaa rollaattorilla tai pyörätuolilla liikkumisen. Käytävät on varustettu kaiteella, joka helpottaa näkövammaisten tai muutoin huonosti liikkuvan kulkua. Puistokäytävien alussa ja niiden varrella on opasteet myös kohokarttoina näkövammaisia varten. Käytävien varrella on säännöllisin välein levähdyspaikkoja, joiden kalusteet on suunniteltu eri käyttäjäryhmien tarpeet huomioon ottaen mm. niin, että penkeissä on erikorkuisia istuintasoja ja pyörätuoli mahtuu levähdysalueen pöydän alle.

Kuva 3: Maunulan vanhustenpolku on alueen asukkaiden päivittäisessä käytössä.

Vanhusten palvelutalojen suunnitteluohje, sosiaalivirasto 2004. Ohjeeseen on koottu olemassa olevia määräyksiä, ohjeita ja hyviä käytäntöjä ja sen tavoitteena on määritellä yleiset toimintamallit ja laatukriteerit vanhusten palvelutalon pihalle. Ohje on laadittu sosiaaliviraston Malmilla sijaitsevan Syystien vanhusten palvelutalon pihan korjaussuunnitelman rinnalla. Korjaussuunnitelmasta vastasi Kiinteistö Oy Helsingin Palveluasunnot ja ohje on laadittu yhteistyössä julkaisijana toimineiden Viherympäristöliitto ry:n ja Vanhustyön Keskusliitto ry:n kanssa.

SuRaKu, Esteettömien julkisten alueiden suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon ohjeistaminen katu-, viher- ja piha-alueilla, rakennusvirasto 2004. SuRaKu-projekti käynnistyi vuonna 2003 kuuden kaupungin, Helsingin, Espoon, Joensuu, Tampereen, Turun ja Vantaan yhteishankkeena. Projektin tavoitteena oli luoda ohjeisto, joka toimii julkisten katu-, viher-ja piha-alueiden suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon ohjeena niiden esteettömyyden turvaamiseksi. Ohjeisto koostuu kahdesta osasta: esteettömyyskriteeristö, jonka avulla ulkotilojen esteettömyyttä voidaan arvioida ja ohjeistaa sekä mallisuunnitelmiin perustuva ohjeisto, joka kattaa julkisten ulkotilojen keskeisimmät esteettömyyteen liittyvät aluetyypit ja ratkaisut. SuRaKu-ohjeisto perustuu Helsingin kaupungin eri hallintokuntien, muiden mukana olevien kaupunkien ja eri vammaisjärjestöjen laajaan yhteistyöhön. Ohjeisto valmistui marraskuussa 2004.

Pitkä vihreä liikennevalo, kaupunkisuunnitteluvirasto. Kaupunkisuunnitteluviraston liikennesuunnitteluosasto on kehittänyt usean vuoden ajan yhteistyössä muutamien koulujen ja päiväkotien sekä Folkhälsanin vanhusten palvelukodin kanssa käsitettä pitkä vihreä, jonka avulla eri käyttäjäryhmät voivat päästä kadun ylitse normaalia pidemmällä vihreällä valolla. Kokemukset toteutetuista järjestelyistä ovat olleet myönteisiä. Lisäksi liikennesuunnitteluosasto on kehittänyt yhteistyössä Näkövammaisten keskusliitto ry:n sekä Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n kanssa liikennevalojen ääniopasteiden tyyppejä ja yöaikaisia ääniopasteita.

Kuva 4: SuRaKu:n esteettömyyskriteerien selvittämiseksi Itäkeskuksessa toteutettiin suojatien eri reunakivivaihtoehtojen koeasennus ja järjestettiin niiden testaustilaisuus syksyllä 2004.

Liikekeskustan esteettömyyden parantaminen. Helsingin ydinkeskustassa on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana monia muutoksia, jotka ovat parantaneet merkittävästi jalankulkijoiden liikkumisolosuhteita. Samalla ne ovat parantaneet myös esteettömyyttä keskustan jalankulkualueilla, vaikka hankkeet eivät ole lähtökohtaisesti olleet esteettömyyteen tähtääviä. Toteutettuja toimenpiteitä ovat mm.

• Iso-Roobertinkadun kävelykatu v. 1985

• Mikonkadun kävelykatu v. 1993

• Mannerheimintien länsipuolen jalkakäytävien ja suojateiden perusparannus ja pyörätien rakentaminen v. 1996

• Kampintorin perusparannus v. 1997

• Kluuvikadun kävelykatu v. 1989 ja sen osittainen perusparannus ja sulanapitojärjestelmä v. 1999

• Kaivokadun suojatiejärjestelyjen uusiminen rautatieaseman edessä

• Pohjoisesplanadin jalkakäytävien uusiminen, korttelien puoleisen jalkakäytävän levennys ja sulanapitojärjestelmä vv. 1997-1999

• Aleksanterinkadun ja Kolmensepän aukion perusparannus ja sulanapitojärjestelmä vv. 20012003

• Asema-aukion ja Elielinaukion perusparannus v. 2001

Kampin alueen suunnittelun tavoitteeksi on jo asemakaavoituksessa asetettu alueen esteettömyys, joka koskee sekä tulevia katualueita että kiinteistöjä ja niiden tontteja. Kampin alue tulee valmistuessaan muodostamaan huomattavan laajan ja yhtenäisen jalankulkualueen, jolla esteetön liikkuminen on mahdollista uuden julkisen liikenteen terminaalin, uuden kauppakeskuksen ja uusien asuintalojen sekä aluetta ympäröivien vanhojen kortteleiden välillä.

2.1 Tavoitteet

Kuva 5: Esteettömyysstrategian toteutusperiaate.

Kaupungin esteettömyyssuunnitelman tavoitteena on edistää ja ohjata esteettömyyteen tähtäävää käytännön työtä kaupungin esteettömyysstrategian tavoitteiden toteuttamiseksi. Kaupungin esteettömyyssuunnitelmassa esitetään yleiset toimenpiteet esteettömyyden edistämiseksi koko kaupungin laajuudessa sekä asetetaan tavoitteet käytännön työn toteuttamiselle alueellisesti ja aikataulullisesti. Koko kaupunkia koskeva esteettömyyssuunnitelma toimii Helsinki kaikille -projektin työkaluna kaupungin esteettömyyteen liittyvän toteutustyön koordinoinnissa. Kaupungin esteettömyyssuunnitelma muodostaa kokonaiskehyksen eri hallintokuntien omille esteettömyyteen liittyville toteutusohjelmille ja hallintokuntien kesken käytävälle vuorovaikutukselle. Varsinaiset toteutustoimenpiteet ja niiden toteutusaikataulut määritellään virastojen omissa toteutusohjelmissa ja toteutussuunnitelmissa.

Kaupungin esteettömyyssuunnitelma vaikuttaa laajalti kaupungin kehittämiseen pitkällä tähtäimellä. Esteettömyyssuunnitelman tarkoitus on toimia katu- ja viheralueiden sekä julkisten rakennusten (palvelut, työpaikat jne.) ja joukkoliikenteen (terminaalit ja pysäkit) esteettömyyssuunnittelu- ja parantamistyön järjestelyjä koskevana ohjeena. Esteettömyyteen tähtäävät toimenpiteet ulottuvat usein hallintokuntien rajojen yli ja toimista pitää sopia yhteisesti. Sekä suunnittelu- että toteutusvaiheessa tarvitaan hallintokuntien laajaa yhteistyötä ja yhteistä valmistelua niin, että toteutustyö voidaan viedä kaikkien virastojen omiin toteutusohjelmiin.

Työssä on tavoiteltu kaupungin eri hallintokuntien kanssa käydyn yhteistyön kautta erityisesti seuraavien tavoitteiden kirkastamista ja konkretisoimista:

• hyvien esteettömyyskäytäntöjen tunnistaminen, soveltaminen ja käyttöönotto

• hallintokuntien välisen tavoiteasettelun, yhteistyön ja tiedon kulun parantaminen

• asiakas/asukaskeskeisyys osana esteettömyyssuunnittelua

• monialaisen yhteistyön synergiaedut (suunnittelun, rakentamisen ja käytön aikaiset hyödyt ja yhteistyön tehostamismahdollisuudet)

• esteettömyysasiat osana laatuajattelua

2.2 Suunnitteluprosessi

Kaupungin esteettömyyssuunnitelman laatiminen on suoraa jatkoa SuRaKu –projektille ja työ on tapahtunut osittain rinnan SuRaKu –projektin kanssa. Siten työssä on voitu alusta asti hyödyntää sitä laajaa yhteistyöverkostoa, joka on koottu SuRaKu –projektin yhteydessä kaupungin eri hallintokuntien edustajista ja eri sidosryhmistä. Suunnittelutyö on tehty Helsinki kaikille –projektin puitteissa rakennusviraston toimeksiannosta ja yhteistyössä kaupunkisuunnitteluviraston kanssa. Suunnitelmaluonnosta on esitelty Helsinki kaikille –projektin ohjausryhmälle, jossa on eri hallintokuntien ja sidosryhmien edustus. Luonnosvaiheessa työtä on esitelty myös Helsingin vanhus- ja vammaisneuvostoille. Esteettömyyssuunnitelmaluonnoksesta on pyydetty lausunnot kaupungin hallintokunnilta sekä keskeisiltä sidosryhmiltä, joiden lausunnot on otettu huomioon suunnitelmassa.

