konaisen vuosisadan kulttikuvan kaltaisena. Suomen itsenäistymisestä huo- limatta se pysyi paikallaan siihen asti, kunnes 1930-luvun oikeistoradikaalit ottivat tavoitteekseen poistaa kaikki suuriruhtinaskunnan aikaiset tunnuk- set ja vallan merkit. ”Ryssän muistot pois” -iskulauseen siivittäminä ylioppi- laat vaativat jopa Walter Runebergin toteuttaman Aleksanteri II:n patsaan poistamista Senaatintorilta. Äärinationalistinen kiihkoilu ei onneksi saanut sivistyneistön jakamatonta tukea taakseen. Levottomuuksien rauhoittami- seksi tervalla sotkettu keisarimonogrammi kuitenkin poistettiin. Keisarin rintakuva sai väistyä juhlasalista konsistorin saliin. Aleksanteri I:n rintakuva oli tarkoitus palauttaa paikoilleen olojen rauhoi- tuttua. Oli onni, että siirtoa ei ehditty tehdä, sillä näin veistos säästyi yliopis- ton juhlasalin tuholta helmikuussa 1944. Sodan loppuvaiheen dramaattisten pommitusten seurauksena Aleksanteri I siirrettiin Kansallismuseon pihal- le. Kunnioittavasta kohtelusta ei ollut enää tietoakaan, kun jalustan koriste- lista ja pronssikirjaimetkin varastettiin. Vuonna 1957 kovia kokenut keisari kotiutettiin lähelle yliopistoaan, kirjaston eteläiselle terassille. Suoraviivais- ta, malliltaan yksinkertaistettua koristelistaa lukuun ottamatta jalusta kun- nostettiin vuonna 1967 alkuperäisen kaltaiseksi. Lähteekö keisari vielä kerran liikkeelle? Ivan Martosin tekemän Aleksanteri I:n rintakuvan tarinaan liittyy sivujuon- teena keisarin marmorinen rintakuva. Pronssisen rintakuvan toimituksen yh- teydessä Turun akatemia sai vastaanottaa venäläisen kreivi Rumjantsevin lahjoituksena Aleksanteri I:n sekä kuningatar Kristiinan marmoririntakuvat. Yliopiston 350-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä vuonna 1990 Aleksanteri I palasi vielä kerran – tosin marmorikuvansa hahmossa — yliopiston juhlasa- liin. Kateederin taakse oli asetettu vierekkäin Aleksanteri I:n marmorinen rintakuva sekä ruotsalaisen Gustaf Göthen veistämä muotokuva Ruotsin ku- ningatar Kristiinasta, jonka aikana Turun akatemia oli vuonna 1640 perus- tettu. Keisarin marmorikuvan tekijästä ei ole varmuutta, mutta on mahdol- lista, että sekin on Martosin käsialaa. Viime vuosina on jälleen keskusteltu rintakuvan sijoituspaikan sopivuu- desta. Kirjaston puistikko on syrjäinen, eikä pronssiveistos tahdo kestää sään armoilla, vaan valoksen kunto on selvästi huonontunut. On esitetty, että teos pitäisi siirtää suojaan ja parempaan paikkaan yliopiston päärakennuksen tai kirjaston sisätiloihin. Nykyisessä paikassa ympäröivän arkkitehtuurin mitta- kaava ei tee oikeutta rintakuvalle, joka on alun perin suunniteltu sisätiloihin. 40
Kansalliskirjasto
To see the actual publication please follow the link above