Maailman heimot kohtaavat kansanperinnejuhlassa

ti 30. syyskuuta 2008 21:29:55

Maailman heimot kohtaavat kansanperinnejuhlassa

Suomalainen kansanperinne kohtasi maahanmuuttajat Laurin Elojuhla-tapahtumassa elokuussa 2008. Tulevaisuudessa Suur-Helsinki on monimuotoinen sekoitus eripuolelta Suomea ja maailmaa tulleita asukkaita.

Vantaan Kansanperinteen Ystävät ry viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhliaan. Juhlavuosi huipentui elokuussa järjestettyyn Laurin Elojuhlaan, jossa juhlittiin Hyvä Naapuri-teeman alla. "Pohdimme juhlavuoden teemaa ja saimme idean heimojen esittelystä. Emme kuitenkaan juuttuneet vain suomalaisten heimojen, kuten karjalaisten tai hämäläisten, esittelyyn vaan päätimme laajentaa näkökulmaa myös ulkomaalaisiin heimoihin", seuran varapuheenjohtaja Raimo Tanskanen kertoo.

Heimo-määritelmää ei rajattu seurassa tarkasti, vaan mukaan toivotettiin Vantaan eri maahanmuuttajaryhmien edustajia. Juhlissa nähtiin muun muassa burmalaisten lasten tanssiesitys ja kuultiin perinteistä kiinalaista laulua. Senegalilainen kora-soitinesitys kuultiin luontevasti Lyyli Arhipovin ja Anna Koukun esittämien karjalaisten laulujen jälkeen. Tanskasen mukaan kaikille osallistujille jäi tapahtumasta hyvä tunne. "Kaikki olivat lopulta tyytyväisiä, vaikka järjestelyissä kävimmekin joskus keskusteluja eri kulttuurien erilaisista toimintatavoista. Tulevaisuudessa tarkoituksena on jatkaa yhteistyötä."

Osallistuminen luo kotiseutuhenkeä

Monikulttuurisessa Vantaan kaupungissa korostetaan myös yhteisöllisyyden merkitystä. "Tilastojen mukaan vain 27% prosenttia asukkaista on syntyperäisiä vantaalaisia. On tärkeää, että muista kunnista tai muista maista tulleet ihmiset kokevat Vantaan kodikseen. Tämä vaatii yhteisöllisyyttä ja asukkaiden huomioon ottamista", kaupungin asukaspalvelujohtaja Timo Juurikkala kertoo.

Yhteisöllisyyttä ja asukkaiden osallistumista on Vantaalla tuettu muun muassa jakamalla päätöksentekoa aluetoimikuntiin. ".Koska Vantaa on monikeskuksinen kunta, on helpompaa luoda kotiseutuhenkeä kaupunginosien sisällä kuin koko Vantaalla. Tarkoituksena on tulevaisuudessa lisätä myös aluetoimikuntien asukastapahtumia sekä yhteyttä paikallisiin järjestöihin. Haluamme olla mukana tukemassa esimerkiksi liikuntaseuroja, jotka tavoittavat niin maahanmuuttajataustaiset kuin kantasuomalaiset nuoret", Juurikkala toteaa.

Tulevaisuudessa asukkaalla on valtaa

Greater Helsinki Vision 2050-kilpailun palkituissa töissä pohdittiin myös monikulttuurista Suur-Helsinkiä. Työvoimapula pakottaa alueen pohtimaan omaa vetovoimaisuuttaan, jotta seutu pysyisi elinvoimaisena. Kilpailussa palkitun Towards City 2.0 ehdotuksen mukaan tätä vetovoimaisuutta lisätään antamalla asukkaille mahdollisuus vaikutta omaan elinympäristöönsä. Työssä esitellyn Avoin johtajuus-ajatuksen mukaan, asukkailla tulisi olla mahdollisuus aloittaa kiinnostavia ja tarpeellisiksi koettuja projekteja. Kuntahallinnon tehtävänä olisi luoda mahdollisuudet ja antaa tietoa aktiivisille asukkaille, jotka haluaisivat esimerkiksi rakentaa yhteisökeskuksen.

