mea, vaan puhui ruotsia ja sitäkin kuulemma muhkealla korostuksella. Kaikesta pahin oli hänelle kuitenkin Suomen ilmasto. Engel sairasteli paljon, ja vähäisellä vapaa-ajallaan hän suunnitteli pakkomielteisesti ve- näläisiä uuneja ja erilaisia lämmitysjärjestelmiä. 19. toukokuuta 1823 päi- vätyssä kirjeessä hän sanoo ääneen sen, minkä jokainen Suomessa asu- va tietää: ”Talvi on täällä kestänyt puoli ikuisuutta, merikin vapautui jäistä vas- ta viikko sitten ja meillä on vielä kaikissa mäkien syvänteissä suuria lu- mikinoksia, jotka eivät varmasti sula ainakaan kahteen viikkoon. Lisäksi puhaltaa jatkuvasti kylmä kaakkoistuuli, joka pakottaa edelleen käyttä- mään paksuvuorista takkia, vaikka on jo toinen helluntaipyhä. Sanalla sa- noen ilmasto on inhottava, minkä voi olla huomaamatta ja unohtaa vain, kun on kädet täynnä työtä ja kun touhuaa koko ajan niin paljon, että päi- vät loppuvat kesken.” Kun vuonna 1824 intendenttikonttorin johtajan virka avautui, se tar- jottiin välittömästi Engelille, koska häntä pidettiin ainoana pätevänä eh- dokkaana koko maassa. Nyt hän vastasi koko Suomen kaavoittamisesta ja rakentamisesta, pyrkimyksenään ”levittää parempaa arkkitehtuuria ja hyvää makua sekä enemmän tietoa käsityöläisille.” Ensimmäiset kaksitoista vuottaan Helsingissä Engelit asuivat vuok- ralla eri osoitteissa, vasta vuonna 1828 Carl Ludwig osti tontin Bulevar- dilta ja rakensi perheelleen ison talon, jossa oli kaiken kaikkiaan yhdek- sän kakluunia. Engelin päätyönä pidetään yleensä Senaatintorin tuomiokirkkoa, mut- ta hän itse oli eniten ylpeä yliopiston kirjastorakennuksesta, joka valmis- tui 1840 ja jonka kupolisalin esikuvana Engel käytti roomalaista kylpy- lää. Hän teki kolme vaihtoehtoista suunnitelmaa kirjastoksi. Yhden niistä hän piirsi sinisellä tussilla; sen, josta hän itse piti eniten. Tsaari, joka aina viime kädessä päätti Engelin piirustuksien toteuttamisesta tai muuttami- sesta, valitsi kuitenkin toisen. Sen, minkä tänään tunnemme yhtenä se- naatintorin kokonaisuuden kauneimpana rakennuksena ja yhtenä maa- ilman kauneimpina kirjastoina. Carl Gustav Engel ei lähtönsä jälkeen enää ollut koskaan käynyt Saksas- sa. Napoleonin vainoamasta työttömästä preussilaisarkkitehdista oli tullut arvostettu keisarillinen venäläinen rakennusintendentti. Hän kuoli 1840 luomassaan suuriruhtinaskunnan uudessa pääkaupungissa Helsingissä. Kirjallisuus Carl Ludvig Engelin kirjeet on julkaistu suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi kirjassa C. L. Engel Kirjeet Brev Briefe 1813–1840. Toim. Sundman, Mikael. Helsinki-Seura, Jyväskylä 1989. 23
Kansalliskirjasto
To see the actual publication please follow the link above