Metsätalon avautuessa oli korkeimmalla metsäopetuksella takanaan jo 80-vuotinen historia. Metsänhoitajakoulutus oli aloitettu 1860-luvun alus- sa Evon metsänhoito-opistossa Lammilla Hämeessä, pian maan metsähal- linnon organisoimisen jälkeen. Evolla nuoria miehiä koulutettiinkin ennen kaikkea metsähallinnon virkamiehiksi. Evon metsänhoito-opetuksen tule- vaisuudesta keskusteltiin kuitenkin jo 1800-luvun lopulta lähtien kiivaasti, sillä sekä maatalous- että metsäalalla oli tarve tieteellistää opetusta. Maata- lousopetuksen esimerkkiä seuraten metsäopetus siirrettiinkin 1908 Evolta Keisarilliseen Aleksanterin-Yliopistoon Helsinkiin, jossa se sijoitettiin Kirk- kokatu 4:n entiseen asuinhuoneistoon Kruununhakaan. Tultaessa 1930-luvulle yliopistollinen metsäopetus oli monin tavoin laa- jentunut ja vakiintunut. Laitokset olivat jakaantuneet metsänhoitotieteelli- seksi, metsänarvioimistieteelliseksi, metsäteknologiseksi ja metsäpoliittisek- si laitokseksi sekä metsäkirjastoksi, ja metsätieteen opiskelijamäärät olivat kasvaneet. Suomalainen metsätiede oli saanut hyvän maineen ulkomailla ja metsätalouden kansallista merkitystä voitiin verrata metsien kuninkaaseen, karhuun — metsätön Suomi oli kuin karvaton karhu, kuten yliopiston met- sänhoitaja Martti Tertti oli todennut. Metsätiede koulutti Suomen kansallis- omaisuuden hoitajia. Kansallisen tieteen tilat Kirkkokadulla sen sijaan oli- vat ahtaat ja epäkäytännölliset. Korkeimman maatalous- ja metsäopetuksen tiimoilta keskusteltiin kuiten- kin paitsi tilanpuutteesta, myös siitä, tuliko näiden alojen opetus ylipäätään pitää yliopiston yhteydessä. Vaihtoehtona oli tieteenalojen siirto erilliseen maatalousyliopistoon. Opetus päätettiin 1930-luvun alussa säilyttää Helsin- gin yliopistossa, jossa sille sekä samalla Metsäntutkimuslaitokselle oli ryh- dytty suunnittelemaan ajanmukaisia tiloja Unioninkadun molemmin puolin. Metsäalan kansallinen maamerkki Teknillisen korkeakoulun rakennusopin professorin, arkkitehti Jussi Paate- lan suunnitteleman Metsätalon rakentaminen Unioninkatu 40:een aloitet- tiin toukokuussa 1938 ja talo valmistui talvisodan kynnyksellä. Uusi Metsä- talo merkitsi huomattavia mahdollisuuksia kehittää opetusta, mutta osoitti myös metsätieteen vakiintunutta ja tärkeäksi tunnustettua asemaa niin yli- opistollisten oppialojen joukossa kuin metsätaloudessa. Moderni Metsätalo oli metsäalan kansallinen maamerkki. Talon arkkitehtuuri ja sisustus oli suun- niteltu alan henkeen sopivaksi käyttäen graniittia, maalaamattomia puupin- toja ja eri puulajeja. Sisustusarkkitehdit Arttu Brummer, Runar Engblom ja Walter Rumjantsew suunnittelivat sinne kalustoja koti- ja ulkomaisista puu- lajeista. Henkilökunnan ja ylioppilaiden tarpeet oli modernisti huomioitu. ”Metsätalossa on jokainen yksityiskohta tarkoin harkittu ja kaikkialla on pyritty tarkoituksenmukaisuuteen ja samalla on kauneusnäkökohdat otettu huomioon. Metsätalossa on puu kunniassaan. 18
Varsapuistikko
To see the actual publication please follow the link above