Mutta hetkinen. Millainen paikka tuo Yliopiston ylei- nen kirjasto oli vuonna 1914? Keitä siellä työskenteli? Ja ketkä kuuluivat ”sisäpiiriin”? Amanuenssin työpäivä Kirjasto — kaupungin levollisin paikka, todellinen rau- han keidas, jommoiseksi sitä novellin 639.VII.5 alussa ylistetään — oli Carl Ludvig Engelin toteuttamana seissyt tuotantokäytössä Unioninkadun mäellä vuodesta 1845 ja saanut ahtautta lievittämään 1906 kylkeensä Gustaf Ny- strömin piirtämän nk. uudisrakennuksen. Uudisrakennuksen pihanpuoleisella ulkoseinällä oli lähes joka kerroksen kohdalla pieni parveke, viisi kaik- kiaan. Moderni aika oli hiipinyt kirjastoonkin: siellä oli tuohon aikaan sähkövalo, klosetit, kaksi puhelinta ja kir- joituskonekin. Sekä hissi, joka kulki uudisrakennuksessa ensimmäisen kerroksen ja kellarin väliä. Kesästä 1914 lähtien lukusali oli avoinna klo 10–8 ja lai- naus klo 12–3. Koko ruljanssia pyöritti kirjastonhoitaja, varakirjastonhoitaja, kuusi vakinaista amanuenssia, tusi- nan verran ylimääräisiä amanuensseja, kaksi kirjoitusapu- laista, kaksi vahtimestaria, kaksi vahtimestarin apulaista sekä lämmittäjä. Kun silmäilee listaa kirjastossa lyhyem- piä tai pitempiä aikoja työskennelleistä, saa vaikutelman, että paikka oli suomalaisen, tosin valtaosin ruotsinkieli- sen, kulttuurin varsinainen Olympos. Kirjastossa vallitsi — kuten Söderhjelm myöhemmin kirjoitti — ”tuskin järkiperäinen mutta nuorten opiske- lijain kannalta sangen hyödyllinen järjestelmä”; sellai- nen, jossa joukko ylimääräisiä amanuensseja teki kolmen tunnin päivittäisenä työaikanaan erilaisia juoksupojan hommia. Työssä sai yleiskuvan kirjaston kokoelmista, eri opintosuuntien kirjallisuustarpeista ja henkilökohtaisen kontaktin yliopiston opettajiin ja tutkijoihin. Lisäksi työ tarjosi päivittäin katkon opiskeluun, sekä suurimman hu- vin, toverillisen seurustelun kirjaston vanhempien virka- miesten ja ahkerimpien tutkijoiden kanssa. Söderhjelm astui kirjaston palvelukseen vuonna 1909, ja hänelle lä- heisimmiksi tulivat pian kollegat Emil Hasselblatt, Rag- nar Dahlberg, Olaf Homén sekä Holger Nohrström — ”sisäpiiri” siis. Amanuenssien työaika alkoi ilmeisesti puoliltapäi- vin. Aluksi oli tuokio vapaata keskustelua: ”Siihen katso- 26
Kansalliskirjasto
To see the actual publication please follow the link above