2.3 Lähtötiedot

Nykytilanteen arvioinnissa on tukeuduttu lähtökohtaisesti olemassa oleviin paikkatietoaineistoihin: sosiaaliviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston tarkennetut aineistot, Helsingin yleiskaavan aineistot sekä SeutuCD. SeutuCD on YTV:n tuottama cd-levy, jolle on koottu pääkaupunkiseudun kuntien keskeiset väestöön ja maankäyttöön liittyvät paikkatiedot yhtenäisessä muodossa. Seutu-CD:n tiedot ovat vuoden 2002 lopulta.

Yleiskaavan yhteydessä laadituista selvityksistä on saatu tiedot uusista alueellisista rakennuskohteista, aluekeskusten ja paikalliskeskusten sijainnista sekä vanhusväestön osuudesta ja sijoittumisesta eri alueille. Uusien rakennuskohteiden ja alueiden tulee olla esteettömiä; käyttäjämääriltään suuret alue- ja paikalliskeskukset, joissa on monenlaisia julkisia ja yksityisiä palveluja, sekä alueet, joilla on paljon vanhuksia, painottuvat korjausrakentamisen alueita priorisoitaessa. Myös erityisen suuret työpaikkakeskittymät otetaan huomioon.

Työssä pyrittiin käyttämään ensisijaisesti Helsingin kaupungin omia numeeristettuja tietoja. Paikkatietomuodossa saatiin tiedot vanhusten palveluista, päiväkodeista sekä kunnallisista sosiaali-ja terveyspalveluista. Helsingin kaupungin tietoja täydennettiin Seutu-CD:n yritys- ja toimipaikkarekisteristä, jossa tiedot valittiin toimialaluokituksen perusteella. Seutu-CD:ltä on saatu tiedot mm. yksityisten lääkäriasemien ja kulttuurilaitosten, kirkkojen ym. seurakuntatilojen, museoiden, liikuntapaikkojen yms. sijoituksesta. Terminaalit on haettu rakennustiedoista rakennuksen käyttötarkoituksen perusteella ja niitä on täydennetty tiedoilla metro- ja juna-asemista.

Aineistojen tarkkuutta voidaan pitää riittävänä työn kannalta, mutta epätarkkuudet on huomioitava tietoja tulkittaessa. Ongelmat liittyvät päällekkäisyyteen, ajantasaisuuteen ja puutteisiin. Erityisesti toimialaluokituksen perusteella haetuissa tiedoissa saattaa olla mukana hallinnollisia pisteitä, jotka eivät kuulu esteettömyyden priorisointikohteisiin. Yritys- ja toimipaikkarekisterin tietojen luotettavuuteen liittyvistä seikoista on kerrottu tarkemmin mm. Seutu-CD:n tietosisältökuvauksissa. Tieto sinällään on suhteellisen luotettavaa, mutta tiedon hakeminen ja suodattaminen on varsin monivaiheinen prosessi, eikä tässä työssä ole voitu tarkistaa jokaista kohdetta.

Tietoa tarkistettiin kuitenkin jonkin verran harkinnanvaraisesti. Esimerkiksi yksityisten lääkäriasemien kohdalla pienimmät kohteet karsittiin ilmoitetun henkilökuntamäärän perusteella, joten toiminimiyrittäjät saatiin poistettua. Yksityisissä lääkäripalveluissa eivät ole mukana hammaslääkärit. Työssä tavoiteltu tieto on erityisesti rakennuskohtaista, joten samaan rakennukseen tilastoidut päällekkäiset tai saman rakennuksen toimipisteet vääristävät hieman kohteiden tietoja lukumäärästä. Lopullisiin laskentatietoihin arvioitiin kuitenkin esteettömyyden erikoistason erillisten kohteiden lukumäärä siten, että samassa rakennuksessa tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat toimipisteet huomioitiin yhtenä erilliskohteena.

Työn kannalta suurin puute on, että vammais- ja kehitysvammaispalvelukohteita ei ole toistaiseksi muunnettu paikkatietomuotoon. Osa puutteesta korvattiin Seutu-CD:n yritys-ja toimipaikkarekisterin tiedoilla. Ainoa suoraan näihin palveluihin keskittyvä luokka kehitysvammalaitokset sisälsi ainoastaan kolme toimipistettä. Ryhmä palvelutalot ja ryhmäkodit sisältää taas myös vanhusten palveluja, joten se olisi ollut päällekkäinen Helsingin kaupungin tietojen kanssa. Tarkemmassa suunnittelussa tiedon laadulle voidaan asettaa huomattavasti korkeampia vaatimuksia, jotka liittyvät tiedon ajantasaisuuteen ja tiedon haun systemaattisuuteen. Analyysin ja tulosten esittämisen kannalta on hyvä, jos toimipaikkatiedot olisi saatavissa paikkatietomuodossa.

Lähtötiedoksi on myös saatu rakennusviraston katuhankkeita koskeva suunnittelu-ja investointiohjelma sekä katu- ja puisto-osaston vuoden 2005 aluesuunnitteluhankkeiden ohjelma. Lisäksi lähtötietoina on käytetty Liikennelaitokselta saatuja raitiotie- ja bussilinjojen sekä palvelulinjojen reittikarttoja.

Toukokuussa 2004 Helsingin kaupunki avasi internetissä karttapohjaisen kyselyn, jossa kerättiin luokitellusti esteettömyystietoa suoraan käyttäjiltä. Tätä tietoa suunniteltiin käytettävän täydentämään ja tarkentamaan yleisempiä esteettömyyden kehittämisen periaatteita. Vuoden 2004 aikana kysely tuotti kuitenkin vain muutamia kirjauksia esteistä, eikä se palvele toivotusti tarpeiden määrittelemistä tai priorisointia.

3.1 Tavoitteiden tarkentaminen

Esteettömän ympäristön kriteerit toteutuvat vain hyvin harvoilla alueilla Helsingissä. Siksi tarvitaan varsin mittavia korjaustoimenpiteitä lähes kaikilla alueilla. Työn suuresta määrästä, työstä vastaavien hallintokuntien suuresta määrästä sekä tehtävän pitkästä kestosta johtuen työn kohdentaminen oikeisiin asioihin ja kohteisiin sekä oikea ajoittaminen edellyttävät työn huolellista suunnittelua ja koordinointia. Toteutetut esteettömyysratkaisut vaikuttavat ympäristön käyttöön pitkällä aikajänteellä ja hyvin suunniteltuina ja korkeatasoisesti toteutettuina ne edistävät ympäristön kestävää kehitystä. Kaupungin esteettömyyssuunnitelman tavoitteena on auttaa hallintokuntakohtaisen toteutustyön ohjelmoinnissa pitkällä tähtäyksellä.

Kaupunginhallituksen päätöksessä todettiin, että virastokohtaiset toteutusohjelmat on laadittava siten, että projektikauden alkupuolelle keskitetään niitä hankkeita, jotka voidaan toteuttaa osana hallintokuntien normaalia toimintaa ja erillishankkeiden toteutus ajoitetaan kaupungin taloudellinen tilanne huomioon ottaen vasta projektikauden loppupuolelle.

Suunnitelmaa laadittaessa on todettu, että toteutustyön valmistelu, esimerkiksi SuRaKu-ohjeiden laatiminen on vaatinut paljon ajateltua enemmän aikaa ja edellytykset toteutustyön käynnistymiselle ovat olemassa vasta ohjeiden hyväksymisen jälkeen. Siten kaupunginhallituksen hyväksymä toteutusperiaate ei ole ensimmäisten vuosien osalta toteutunut. Tarvepohjainen esteettömyyden toteutusohjelman laadinta on myös osoittanut, että kiireisimmät parannustarpeet ovat usein vanhoilla alueilla, joilla ei muutoin ole suuria uudis- tai korjausrakennushankkeita. Siten esteettömyyshankkeiden toteutuksen liittäminen ja aikataulutus olemassa oleviin hankkeisiin ei välttämättä kohdenna hankkeita sinne, missä tarve on esteettömyyden kannalta suurin. On kuitenkin tärkeää, että esteettömyyden toteutuksessa asetetaan tavoitteet ensisijaisesti tarvepohjaisen priorisoinnin mukaisesti eivätkä rakentamistaloudelliset painotukset sivuuta käyttäjistä lähteviä tarpeita.

