Bossin soittaessa kirkon vihkiäiskonsertissa 1912, uruissa ilmeni niin paljon vikoja, että taiteilija kieltäytyi soittamasta suunniteltua toista konserttia. Se siirrettiinkin pidettäväksi Johanneksen kirkkoon. Ongelmat olivat sitä luokkaa, että Kangasalan Urkutehdas teki uruille isohkon korjaus- ja muu- tostyön vuona 1932. Kirkon remontin yhteydessä 1956 päätettiin urut siirtää kokonaan taka- lehterille. Muusikoiden ja kuoron liikehdintä seurakunnan silmien edessä vei liikaa kirkkovieraiden huomiota itse pääasiasta. Kangasalan Urkutehdas sai lähes mahdottoman työn tehdäkseen. Takalehterille haluttiin 70-äänikertai- nen soitin, jonka sijoittaminen niukkaan tilaan tuotti rakentajille harmaita hiuksia. Uusista uruista ei lopulta tullut mitään merkittävää konserttisoitin- ta. Urkujen huoltokirja kertoo surullista tarinaansa toistuvista vioista. Tyy- lillisesti soitin oli hyvin epäyhtenäinen. Oli haluttu ns. kompromissityyliset urut, joilla voisi soittaa kaikentyylistä musiikkia. Lopputulos oli kuitenkin se, että juuri mikään musiikki ei päässyt kunnolla oikeuksiinsa soittimel- la. Taiteellisesti uskottava musisointi oli näillä uruilla mahdotonta. Urkujen moottorin päälle kytkeminen aiheutti sellaisen taustakohinan, että harjoit- telu jäi kirkossa minimiin. Barokin sointeja kirkossa Kallion muusikot alkoivat 1970-luvulla nostaa ääntään saadakseen kunnon soittimen. Rahapulaan vedoten suostuttiin vain vanhojen urkujen korjaami- seen. Loppuviritys jäi kuitenkin tekemättä, kun Kangasalan Urkutehdas ke- väällä 1980 ajautui konkurssiin. Kirkkoherran tukemana alkoivat kanttorit laatia kirjelmiä ja lausuntoja toiveittensa tueksi. Kun pääurkujen uusimises- ta ei haluttu kuullakaan, kokeilimme ”kepillä jäätä”, eli anoimme pienempiä kuoriurkuja! Ja kuinka ollakaan, keväällä 1987 valmistuivat Kangasalan Ur- kurakentamon 19-äänikertaiset barokkityyliset urut! Tyyliurkuajattelu oli levinnyt maailmalla 1970-luvulla ja muutamien kan- sainvälisten urkugurujen välityksellä tullut tunnetuksi myös Suomessa. Ur- kurit alkoivat tehdä ulkomaanmatkoja ja pääsivät opiskelemaan vanhoissa kulttuurimaissa, kuten Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa. Korvat al- koivat aueta, kun päästiin kuulemaan aitoja barokin tai romantiikan sointeja. Kalliossa oli asialle suotuisa maaperä ja muusikoilla hyvät taustajoukot. Kun vihreää valoa oli näytetty, oli päämäärä selvä: Kallioon haluttiin pohjois-sak- salaista barokkityyliä edustava soitin, koska se on tyypiltään käyttökelpoisin. Kallion soitinta varten urkujenrakentajat tekivät tutkimusmatkoja Hol- lantiin ja Pohjois-Saksaan. Kerättiin tietoa vanhoista rakennustavoista ja ma- teriaaleista, joita sitten sovellettiin menestyksekkäästi Kallion soittimeen. Kuoriuruista tulikin varsin tärkeä merkkipaalu Suomen urkuhistoriassa. Halukkaiden konsertoijien jono oli pitkä. Harjoittelustakin tuli silkkaa juhlaa. Sen määrästä kertoo se, että koskettimet jouduttiin uusimaan jo 20 vuoden jälkeen, koska ne olivat kuluneet kuopalle! Puisien koskettimien si- 22
Kallion kirkko
To see the actual publication please follow the link above