Hynttyyt yhteen Erään toisen kerran virastoon tuli ennakkoon ajan varannut pariskunta. Va- raajien yhteisikä oli reilusti yli 160 vuotta. Olimme tottuneet vihkimään lä- hinnä nuoria ja joskus keski-ikäisiä pareja. Vihittävät olivat pukeutuneet tyy- likkäästi. Morsiamella oli valkoinen hame ja sulhasella tyylikäs musta puku ja musta kravatti. Jälleen mentiin kappeliin ja ryhdyttiin kirjoittamaan vih- kiraamattua. Vihittävät eivät tahtoneet nähdä kunnolla naarmuuntuneiden silmälasien läpi papin oikeinkirjoitusta. Niinpä sulhanen kurkisteli vasem- man korvan kohdalla ja morsian oikeaan olkapäähän leukaansa nojaten kir- joituksen onnistumista. Kun kuulokin oli hieman heikko, oli kummankin pu- heääni huutamisen puolella. Sulhasen muutama lapsenlapsi oli tullut paikalle todistajiksi. Hääpari oli sitä mieltä, että jaksavat seistä koko toimituksen ajan. Morsian piti pitkiä neilikoita aivan tyvestä kiinni niin, että ne huojuivat hauskasti silmiemme edessä. En muista, mitä 25-vuotias pappi osasi sanoa isoisovanhempiensa ikäiselle hääparille, mutta onnellinen hetki siitä tuli. Kysyessäni sulhaselta avioliittokysymystä: ”Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja näiden to- distajien läsnä ollessa kysyn sinulta NN” — sulhanen siihen leskimiehen kii- reellä: ”Tahdon!” —” tahdotko ottaa YY:n” — sulhanen morsiantaan vilkais- ten: ”Tahdon!” — ”aviopuolisoksi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta sekä hyvinä että pahoina päivinä aina kuolemaan asti?”—sulhanen kolman- nen kerran huokaisten, mutta ponnekkaasti: ”Tahdon!!” Morsian neiti-ihmisenä jaksoi odottaa vihkikysymyksen loppuun saak- ka ja vastasi pappia tiukasti silmiin katsoen aidosti rakastuneella äänellä: ”Tahdon”. Sormus saatiin hienosti nimettömään ja hieman ujosti huiskais- tiin suukkokin. Esirukous taisi olla hieman liian pitkä, sillä ylös nouseminen vaati ponnistelua molemmilta. Mutta kun oli matkaan lähdetty, niin ”kaiken se kestää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo ja kaiken se kärsii”... Onnittelujen ja halausten jälkeen olimme siitä eroamassa. Sulhanen kat- seli vihkitodistusta, joka oli kirjoitettu valmiiksi ja lausahti: ”Mitähän se van- hainkodin johtajatar nyt sanoo? Päästäänköhän tällä paperilla jo samaan huo- neeseen asumaan!” Niin kuulemma sitten kävi. Huonovointinen sulhanen Harmittelin ihan oikeasti sulhasen kohtaloa ja tunteita, kun sen ajan tavan mukaan oli oltu edellisenä iltana kavereiden kanssa viettämässä ilmeisen kosteaa vanhanpojan viimeistä iltaa. Muisti ei sentään ollut mennyt, mutta vatsassa kierteli eilisen illan nesteet niin totisesti, että kesken puheen osa niistä tuli suun kautta alttarikaarelle. Mitä siitä säikähtämään, sellaistakin voi sattua. Siirryimme sakastin puolelle korjailemaan ja siistimään sattunei- ta vaurioita. Lohduttelin vain, että kyllä vieraat sen verran jaksavat odottaa. Onhan tässä kaveri asialla. Morsian hoiteli suntion kanssa siistimistyö- tä ja huokaili rauhallisesti sulhaselleen. ”Voi voi, mitä sinä Matti eilen oi- 27
Kallion kirkko
To see the actual publication please follow the link above