Esteettömyysstrategian tarkennetut periaatteet:

1. Kaupungin omien hallintokuntien toimintaan sisällytetään esteettömyyden huomioon ottaminen kaikilla tasoilla.

2. Kaikki uudis- ja korjausrakentaminen on esteetöntä ja korkeatasoista sekä noudattaa esteettömyysasioissa kaupungin hyväksymiä suunnittelu- ja rakentamisohjeita.

3. Esteettömyyden toteutus perustuu käyttäjien esteettömyystarpeisiin ja suunnittelu tapahtuu käyttäjäkeskeisesti ja vuorovaikutteisesti kaikki käyttäjä- ja sidosryhmät huomioon ottaen.

4. Esteettömyyskorjaukset kytketään aina, kun se on mahdollista olemassa oleviin rakennushankkeisiin. Ellei sopivia hankkeita ole, toteutetaan esteettömyyskorjaukset erillisinä hankkeina.

5. Kunnossapidolla taataan julkisten alueiden ja rakennusten säilyminen käyttökuntoisina ja esteettöminä kaikissa olosuhteissa.

3.2 Esteettömyyden tavoitetasot

Esteettömyysstrategian toteutusohjelmassa (v. 2000) hyväksyttyjä esteettömyyden tavoitetasoja oli kolme: erityistaso, tavoitetaso ja perustaso. Siitä poiketen SuRaKu-projektin yhteydessä esteettömyydelle asetetut tavoitteet jaettiin kahteen tavoitetasoon: erikoistaso ja perustaso. Työssä yhteisesti sovituista esteettömyyteen liittyvistä periaatteista ja toteutusratkaisuista olivat sopimassa mm. Invalidiliitto ry, Näkövammaisten keskusliitto ry, Kuulonhuoltoliitto ry ja Vanhustyön keskusliitto ry sekä Helsingin, Espoon, Joensuun, Tampereen, Turun ja Vantaan kaupungit.

Perusteluina kaksitasoiselle tavoitteiden asettelulle olivat:

• ohjeistuksen tulee olla riittävän yksiselitteistä ja selkeää

• ympäristön tulisi olla mahdollisimman yhdenmukainen, jotta siinä olisi helppo toimia

• käyttäjien vaatimukset ympäristön suhteen ovat samat kaikkialla

Erikoistason alueet määräytyvät alueen palvelutarjonnan ja käytön mukaan tavallista suurempia esteettömyysvaatimuksia omaavista alueista, reiteistä tai kohteista. Kaikki muut alueet ovat esteettömyysvaatimuksiltaan perustason alueita.

SuRaKu-ohjekorteissa esitetään yleisohjeet esteettömien julkisten alueiden suunnitteluun, rakentamiseen ja kunnossapitoon. Kriteeritaulukoissa ja ohjekorteissa annetaan jonkin verran vaativampia ohjeita esteettömyyden erikoistason alueille kuin perustason alueille. Määrittelemällä suunnittelun alussa alueen, reitin tai kohteen esteettömyydelle asetettu tavoitetaso helpotetaan suunnittelua ja rakentamista, joissa käytetään kunkin alueen tavoitetason mukaisia mitoitus- ym. ohjeita.

Kunkin alueen suunnittelulle asetetut tavoitetasot ja niiden rajaus määritellään yhteistyössä alueen asemakaavoittajan, toteutussuunnittelun tilaajan ja kaupungin esteettömyysasiantuntijoiden kanssa ennen toteutussuunnittelun käynnistymistä. Uusilla alueilla esteettömyyden erikoistasoa vaativat alueet määritellään alustavasti jo asemakaavasuunnittelussa ja rajausta tarkennetaan ennen toteutussuunnittelun aloittamista. Mikäli alueelle laaditaan lähiympäristönsuunnitteluohje tai aluesuunnitelma, määritellään erikoistason alueet, reitit ja kohteet siinä. Vanhoilla alueilla, joilla esteettömyyskartoitusta ei voida tehdä aluesuunnitelman yhteydessä, erikoistasoa vaativat alueet, kohteet ja reitit määritellään alueellisen esteettömyyssuunnitelman laatimisen yhteydessä.

3.2.1 Erikoistaso

SuRaKu-kriteeritaulukoissa ja ohjekorteissa erikoistason alueiksi on ohjeellisesti määritelty seuraavat aluetyypit:

• Kävelykatuympäristöt

• Keskusta-alueet, joilla on julkisia palveluja

• Vanhus-, vammais-, sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavien toimipaikkojen ympäristöt

• Alueet, joilla on paljon vanhus- ja vammaisasuntoja

• Julkisen liikenteen terminaali- ja pysäkkialueet

• Liikunta- ja leikkipaikat, joilla on huomioitu kaikki käyttäjät

• Esteettömät reitit esim. virkistysalueilla

Erikoistasoa vaativat alueet ja niiden rajaus tehdään aina tapauskohtaisesti, mutta tämän ohjeellisen listan tavoitteena on auttaa suunnittelijoita arvioimaan suunniteltavien alueiden vaatimustasoa ja määrittelemään erikoistasoa vaativat alueet käytön kannalta loogisiksi kokonaisuuksiksi.

Erikoistason vaatimukset poikkeavat joidenkin ympäristön elementtien osalta perustason vaatimuksista. Esimerkkinä voidaan mainita näkövammaisille tarkoitettujen opaslaattojen käyttö kulun ohjauksessa ainoastaan erikoistason alueilla; myös portaiden ja suojateiden merkitsemisessä varoittavin opaslaatoin on erilaiset vaatimukset erikoistason alueilla kuin perustason alueilla. Opaslaattojen käytöstä tulisi aina neuvotella Näkövammaisten keskusliiton asiantuntijoiden kanssa. Erikoistason alueilla suositellaan usein myös sulanapitojärjestelmän käyttämistä kulkuväylien ja portaiden käyttökelpoisuuden takaamiseksi hyvinä myös talviolosuhteissa.

Kuva 6: Näkövammaisten Keskusliiton toimitalo Iiriksen ympäristö on vaativaa erikoistasoa, jossa on erityisesti kiinnitetty huomiota näkövammaisten kulun ohjaukseen.

3.3 Rakentamis- ja korjauskohteiden priorisointi

Esteettöminä voidaan pitää vain joitakin harvoja, uusimpia rakennettuja alueita ja ympäristöjä. Koska vain hyvin harvoilla vanhemmilla alueilla toteutuvat esteettömän ympäristön kriteerit, tarvitaan varsin mittavia korjaustoimenpiteitä lähes kaikilla alueilla. Työn suuresta määrästä, siitä vastaavien hallintokuntien määrästä ja tehtävän pitkästä kestosta johtuen työn kohdentaminen oikeisiin asioihin ja kohteisiin sekä sen kokonaisvaltainen ohjelmointi ja koordinointi ovat erittäin tärkeitä, jotta tavoitteeksi asetettu esteetön Helsinki vuoteen 2011 mennessä voi toteutua keskeisiltä osiltaan.

Esteettömyyssuunnitelman priorisoinnissa noudatetaan kahta pääperiaatetta: tarvepohjainen priorisointi ja rakentamistaloudellinen priorisointi. Tarvepohjainen priorisointi lähtee käyttäjien näkökulmasta ja niistä konkreettisista tarpeista, joita ympäristön käyttäjillä on ympäristön esteettömyyden suhteen. Kaupungin esteettömyyssuunnitelmassa painotetaan tarvepohjaista priorisointia. Rakentamistaloudellinen priorisointi voi ohjata alueellista esteettömyyssuunnittelua, esim. laajojen perusparannettavien alueiden osalta, mutta ennen muuta se vaikuttaa toteutusohjelmiin ja toteutussuunnitteluun.

Toteutusohjelmat ovat sidottuja kunkin hallinnonalan omiin rakentamisohjelmiin ja käytettävissä oleviin taloudellisiin resursseihin. Toteutustyöt tulee järjestää niin, että ne ovat rakentamistaloudellisesti mahdollisimman edullisia. Rakentamistaloudellisen priorisoinnin tulisi mahdollisuuksien mukaan tukea tarvepohjaisesti asetettuja tavoitteita eivätkä ne saisi syrjäyttää tarvepohjaista priorisointia.