Elämäntyylien moninaistuminen huomioitiin myös Thirdlife- ja Orlando-kilpailutöissä. Orlando visio alueelle erilaisiin elämäntyyleihin sopivia asuinalueita, kuten Outdoor City-aluetta, joka suunnattaisiin luontoa arvostaville perheille. Thirdlife-työssä Suur-Helsinki jaettiin kolmeen osaan: valkoiseen merialueeseen, vihreään luontoalueeseen ja siniseen kulttuurialueeseen. Alueiden oman identiteetin vahvistaminen palvelisi moninaistuvaa asukaskantaa tulevaisuuden Suur-Helsingissä.

Onko monikulttuurisuus uhka vai rikkaus? Mitä mieltä olet asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä? Uskotko, että erilaiset elämäntyylit vaativat erilaisia asuinalueita? Kommentoi artikkelia ja siinä esitettyjä visioita monikulttuurisen Suur-Helsingin tulevaisuudesta.

Towards City 2.0 (7.6)

Thirdlife (7.4)

Orlando (7.2)

 

Kommentointi

Aihe:
Nimimerkki:
Kommentti:
 

Hyviä ratkaisuja haasteeseen, mutta ne olisivat vielä parempia jos...

mielestäni on sääli ettei helsingissä ole esim kunnon chinatown:ia. Paikallinen kaupunginosaidentiteetti voi olla tapa antaa monikulttuuriselle kaupungille erilaisia kasvoja, ja se tukee positiivista erilaisuutta. meillä on helsingissä paljon esim somali- ja kongolaistaustaisa siirtolaisia, mutta missä ovat hyvät afrikkalaiset ravintolat? entä vietnamilaiset? vaasankadun kulmalle on avattu loistava pelmeniravintoa, hyvä, kiitos venäläisyhteisö! ei tietenkään kansallisuuksien / kulttuurien tarvitse pelkän ruuan kautta profiloitua ja ilmentyä, mutta se on yksi näkyvä ja hyvä tapa myös luoda rajapintaa eri yhteisöjen välillä... ja helsingin kulinaariset vaihtoehdot ovat aika rajallisia... toisaalta kuulin hiljattain thai-ravintoloitsijalta hurjia juttuja viranomaispyörityksestä ja sääntöviidakosta, johon sukeltaminen ei ole kenellekään houkuttelevaa, kun vaihtoehtona on kuitenkin (hänen mielestään) hyvin tuettu työttömänä oleminen.viranomaiset usein vain turvaavat oman työpöytänsä ja asemansa ja edustavat kapeaa sektoriajattelua, poikkeuksiakin tietty löytyy, mutta tosi harvoin tulee tunne että viranomainen samaistuu asiaasi ja vie sitä eteenpäin, eikä vain pompottele sinua vastuurajan lähestyessä jonkun muun viraston konttorikoppiin tai neuvontatiskille... tämä on vaikeaa suomalaisellekin, saati sitten ulkomaalaiselle. tehdään tästä ensin helpompaa, niin alkaa tapahtua!

enemmän vaihtoehtoja! - ke 8. lokakuuta 2008 18:55:15

Hyviä ratkaisuja haasteeseen, mutta ne olisivat vielä parempia jos...

