Sonck (1870–1956). Suunnitelman eläminen kertoo myös tuona aikana arkkitehtien am- mattikunnan sisällä käydystä keskustelusta, jossa kansallisromanttisen tyylin sijaan nuo- rempi sukupolvi peräänkuulutti uutta ratio- naalisempaa lähestymistapaa. Kallion kirkko valmistui lopullisessa asussaan vuonna 1912. Varsapuistikon etelänpuoleisella tontilla oli 1930-luvun puolivälissä joitakin matalia puu- rakennuksia, mutta Unioninkadun puoleinen kadunkulma oli rakentamatta. Aarne Ervin (1910–1977) suunnitteleman rakennuksen si- jainnin voi päätellä katulinjauksista ja vierei- sen Yrjö Lindegrenin (1900–1952) suunnittele- man vuonna 1929 valmistuneen rakennuksen päädyn hahmosta. Ervin suunnitelma muis- tuttaa läheisesti erästä tuttua rakennusta toi- saalla keskustan alueella – Lasipalatsia, joka valmistui 1936. Yhdennäköisyys ei ole sattu- maa. Ervi ja Lasipalatsin suunnittelijat olivat opiskelutovereita Teknisestä korkeakoulus- ta, ja heille uudenaikaisen liikerakennustyy- pin omaksuminen oli luonteva osa opiskelua. Se näkyy näissä liiketalosuunnitelmissa, jotka sijoitettiin tyhjillään oleville ja liikenteen kan- nalta keskeisillä paikoilla sijainneille tonteille. Paikalla nykyisin kohoavan Metsätalon ra- kentaminen aloitettiin vuonna 1938 ja se val- mistui seuraavana vuonna juuri ennen sotaa. Metsätalon rakentamisesta ei järjestetty suun- nittelukilpailua, vaan yliopisto antoi tehtä- vän Jussi Paatelalle (1886–1962) vuonna 1936. Tämä oli poikkeuksellista, sillä yliopisto jär- jesti 1930-luvun kuluessa kilpailut sekä pää- rakennuksen laajentamisesta 1931 että yliopis- ton kirjaston laajentamisesta 1937. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosi- kymmeninä yliopisto laajeni Varsapuistikon ympäristössä sekä vanhoihin että uusiin ra- kennuksiin. Kaupunkikeskustojen kehittä- minen tuli entistä ajankohtaisemmaksi myös Helsingissä. 1960-luvulla yhtenä vastauksena tilankäytön tehostamistarpeisiin syntyi järjes- 26
Varsapuistikko
To see the actual publication please follow the link above