4.1 Suunnitelman kulku

Esteetön Helsinki – kaupunki meille kaikille -raportissa esitetään esteettömyyden toteutusohjelman periaatteet, joiden mukaan käytännön suunnittelu- ja toteutustyö koostuu kolmesta toisiaan täydentävästä osasta:

Kaupungin esteettömyyssuunnitelma on koko kaupunkia koskeva suunnitelma, jolla asetetaan tavoitteet esteettömyystyölle koko kaupungin laajuisesti, arvioidaan nykytilannetta, määritellään yleiset esteettömyyskriteerit sekä määritellään yleiset tarve- ja aluepohjaiset periaatteet, joiden pohjalta toteutustyö priorisoidaan alueellisesti.

Alueelliset esteettömyyssuunnitelmat tekee Helsinki kaikille -projekti esteettömyyssuunnitelmassa määritellyille alueille. Ne perustuvat alueen nykytilanteen kartoitukseen ja niissä määritellään alueelliset laatutavoitteet, määritellään alueittain esteettömyyden kannalta tärkeimmät reitit, erityisalueet ja kohteet.

Hallintokuntakohtaiset toteutusohjelmat laaditaan kunkin toteuttavan hallintokunnan omana työnä kaupungin esteettömyyssuunnitelman ja alueellisten esteettömyyssuunnitelmien pohjalta. Hallintokunnat laativat toimintaansa varten esteettömyyttä koskevat kriteerit, joita noudatetaan suunnittelu-, rakentamis- ja ylläpito- tai muita toimintapäätöksiä tehtäessä. Toteutusohjelman perusteella hallintokunnat laativat vuosittain omat toteutussuunnitelmansa ja käynnistävät toteutustyöt käytössä olevien määrärahojen puitteissa.

4.2 Esteettömyyden kehittämisalueet ja erilliskohteet vuosina 2005-2010

Tämä esteettömyyssuunnitelma on laadittu raportin kohdassa 3.3.1. Tarvepohjainen priorisointi esitettyjen priorisointiperiaatteiden mukaisten tarkastelujen pohjalta.

Kaupungin toteutusohjelmissa ei ollut sellaisia esteettömyyden näkökulmasta tärkeisiin alueisiin tai erilliskohteisiin kohdistuvia toimia, jotka olisivat nostaneet ne ensisijaisiksi parannuskohteiksi. Myöskään kaupungin toteuttaman estekyselyn (kohta 2.3 Lähtötiedot) tai kuntalais- ja sidosryhmäpalautteen pohjalta ei tällaisia kohteita ole noussut esiin. Suunnitelmassa esitetyssä ehdotuksessa priorisoitaviksi erilliskohteiksi ja alueiksi nousevat näin esteettömyyden erikoistasoa vaativat ympäristöt sekä alueet, joiden tärkeys on suuri käyttäjämäärien, palvelujen ja vanhusväestön määrän vuoksi.

Kuva 7. Esteettömyyden kehittämisalueet ja kohteet vuosina 2005-2010, karttaliite 1.

Kohteiden lukumäärät perustuvat paikkatietoaineistotarkasteluihin ja ne ovat suuntaa antavia. Lukumäärillä pyritään antamaan karkeaa yleiskuvaa siitä, kuinka suuresta työmäärästä on kyse. Kohteet, jotka sijaitsevat aivan toistensa vieressä, on laskettu yhtenä. Tällöin kohde on kirjattu vanhuspalveluiden kohteiden summaan. Kohteet on kuvattu raportin kohdassa 3.2 Esteettömyyden tavoitetasot. Taulukon luvuissa eivät ole mukana yksityiset lääkäripalvelut tai kuntoutuslaitokset

Taulukon kohteiden lukumäärien mukaisesti rakennusviraston katu- ja puisto-osaston vuoden 2005 pilottialueille sijoittuu yhteensä 46 erikoistason kohdetta. Näistä 30 on sellaista, joiden ympäristön toimenpiteet tulisi määritellä tilakeskuksen ja katu- ja puisto-osaston yhteistyönä. Sosiaalivirasto ja terveyskeskus määrittelevät kohteiden ympäristön parantamistoimenpiteiden kiireellisyysjärjestyksen. Pilottialueille sijoittuu lisäksi Huopalahden, Pohjois-Haagan, Kannelmäen ja Malminkartanon rautatieasemat sekä Vuosaaren ja Rastilan metroasemat (kehittämisvastuu Liikennelaitoksella) ja kaksi Eteläsataman terminaalia (kehittämisvastuu Helsingin Satamalla). Myös näiden kohteiden lähiympäristön kehittämistoimenpiteet tulee määritellä vastuutahon ja rakennusviraston katu- ja puisto-osaston yhteistyönä.

Suurien käyttäjämäärien ja palvelujen määrien vuoksi tärkeimmiksi kehittämisalueiksi ovat valikoituneet keskusta, aluekeskukset ja paikalliskeskukset. Paikalliskeskusten osalta on myös tarkasteltu alueen vanhusväestön määrää. Tämän periaatteen mukaisesti Viikin alueella ei ole katsottu olevan ensisijaista tarvetta alueellisen parantamisprojektin käynnistämiselle. Alueen uudet rakenteet ovat myös niin hyväkuntoisia ja esteettömyys on jo alueen suunnittelussa otettu huomioon jossakin määrin. Pasila on työpaikka-alueena käyttäjämääriltään erittäin suuri ja sen merkitys tulee entisestään kasvamaan alueen täydennysrakentamisen myötä.

Suunnitelmassa esitetään kunakin vuonna aloitettavaksi 3-4 uuden alueen kehittäminen. Alueprojektien käynnistäminen alkaa esteettömyyskartoituksella. Mikäli aluekartoituksia varten saadaan työresursseiksi esimerkiksi useita opiskelijoita kesäkuukausiksi, voidaan useampien alueiden esteettömyyskartoitusvaihe toteuttaa lyhyemmälläkin aikavälillä. Varsinaista estekartoitusta seuraa erikoistason alueiden ja reittien sekä parannustoimenpiteiden alustava määrittely. Tätä seuraavat toteutussuunnittelun ohjelmointi ja yksityiskohtaisten suunnitelmien laatiminen.

Alueiden priorisoinnissa ovat painottuneet seuraavat perusteet:

Suuret käyttäjämäärät: Keskusta I-III, Itäkeskus, Malmi, Pasila

Suuret käyttäjämäärät ja vanhusväestön määrä (yli 65v. lukum., v. 2002 loppu): Lauttasaari (3100), Munkkivuori/Munkkiniemi (3000), Kontula

(2800), Vuosaari (2500), Maunula (1700), Kannelmäki (1700),

Herttoniemi (1600)

Vanhusväestön määrä: Haaga/Pohjois-Haaga (2600), Myllypuro (1900), Mellunmäki (1300), Puotila (1000),

Alueellisten parantamisprojektien tavoitteena on toteuttaa esteettömiä osa-alueita ja reittejä, joilla arki voisi toteutua mahdollisimman suuressa määrin esteettömänä. Näiden alueellisten parantamisprojektien ulkopuolelle jää vielä erittäin runsaasti erilaisia tärkeitä julkisia ja yksityisiä palveluja, joiden tulisi olla esteettömiä ja esteettömästi saavutettavia. Tällaisia ovat esimerkiksi päiväkodit, koulut ja oppilaitokset, kirjastot, museot, seurakuntatilat, kirkot, liikuntapaikat, uimarannat, ostoskeskukset sekä kunnan ja valtion virastot, kuten KELA. Koska erityyppisiä palveluja on erittäin runsaasti, on tavoitevuoden ja taloudellisten resurssien puitteissa priorisoitu vain Suraku-projektissa määriteltyjä esteettömyyden erikoistasoa vaativien toimintojen lähiympäristöjä. Näitä ovat:

• Vanhus- ja vammaisasumisen sekä muita vanhus- ja vammaispalveluja tarjoavien toimipaikkojen ympäristöt

• Sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavien toimipaikkojen ympäristöt

• Julkisen liikenteen terminaalit ja pysäkit sekä taksiasemat

Tarkastelussa on otettu huomioon kunnallisten palvelujen lisäksi myös yhteisöjen ja yksityisten tarjoamat palvelut. Muut erikoistasoa vaativat kohteet toteutetaan priorisoinnin mukaisesti kehittämisalueiden sisällä. Liikunta- ja leikkipaikat, joilla on huomioitu kaikki käyttäjät, sekä esteettömät reitit esimerkiksi virkistysalueilla ovat uudisrakentamis- tai peruskorjausprojekteja, joiden toteuttamisen rakennusvirasto ohjelmoi erikseen.

