Tiedote 16.01.2008

Käänteitä Helsingin erilaistumiskehityksessä

Vuoden 2001 jälkeinen taantuma koetteli Helsingin elinkeinoelämää yllättävän rajusti. Noin 15 000 työpaikkaa hävisi vuosina 2002–004. Tämä nosti työttömyysasteen korkeammalle kuin muualla seudulla. Vuoden 2004 jälkeinen talouden kasvuvauhti kiihtyi vuosi vuodelta siten, että vuosien 2006–007 aikana työttömyys väheni nopeimmin Helsingissä.

Valmistuneessa katsauksessa tarkastellaan, miten nämä käänteet ilmenevät Helsingin aluerakenteessa. Työttömyysasteen aluetarkastelu osoittaa, että vuodesta 2002 lähtien työttömyys on lisääntynyt aiemmin matalan työttömyyden alueilla. Kartalle vietynä tämä tarkoittaa kasvulukuja enimmäkseen Länsi-Helsingissä. Eniten alenemaa oli löydettävissä Myllypurosta, Kivikosta, Jakomäestä ja Maunulasta.

Vastaavan kaltainen muutos tapahtui toimeentulotuen saamisessa. Vähentyneen käytön alueet sijoittuivat pääradan itäpuolelle, kun taas kasvua on eri puolilla Länsi-Helsinkiä. Tulotason mukainen analyysi osoittaa, että pienituloisten (alle 6500€/v/henkilö) osuus tulonsaajista on sama Helsingissä ja Espoossa, mutta pienempi Vantaalla. Hyvin pienituloisten osuus on laskenut kaikissa kaupungeissa. Myös asuinalueiden välinen polariteetti on vähentynyt siitä mitä se oli suurimmillaan vuonna 1996.

Koulutusrakenteen nousu käyttäytyy toisin. Vahvinta vetoa on esiintynyt kantakaupungin pohjoisosissa sekä pääratojen varrelle sijoittuvilla asuinalueilla.

Elinkeinoelämän elpyminen käänsi Helsinkiin tulevan muuton taas kasvuun vuodesta 2004 alkaen. Tulomuuttajien keskitulo kääntyi nousuun vuonna 2004 ja samaan aikaan lähtömuuttajien keskitulo aleni. Nämä muutokset ovat peräisin työmarkkinoiden veto- ja asuntomarkkinoiden työntövaikutuksista.