Kirjaston saleihin sijoitettiin korjaustöiden jälkeen 1870-luvulla yliopiston kokoelman veistoksia. Taiteilija Severin Falkman maalasi pohjois- ja eteläsalien päätyihin kuvat, jotka symboloivat eri tieteitä. Enckellin Kultakausi maalattiin teologian päälle. Kuvassa eteläsali 1890-luvulla. Kuva: Kansalliskirjasto. Taiteellisesti maalaus tähyili reippaasti eteen- eikä suinkaan taaksepäin. 29-vuotias taiteilija tarttui toimeen ystävänsä, estetiikan professo- ri Yrjö Hirnin kannustamana 1899. He halusi- vat kirjastosaliin, Severin Falkmanin pölytty- neeltä tuntuneen Teologia-maalauksen tilalle, jotain modernia, kansainvälistä ja epäakatee- mista: tuloksena oli raikas tulkinta ikiaikaises- ta ”tiedon puu” -aiheesta. Tukijana hankkeessa oli muun muassa Albert Edelfelt, joka toivotti lausunnossaan nuorekkaan uudistuksen terve- tulleeksi Falkmanin ”kauhistuttavan banaalien maalausten” tilalle. Maalaus valmistui maaliskuussa 1904. Aika- laisten taholta ja historian kuluessa Kultakau- si sai osakseen kiitettävää suitsutusta. ”Alasto- man naisvartalon kuvaus hivelee mieltämme”, kirjoitti Risto Sihtola vuonna 1945; teos on ”kah- den ihmisen onnen täyteyden kuva”, josta ”kaik- ki väkinäisyys on loitolla”, vahvisti Enckellistä 1949 väitöskirjan laatinut Jaakko Puokka. Nykyaika on kiinnostunut taiteilijan sek- suaalisesta suuntautumisesta. Enckellin ho- moseksuaalisuutta ei käsitelty julkisesti en- nen uuden vuosituhanteen vaihdetta — lähes 75 vuotta taiteilijan kuoleman jälkeen. Sellai- set teokset kuin Herääminen (1894) tai Herää- vä fauni (1914) ovat kuitenkin ”kaapin aikakau- den” homoikoneita, jotka suomalainen queer- väki on pitkään tunnistanut omaksi, vaietuksi historiakseen. Jo teosten nimet henkivät sek- suaalista tiedostamisprosessia. Miten Kultakausi istuu tähän kehikkoon? 33
Kansalliskirjasto
To see the actual publication please follow the link above