Erilliskohteen parantamistoimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa yhtenäisenä kokonaisuutena sekä tontin että kadun osalta. Tontilla tarkastellaan kevyen liikenteen reitit kadulta, saattoliikenteen jättöalueelta ja pysäköintialueelta sisäänkäynteihin. Tavoitteena on, että myös huoltoliikenteen ja henkilökunnan käyttämät reitit olisivat esteettömiä ja toimiminen sujuvaa ja esteetöntä. Kadun osalla tarkastellaan ainakin reitit lähimmille joukkoliikenteen pysäkeille ja mahdollisesti yhteydet lähimmille esteettömille reiteille tai lähimpiin esteettömiin kohteisiin.

Kuva 8: Kohteiden lukumäärät perustuvat paikkatietoaineistotarkasteluihin ja ne ovat suuntaa antavia. Yksittäisten kohteiden osalta aineisto ei ole niin tarkka, että kohteiden tarkan lukumäärän voisi esittää esim. hallintokunnittain. Kohteet, jotka sijaitsevat aivan toistensa vieressä, on laskettu yhtenä. Tällöin kohde on kirjattu vanhuspalveluiden kohteiden summaan. Kehittämisalueet 2006-2007 sarakkeessa ei ole mukana niitä kohteita, jotka ovat päällekkäisiä pilottialueiden kanssa.

Esteettömyyden parantamisen prosessien ja menetelmien käytännön toimivuudesta ei ole sellaista kokemusta, että voitaisiin olla varmoja asetettujen tavoitteiden toteutumisesta niiden avulla. Pilottialueiden avulla pyritään arvioimaan valittujen kartoitusmenetelmien, ohjaus-, suunnittelu-ja rakentamisprosessien, käytettävien kriteerien ja tasovaatimusten sekä suunnitteluratkaisujen toimivuutta. Erityisen tärkeää olisi saada pilottien kautta toteutettavia parannustoimenpiteitä, joista saataisiin erilaisten toimenpiteiden kustannustietoja sekä käyttäjien arvioita toteutusten onnistuneisuudesta.

Kehittämistoimenpiteiden osalta on tärkeää tarkistaa ensimmäisten toteutusvuosien jälkeen, että valitut toimintatavat, menetelmät ja ratkaisut ovat tehokkaita ja perusteltuja sekä taloudellisesti että arvioituina myös muilla kriteereillä kuten laatu, estetiikka, tekninen toimivuus jne. vaatimukset täyttäviä. Väliarviointia on esitetty vuoden 2007 loppuun, jolloin vielä voidaan tarkistaa edellä mainittuja asioita ja varmistaa tavoitteisiin pääseminen. Väliarvioinnissa tulee kuulla myös sidosryhmien näkemyksiä tehtyjen toimenpiteiden ja projektin onnistumisesta.

On ilmeistä, että vuonna 2011, kun Helsinki kaikille -projekti saadaan päätökseen, esteettömyyden parantamistarvetta on vielä runsaasti koko Helsingin alueella. Vuonna 2011 lieneekin tarpeen miettiä kokonaan uudelleen mitkä ovat painopisteet ja miten esteettömyystyötä siitä jatketaan.

4.3 Esimerkit vuoden 2005 pilottialueista

4.3.3 Keski-Vuosaari

Nykytila ja kehittämisen vaiheet

Keski-Vuosaaren alueella suoritettiin esteettömyyskartoitus ja laadittiin alustava esteettömyyssuunnitelma vuonna 2002. Sen jälkeen alueella olevaan Vuosaarentien ja Valkopaadentien risteykseen tehtiin koeasennus näkövammaisille tarkoitetuilla kohokuvioisilla graniittilaatoilla niiden käyttöominaisuuksien ja käyttökestävyyden selvittämiseksi. Koeasennus on edelleen paikallaan, mutta se on huonokuntoinen, eikä toimi enää tarkoitetulla tavalla.

Vuoden 2002 esteettömyysselvityksen jälkeen alueelle on rakennettu yhden aiemman palvelutalon lisäksi kolmen uuden vanhusten palvelutalon keskittymä. Kaikki neljä palvelutaloa sijaitsevat lähekkäin Vuosaarentien pohjoispuolella, josta uusien palvelutalojen alta on purettu 1960-luvulla rakennettu vanha ostoskeskus.

Palvelutalojen välittömässä läheisyydessä Vuosaarentien eteläpuolella ovat Vuosaaren urheilutalo, yläaste ja lukio, Vuotalo, jossa ovat Vuosaaren kirjasto ja kulttuuripalvelut sekä Kauppakeskus Columbus ja alueen sosiaali- ja terveyspalvelut. 1990-luvun lopulla valmistuneen uuden liikekeskuksen ja sen välittömässä läheisyydessä olevien julkisten palvelurakennusten, metroaseman ja bussiterminaalin suunnittelussa ja rakentamisessa esteettömyys on pyritty ottamaan huomioon. Liikekeskuksen laajetessa ja alueen muussa uudisrakentamisessa esteettömyys tulee edelleen pitää keskeisenä tavoitteena.

Palveluasumisen sekä vanhus- ja muiden palveluiden määrän huomattava kasvu Keski-Vuosaaren ja uuden liikekeskuksen alueella lisää vaatimuksia esteettömille kulkuyhteyksille sekä Keski-Vuosaaren alueen sisällä uusiin palvelutaloihin että sieltä liikekeskukseen ja sen läheisyydessä oleviin julkisiin palveluihin, Vuotalolle, urheilutalolle ja julkisen liikenteen pysäkeille.

Toimenpiteet

Vuonna 2002 tehdyn esteettömyyskartoituksen tiedot ja parannusehdotukset ovat edelleen pääosin ajankohtaisia. Niitä voidaankin pitää lähtökohtana ja kehittämistoimenpiteiden käytännön toteutusta ohjaavina Keski-Vuosaaren keskustan alueella. Jo käynnistetty esteettömyystyö tukee alueen valintaa toiseksi pilottialueeksi.

Alueen voimakas uudisrakentaminen mm. uusien palvelutalojen ympäristössä sekä SuRaKu-projektin tuloksena tarkentuneet esteettömyyskriteerit ja mallisuunnitelmat edellyttävät kuitenkin aiempien kartoitustietojen ja suunnitelmien tarkistamista ennen parannustoimenpiteisiin ryhtymistä. Samalla kartoitettavaa ja suunniteltavaa aluetta laajennetaan pohjoiseen niin, että se kattaa myös pääosan Keski-Vuosaaren kerrostaloalueesta.

Pilottialueelle sijoittuu priorisoidun tarvealueen ulkopuolelle Rastilan metroasema ja kaksi vanhusten palveluiden erilliskohdetta, Lillesgårdenin vanhusten asuintalo ja Villa Kaarinan tehostetun palveluasumisen yksikkö, jotka voisivat olla pilotteja yhteisöjen/yksityisten kanssa toteutettaville erilliskohteiden kehittämisprojekteille.

Tiedot Maanmittauslaitos ja kunnat 099/UUMA/03 © YTV 2003

Kuva 10: Vuosaaren tarvepohjaisessa arvioinnissa priorisoitu alue ja pilottialue.

4.4 Kehittämisalueet vuosille 2006 – 2007

Vuosille 2006-2007 on priorisoitu tärkeimmät esteettömyyden kehittämisalueet. Näitä alueita ovat Keskusta I ja Keskusta II -alueet, Maunula, Munkkivuori/Munkkiniemi, Myllypuro, Kontula ja Itäkeskus. Keskustan alueiden priorisointiperustelut on esitetty kohdassa 4.3 Esimerkit vuoden 2005 pilottialueista.

Maunulan, Munkkivuori-Munkkiniemi -alueen ja Kontulan perusteluina on sekä alueiden merkitys aluekeskuksina ja palvelujen keskittyminä että alueiden suuri vanhusväestön määrä. Maunulan alueen priorisointia tukee lisäksi vanhustenpolun hankkeella onnistuneesti aloitettu kehittäminen sekä ostoskeskuksen ja sen ympäristön parannushankkeet. Myllypuron alueen perusteluna on suuri vanhusväestön määrä. Itäkeskus on merkittävä aluekeskus ja monenlaisten palveluiden keskittymä, jonka alueella on myös paljon vanhusväestöä.

Vuosien 2006-2007 kehittämisalueet on esitetty Kehittämistoimenpiteet vuoteen 2011 mennessä kartalla liitteessä 1. Vanhusväestön prosentuaaliset ja absoluuttiset määrät on esitetty liitteenä 2 olevalla kartalla.