Omasta mielestäni asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia lisätessä olisi maahanmuuttaneiden suhteen tärkeää ottaa huomioon, että usein asukas/kansalaisosallistumisen aktiivit ovat korkeasti koulutettuja ja sellaisessa sosio-ekonomisessa asemassa, että heidän ei ole pakko suunnata mielenkiintoaan ainoastaan oman itsen/perheen arjen ylläpitoon. Maahanmuuttaneisiin kuuluu varmaan paljon niitä, jotka eivät tästä näkökulmasta ole kaikista potentiaalisimpia asukasvaikuttajia. Jätän tämän seikan nyt sivuun, ja ajattelen ylipäänsä ihmisyksilöä, joka on syntyisin muusta maasta ja asuu nyt Helsingin seudulla. Maahanmuuttanutta voi ensimmäkin kiinnostaa tai olla kiinnostamatta osallistua millaiseen asuinympäristön kehittämishankkeeseen tahansa. Toisaalta häntä voi kiinnostaa osallistua mistä näkökulmasta/toimijapositiosta tahansa. Ensimmäinen kohta viittaa kysymykseen siitä, tulisiko nähdä toivottavana tai edistää erityisesti maahanmuuttaneiden osallistumista kotoutumista, kulttuuriasioita ja muuten juuri maahanmuuttaneita koskettaviin hankkeisiin tai keskusteluihin, vai yleisemmin maahanmuuttaneiden osallistumista kaikenlaiseen kansalaisyhteiskunnan toimintaan.
Toinen kohta puolestaan viittaa siihen, että maahanmuuttotaustaisen asukkaan osallistuessa johonkin yhteiseen projektiin tarvitaan herkkyyttä kuulla, mistä näkökulmasta hän haluaa katsoa hanketta. Maahanmuuttaneen yksilön ei voi odottaa aina pystyvän tai haluavan oman maahanmuuttokokemuksensa perusteella arvioida asioita ”maahanmuuttajanäkökulmasta”. Ja ajatus ”maahanmuuttajanäkökulmasta” on jo itsessään hyvin hankala, jopa mahdoton, jos maahanmuuttaja-sanalla viitataan kaikkiin maahan muuttaneisiin. Toisin sanoen: jotkut maahanmuuttaneet pyrkivät yhteiskunnallisessa osallistumisessaan tuomaan esille sellaisia näkökohtia, jotka kumpuavat maahanmuuttokokemuksesta tai suomalaisen yhteiskunnan näkemisestä toisin silmin, mutta eivät kaikki. Joitakin suorastaan ärsyttää tulla nähdyksi ensisijaisesti maahanmuuttaneena eikä jokin muun määreen kautta. ”Maahanmuuttajaosallistumisen” edistäminen on kyllä tarpeen niiden kuulemiseksi, jotka haluavat ottaa kantaa maahan muuttaneille erityisesti tärkeisiin asioihin. Se ei kuitenkaan koske niitä, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan maahanmuuttotaustastaan riippumatta, mutta eivät ehkä ole tietoisia osallistumisen mahdollisuuksista tai kokevat sen esimerkiksi kielisyistä liian hankalaksi ja raskaaksi. Maahanmuuttaneiden osallistumista pohtivien täytyy vastata tehokkaasti siihen haasteeseen, joka koskee myös syntyjään suomalaisia asukkaita osallistamaan mieliviä: miten viestiä tavoittavalla tavalla osallistumisen mahdollisuuksista? Lisäksi olisi varmaan tarpeen miettiä, miten luoda asuinyhteisöön/yhteiskuntaan sellainen ilmapiiri, jossa puutteellisesti suomen (t. ruotsin) kieltä puhuvat tulevat kuulluiksi ja pystyvät osallistumaan ehkä myös globaalia yleiskieltä englantia käyttäen.

Marjukka Weide - ti 18. marraskuuta 2008 17:54:23

Kommentointi

Tällä sivustolla lokakuun loppuun mennessä annettuja kommentteja huomioidaan Helsingin seutu 2050 -projektin loppuraportissa. Voit yhä kirjoittaa ajatuksiasi artikkeleissa esitetyistä ideoista. Lue artikkelit ja kommentoi.

Greater Helsinki Vision 2050-kilpailu

Greater Helsinki Vision 2050-kilpailu oli vuonna 2006 julkistettu avoin kansainvälinen suunnittelukilpailu Helsingin seudun kehittämiseksi. Se oli kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen mittava sekä tavoiteasettelun, suunnittelualeen koon, että palkintosumman osalta. Kilpailun sivulle, kilpailutyöt