4.5 Kehittämisalueet vuosille 2008 - 2010

Kaikkein tärkeimmiksi priorisoitujen alueiden jälkeen kehittämistä laajennetaan alueille, joilla on myös keskimääräistä runsaampi vanhusväestön osuus tai suuri merkitys palvelujen tarjoajana, kuten kaupungin alue- tai paikalliskeskuksiksi luokitelluilla alueilla.

Keskustan esteetöntä aluetta laajennetaan käsittämään Hakaniemen julkisten ja yksityisten palvelujen keskusta-alueet, Töölönlahden, Kaisaniemen ja Tokoinrannan puistoalueet keskeisinä virkistysalueina sekä Hämeentie ja Helsinginkatu joukkoliikenteen asemineen ja pysäkkeineen. Erityisesti puistoalueiden keskeinen sijainti ja Töölönlahden puistoalueella käynnistetty kehittämistyö (vuonna 2002 laadittu esteettömyyskartoitus ja kehittämistoimenpiteiden määrittely) tukevat alueiden priorisointia. Töölönlahdelle aiemmin määritetyt kehittämistoimenpiteet ovat lähtökohta, jota tarkennetaan uusien ja yhtenäisten esteettömyyden kriteerien mukaisesti.

Aluekeskus Malmi ja Pasila ovat priorisoituja alueita suurien käyttäjämäärien ja palvelujen vuoksi. Lauttasaari ja Herttoniemi ovat paikalliskeskuksia, joissa on paljon vanhusväestöä. Puotilassa ja Mellunmäessä on paljon vanhusväestöä. Alueiden karttarajauksissa on tehty alustavasti priorisointia myös rakennuskannan ja asukastiheyden mukaan. Selvimmät ja laajimmat pientalojen korttelialueet on jätetty rajausten ulkopuolelle. Tämä rajaaminen tulee tehdä yksityiskohtaisemmin kunkin alueen kehittämistä käynnistettäessä.

Vuosien 2008 - 2010 kehittämisalueet on esitetty kartalla Kehittämistoimenpiteet vuoteen 2011 mennessä liitteessä 1. Vanhusväestön prosentuaaliset ja absoluuttiset määrät on esitetty suunnitelman liitteenä 2 olevalla kartalla.

4.6 Erilliskohteiden parantaminen

Alueellisten parantamisprojektien ulkopuolelle jäävät, esteettömyyden erikoistasoa vaativien toimintojen lähiympäristöt ovat erityisen tärkeitä esteettömyyden kehittämiskohteita. Näitä ovat:

• Vanhus- ja vammaisasumisen sekä muita vanhus- ja vammaispalveluja tarjoavien toimipaikkojen ympäristöt

• Sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavien toimipaikkojen ympäristöt

• Julkisen liikenteen terminaalit

Tällaisia esitettyjen kehittämisalueiden ulkopuolelle jääviä kohteita on lukuisia (kuvat 7 ja 8 kohdassa 4.2.), koko Helsingin alueella noin 150. Keskimäärin toteutusvuosille 2006-2010 jaettuna tämä tarkoittaisi noin 30 parantamiskohdetta vuodessa. Todellinen parantamisprojektien lukumäärä ei kuitenkaan ole näin suuri, koska useasti samassa yhteydessä on mielekästä käydä läpi alue, jolle sijoittuu useampia kohteita. Näissä taulukoissa esitetyissä luvuissa ei kuitenkaan ole enää mukana samassa korttelissa sijaitsevia kohteita.

Erilliskohteiden osalta priorisointi tulee ensisijaisesti tapahtua sosiaalivirastossa ja terveyskeskuksessa. Näissä virastoissa tehtävän alustavan priorisoinnin pohjalta sovitaan rakennusviraston kanssa, miten erilliskohteita otetaan toteutukseen. Erilliskohteiden käynnistäminen vaatii virastojen aitoa yhteistyötä ja mahdollisesti erilaisten esteettömyyden priorisointinäkökulmien ja toteuttamisperiaatteiden yhteensovittamista. Kiireellisimpänä toimenpiteenä on sosiaaliviraston ja terveyskeskuksen esteettömyysohjelman laatiminen.

Kunnallisten palveluntuottajien lisäksi kohteissa on useita yhteisöjen tai yksityisten tuottamia palveluja. Näiden osalta Helsinki kaikille -projekti pyrkii kannustamaan esteettömyyden kehittämiseen. Projekti avustaa esteettömyyteen liittyvän tiedon hankkimisessa sekä tarvittaessa esteettömyystyön käynnistämisessä.

Ratahallintokeskus laati esteettömyyskartoitukset 175 henkilöliikenteen asemalla vuonna 2003. Kartoituksessa oli painopisteenä tasoeroihin liittyvät esteettömyyden ongelmat. Kartoitus käsitti varsinaisen asema-alueen lisäksi asemalle johtavat kevyen liikenteen väylät matkaketjuajattelun mukaisesti. Näiden asemien kehittämisestä Ratahallintokeskus ja kaupunki vastaavat yhteisesti. Kartoituksessa ei ollut mukana kaupunkien hallinnassa olevat Vantaankosken radan paikallisliikenneasemat. Helsingin kaupungin liikennelaitos vastaa näistä asemista, joista Malminkartanon asema jää priorisoitujen alueiden ulkopuolelle. Metroasemista Ruoholahti ja Kulosaari jäävät priorisoitujen ja pilottialueiden ulkopuolelle. Edellä mainitut asemat tulee kartoittaa ja suunnitella erillisinä HKL:n toimesta.

Helsingin Sataman kartoitettavia kohteita ovat Katajanokan, Eteläsataman ja Länsisataman matkustaja terminaalit. Näistä Eteläsataman terminaalit sisältyvät vuoden 2005 pilottialueeseen.

5.1 Alueelliset esteettömyyssuunnitelmat

Esteettömyys liittyy aina liikkumiseen ympäristössä. Liikkumis- ja toimimisesteetön ympäristö voi toteutua vain, jos kaikki yleisesti käytettävät kulkureitit ja kohteet, esimerkiksi julkiset palvelurakennukset ja julkisen liikenteen pysäkit, täyttävät riittävät esteettömyysvaatimukset. Siten esteettömyyttä täytyy aina tarkastella alueellisesti ja kunkin alueen erityispiirteet huomioon ottaen.

Käytännön esteettömyystyön helpottamiseksi tulisi kaupungin esteettömyyssuunnitelmassa tarvepohjaisesti priorisoiduille alueille laatia aina alueelliset esteettömyyssuunnitelmat, jotka kattavat kaikki kaupungin hallinnassa olevat alueen julkiset tilat. Alueellinen esteettömyyssuunnitelma sisältää alueen nykytilanteen kartoituksen ja sen pohjalta määritellyt alueelliset esteettömyystavoitteet, esimerkiksi erikoistasoa edellyttävien alueiden, reittien ja kohteiden määrittelyn. Lisäksi määritellään alueella tarvittavat toimenpiteet ja niiden tavoitteellinen toteutusaikataulu.

Alueelliset esteettömyyssuunnitelmat toimivat ohjeellisina, kun virastot laativat omia toteutusohjelmiaan ja toteutussuunnitelmiaan sekä budjetoivat toteutustöitä. Alueelliset esteettömyyssuunnitelmat laaditaan Helsinki kaikille –projektin puitteissa niin, että suunnittelussa ovat mukana kaikki ko. alueella toimivat kaupungin hallintokunnat. Alueelliset esteettömyyssuunnitelmat laaditaan käyttäjäkeskeisellä ja vuorovaikutteisella suunnittelumenetelmällä, jossa otetaan huomioon myös alueella toimivien sidosryhmien, kuten paikallisten vanhus- ja vammaisjärjestöjen edustajien, seurakuntien, kaupan ja liike-elämän, kiinteistönomistajien sekä valtionhallinnon tarpeet.

HALLINTOKUNNAT

HELSINKI KAIKILLE -PROJEKTI

Alueelliset esteettömyyssuunnitelmat ovat väline, jolla ohjataan vanhojen alueiden esteettömyysparannustyön käytännön toteutusta niin, että se tukee parhaiten kaupungin esteettömyysstrategiassa ja esteettömyyssuunnitelmassa asetettuja tavoitteita.

5.2 Hallintokuntakohtainen toimeenpano

Vastuu esteettömyyden käytännön toteuttamisesta on hallintokunnilla, jotka vastaavat käytännössä esteettömyyden toteutumisesta omassa toiminnassaan ja hallinnassaan olevilla alueilla. Tämä edellyttää hallintokunnilta työn selkeää organisointia ja omien prosessien tarkistamista.

Hallintokuntien tulee tarkistaa omat esteettömyyteen vaikuttavat toimintansa ja suunnitteluohjeensa sekä varmistaa esteettömyyden huomioon ottaminen kaikissa oman prosessinsa vaiheissa. Esteettömyyden toteutuksesta vastaavat henkilöt tai ryhmät seuraavat oman organisaationsa toteutustyötä ja raportoivat siitä Helsinki kaikille -projektille, joka tiedottaa ja raportoi vuosittain työn edistymisestä kaupunginhallitukselle.

6.1 Helsinki kaikille -projekti

Helsingin kaupunginhallitus on hyväksynyt 15.10.2001 kaupungin esteettömyysstrategiaa koskevan ohjelman vuosille 2001 – 2010. Tällöin päätettiin myös perustaa rakennusvirastoon Esteetön Helsinki-projekti (nykyisin Helsinki kaikille –projekti), jonka vastuulla on alueellisten esteettömyyssuunnitelmien laatiminen, toteutustöiden koordinointi, tiedottaminen, raportointi ja laadunvarmistus.

Helsinki kaikille -projektin vetäjänä toimii projektinjohtaja ja työtä ohjaa ohjausryhmä. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimii rakennusviraston kaupungininsinööri ja jäseninä kaupunkisuunnitteluviraston, rakennusvalvontaviraston, kiinteistöviraston, sosiaaliviraston, terveyskeskuksen, opetusviraston sekä liikennelaitoksen nimeämät edustajat sekä yleistentöiden lautakunnan edustajat. Sidosryhmään kuuluvat lisäksi vammais- ja vanhusjärjestöjen edustajat, käyttäjien edustajat (asukkaat), palvelujen tuottajat (mm. kauppa), kiinteistönomistajat, ym. Sidosryhmän tehtävänä on varmistaa käyttäjäkeskeisyys ja palautteen antaminen suunnitelmiin ja toteutusohjelmiin.

Virastojen välinen yhteistyö on vakiintunut jo mm. Helsinki kaikille –projektin puitteissa toteutetussa Su-RaKu-projektissa, johon ovat osallistuneet edustajia kaupunginkansliasta, kaupunkisuunnitteluvirastosta, kiinteistövirastosta, rakennusvirastosta, opetusvirastosta, sosiaali- ja terveysvirastoista, liikennelaitokselta, liikuntavirastosta, rakennusvalvontavirastosta, Asuntotuotantotoimistosta ja Helsingin Satamasta. Kaikkien näiden virastojen ja laitosten yhteistyötä tarvitaan edelleen, kun asetettuja esteettömyystavoitteita lähdetään viemään käytännön toteutussuunnitteluun ja rakentamiseen.

Helsinki kaikille –projekti asettaa tavoitteet esteettömyyden toteutustyölle koko kaupungin alueella ja koordinoi toimenpiteiden toteutusta niin, että eri virastoissa tehtävä työ voidaan tarvittaessa ajoittaa tapahtuvaksi samoilla alueilla samanaikaisesti.

Helsinki kaikille -projektin puitteissa voidaan tarpeen vaatiessa tarkistaa toteutusohjelman sisältöä ja aikataulua sekä arvioida esitettyjen tavoitteiden toteutumista koko kaupungin laajuisesti. Pilottialueiden avulla tulee arvioida kartoitusmenetelmiä, ohjaus-, suunnittelu- ja rakentamisprosesseja, käytettävien kriteerien ja tasovaatimusten sekä suunnitteluratkaisujen toimivuutta ja toteutuskustannuksia. Toimintoja tulee kehittää arvioinnin pohjalta. Ensimmäisten toteutusvuosien jälkeen tehdään väliarviointi, jossa arvioidaan toteutettuja ratkaisuja ja tarkistetaan suunnitelma. Esteettömyyden toteutukseen tähtäävät suunnitelmat ja toteutettujen ratkaisujen arviointi tulee toteuttaa vuorovaikutuksessa paikallisten liikkumis- ja toimimisesteisten sekä muiden sidosryhmien kanssa.

Helsinki kaikille -projekti valmistelee kaupunginhallitukselle rahoitusanomukset niiden hankkeiden toteuttamiselle, jotka eivät ole mahdollisia toteuttaa hallintokuntien käytössä olevien määrärahojen puitteissa. Helsinki kaikille –projekti raportoi vuosittain 31.3. mennessä kaupunginhallitukselle edellisen vuoden aikana tehdyistä toimenpiteistä ja projektin edistymisestä.

6.2 Hallintokunnat

Esteettömyystyö kuuluu käytännön toteutuksen osalta suurimmaksi osaksi kaupungin hallintokuntien vastuulle. Hallintokunnat arvioivat oman työnsä esteettömyysvaikutukset tai hallitsemiensa tilojen ja alueiden esteettömyyden, asettavat tavoitteet toiminnalleen ja toimenpiteiden toteutukselle sekä vastaavat hallitsemiensa tilojen ja alueiden kunnossapidosta. Liitteenä 4 on kaavio Helsingin suunnittelu-, rakentamis- ja kunnossapito-organisaatiosta.

Kaupunkisuunnitteluvirasto

Asemakaavaosasto Liikennesuunnitteluosasto

Kaupunkisuunnitteluvirasto vastaa kaupungin yleis- ja asemakaavasuunnittelusta sekä liikennesuunnittelusta. Kaupunkisuunnitteluvirastossa luodaan lähtökohdat kaikelle myöhemmälle suunnittelulle ja rakentamiselle. Samalla luodaan myös edellytykset esteettömyyden huomioon ottamiselle julkisten katuja viheralueiden, tonttien ja rakennusten myöhemmässä suunnittelussa. Esteettömyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. katujen ja tonttien mitoitus ja sijoitus maastoon sekä rakennusten sijoitus suhteessa katuun ja tonttiin. Liikennesuunnitteluosasto vastaa kaupungin liikenteenohjauksen suunnittelusta ja esteettömyyden huomioon ottamisesta siinä.

Rakennusvirasto

Katu- ja puisto-osasto Arkkitehtuuriosasto HKR-ympäristötuotanto HKR-rakennuttaja

Rakennusviraston vastuulle kuuluvat hallinnollisesti kaikki kaupungin julkiset katu- ja viheralueet. Rakennusvirasto vastaa julkisten alueiden suunnittelusta, rakentamisesta ja kunnossapidosta. Rakennusvirastolla on siten keskeinen rooli julkisten alueiden esteettömyyden edistämisessä ja siitä syystä on luontevaa, että myös Helsinki kaikille -projekti on sijoitettu rakennusvirastoon. Katu-ja viheralueiden esteettömyys tulee asettaa tavoitteeksi kaikessa rakennusviraston toiminnassa, suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa. Julkisten alueiden lisäksi rakennusvirasto suunnittelee ja rakennuttaa muiden hallintokuntien hallinnassa olevia rakennuksia ja piha-alueita.

Kiinteistövirasto

Tilakeskus

Kiinteistöviraston hallintavastuulla ovat kaikki kaupungin omistamat rakennukset ja niiden tontit. Kiinteistövirastoon on 1.1.2005 perustettu tilakeskus –niminen yksikkö, jonka tehtävänä on mm. kaupungin omistamien toimitilojen vuokraus hallintokunnille, tilojen hankinta, toimitilainvestointien sekä tilojen vuokrausten ohjaus, kiinteistöjen arvojen ja korjausvastuiden seuranta. Tilakeskus vastaa keskitetysti kaupungin omistamien kiinteistöjen hankintaan ja korjaukseen liittyvistä tehtävistä yhdessä kiinteistöjen käytöstä vastaavien hallintokuntien kanssa. Tilakeskuksella on siten merkittävä rooli rakennusten ja niiden tonttien esteettömyyden parantamisessa kiinteistöjen hankinta-, suunnittelu- ja korjaustoiminnan sekä niiden ohjeistamisen osalta.

Liikennelaitos

Liikennelaitos vastaa omaan hallintaansa kuuluvien rakennusten ja julkisen liikenteen alueiden käytöstä ja toimivuudesta. Liikennelaitos vastaa myös hallitsemiensa rakennusten ja niiden ulkoalueiden esteettömyydestä sekä esteettömyydelle asettavista tavoitteista uudis- ja korjausrakentamisessa. Liikennelaitos laatii uusia tiloja ja tilojen korjaustarpeita koskevat tarveselvitykset tilakeskuksessa tehtävän hankesuunnittelun pohjaksi. Pysäkkialueiden osalta liikennelaitos vastaa hallinnassaan olevien alueiden esteettömyydestä, mutta katualueella olevien pysäkkien suunnittelu, rakentaminen ja hoito tapahtuu osittain rakennusviraston toimesta.

Liikuntavirasto

Liikuntavirasto vastaa liikuntatoimen hallintaan kuuluvien rakennusten ja liikuntapaikkojen käytöstä ja toimivuudesta. Liikuntavirasto vastaa myös hallitsemiensa rakennusten ja niiden pihojen esteettömyydestä sekä esteettömyydelle asettavista tavoitteista uudis- ja korjausrakentamisessa. Liikuntavirasto laatii uusia tiloja ja tilojen korjaustarpeita koskevat tarveselvitykset hankesuunnittelun pohjaksi. Ulkoilualueiden osalta liikuntavirasto vastaa hallinnassaan olevien alueiden esteettömyydestä, mutta alueiden hoidosta vastaa osittain rakennusvirasto.

Sosiaalivirasto

Sosiaalivirasto vastaa sosiaalitoimen hallintaan kuuluvien rakennusten ja niiden piha-alueiden käytöstä ja toimivuudesta. Sosiaalivirasto vastaa myös hallitsemiensa rakennusten ja niiden pihojen esteettömyydestä sekä esteettömyydelle asettavista tavoitteista uudis- ja korjausrakentamisessa. Sosiaalivirasto laatii uusia tiloja ja tilojen korjaustarpeita koskevat tarveselvitykset tilakeskuksessa tehtävän hankesuunnittelun pohjaksi.

Terveyskeskus (aiemmin terveysvirasto)

Terveyskeskus vastaa terveystoimen hallintaan kuuluvien rakennusten ja niiden piha-alueiden käytöstä ja toimivuudesta. Terveyskeskus vastaa myös hallitsemiensa rakennusten ja niiden pihojen esteettömyydestä sekä esteettömyydelle asettavista tavoitteista uudis- ja korjausrakentamisessa. Terveyskeskus laatii uusia tiloja ja tilojen korjaustarpeita koskevat tarveselvitykset tilakeskuksessa tehtävän hankesuunnittelun pohjaksi.

Opetusvirasto

Opetusvirasto vastaa opetustoimen hallintaan kuuluvien rakennusten ja niiden piha-alueiden käytöstä ja toimivuudesta. Opetusvirasto vastaa myös hallitsemiensa rakennusten ja niiden pihojen esteettömyydestä sekä esteettömyydelle asettavista tavoitteista uudis-ja korjausrakentamisessa. Opetusvirasto laatii uusia tiloja ja tilojen korjaustarpeita koskevat tarveselvitykset tilakeskuksessa tehtävän hankesuunnittelun pohjaksi.

Helsingin Satama

Helsingin Satama vastaa satamatoimen hallintaan kuuluvien rakennusten, rakennelmien ja alueiden käytöstä ja toimivuudesta. Satama vastaa myös hallitsemiensa rakennusten ja julkisten ulkoalueiden esteettömyydestä sekä esteettömyydelle asettavista tavoitteista ja niiden toteutumisesta oman toimialansa uudis- ja korjausrakentamisessa.

Rakennusvalvontavirasto

Rakennusvalvontavirasto valvoo rakennettavien rakennusten, rakennelmien ja tonttien sekä muiden pitkäaikaisesti vaikuttavien ympäristöjärjestelyjen kaavan- ja lainmukaisuutta sekä laatua myös esteettömyyden suhteen. Lisäksi rakennusvalvontavirasto valvoo, että kaupungin julkiset alueet täyttävät asetetut vaatimukset ja säilyvät esteettöminä ja turvallisina. Rakennusvalvontavirastolla on keskeinen rooli valvoa esteettömyyden toteutumista kaiken luvanvaraisen rakentamisen, rakennusten ja tonttien osalta. Viime kädessä rakennusvalvontavirasto voi puuttua myös julkisten alueiden esteettömyyteen, jos siinä todetaan puutteita.

Talous- ja suunnittelukeskus

Talous- ja suunnittelukeskus ohjaa ja valvoo kaupungin asuntotuotantoa ja tukee perusparannushankkeita. Se asettaa yleisiä laatutavoitteita asuntorakentamiselle ja tukee vanhojen asuinkiinteistöjen parannushankkeita mm. myöntämällä hissiprojektin puitteissa avustuksia hissien rakentamiseen ja muihin niihin liittyviin esteettömyysparannustoimenpiteisiin vanhoissa kerrostaloissa.

ESTEETTÖMYYSTYÖ ESTEETTÖMYYDEN TOTEUTUKSEN PROSESSIKAAVIO

7.1 Suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon ketjuvastuu

Esteettömään lopputulokseen vaikutetaan suunnittelu-, rakentamis- ja kunnossapitoprosessin kaikissa vaiheissa. Kaavoituksella ja siihen liittyvällä liikennesuunnittelulla luodaan ne lähtökohdat, jotka määräävät suurelta osin katujen, puistojen sekä korttelialueiden myöhempää suunnittelua.

Kaavoituksessa tehtyjä ratkaisuja esimerkiksi kadun sijoituksesta maastoon, tonttiliittymistä tai kadun mitoituksesta ei voida oleellisesti muuttaa myöhemmissä suunnitteluvaiheissa. Jos katualue on sijoitettu kaavassa maastoon niin, että siitä muodostuu esteettömän kulun kannalta liian jyrkkä tai katualue on liian ahdas toimintojen turvallisen sijoituksen ja erottelun kannalta, niin katusuunnittelussa on hyvin vähän mahdollisuuksia korjata tilannetta.

Katu- ja puistosuunnittelussa määritellään julkisten alueiden yksityiskohtainen mitoitus, tasaukset, päällystemateriaalit, rakenteet ja varusteet sekä niiden sijoitus. Katu- ja puistosuunnittelu ovat siten keskeisessä asemassa ympäristön esteettömyyden kannalta.

Rakentamisvaiheessa luodaan käytännössä ympäristön fyysiset rakenteet. Ellei rakentaminen noudata tarkasti suunnitelmia tai toteutuksen mittapoikkeamat ovat suunnitelmiin nähden sallittua suurempia, voivat kadun päällysteet ja rakenteet muodostua esteellisiksi. Esteetön ympäristö edellyttää aiempaa suurempaa tarkkuutta kulkuväylien päällysteiden ja rakenteiden rakentamisessa.

Suunnittelussa ja rakentamisessa tehdyt ratkaisut vaikuttavat kunnossapitoon. Erityisesti katujen koneellinen kunnossapito asettaa huomattavia vaatimuksia katujen mitoitukselle, rakenteille ja varusteille. Ellei niitä ole otettu huomioon kadun suunnittelussa, voi kunnossapito vaikeutua ja se heijastuu suoraan kadun käytettävyyteen etenkin talviolosuhteissa. Vastaavasti kunnossapidon täytyy ottaa huomioon muuttuneet vaatimukset ja kehittää mm. käyttämäänsä kalustoa niiden mukaan.

Kaavavaiheessa on tärkeää luoda edellytykset esteettömille yhteyksille julkisiin palvelurakennuksiin, erityisesti terveys-, vanhus- ja vammaispalveluja tarjoaviin laitoksiin sekä erityisasumista, kuten vanhus- ja vammaisasuntoja sisältäviin asuintaloihin. Lisäksi on tärkeää, että yhteydet julkisilta alueilta kaikille tonteille on mahdollista toteuttaa esteettöminä. Tonttien osalta korostuu rakennusvalvonnan tehtävä valvoa sitä, että rakennukset ja piha-alueet täyttävät niille asetetut esteettömyysvaatimukset.

Ottamalla esteettömyys huomioon ja varmistamalla ratkaisujen toimivuus kaikissa suunnittelun vaiheissa voidaan turvata esteettömyyden toteutuminen pitkällä tähtäimellä kaikessa uudisrakentamisessa. Vanhoilla alueilla joudutaan jatkossakin tekemään kompromisseja esteettömyyden vaatimusten suhteen, mutta myös niiden korjaussuunnittelussa ja -rakentamisessa tulee varmistaa esteettömyyden huomioon ottaminen kaikissa prosessin vaiheissa.

Esteettömyydestä huolehtiminen koko ketjussa edellyttää tiivistä yhteistyötä eri hallintokuntien välillä prosessin aikana. On tärkeää turvata asetettujen tavoitteiden säilyminen, kun suunnitteluvastuu siirtyy hallintokunnalta toiselle.

7.2 Esteettömyyteen vaikuttavat tehtävät

Esteettömyyteen vaikuttavat toimenpiteet ovat hyvin moninaisia ja usein vaikeasti tunnistettavia. Seuraavassa on tuotu esille eri virastojen ja eri suunnitteluvaiheiden tehtäväkokonaisuuksia, joissa esteettömyys tulee ottaa huomioon.