kityksen pyrkiessään luomaan kuvaa kulttuurisesti kypsästä kansakunnasta. Aikalaiset lukivat teoksesta poliittisen elämän dramatiikkaa jo paljas- tustilaisuudessa 18. marraskuuta 1898. Sanomalehdissä julkaistiin Mecheli- nin pitämä puhe, jossa varovaisena tunnettu senaattori liitti teoksen taita- vin kiertoilmaisuin päivänpolitiikkaan. Ei vaatinut erityistä kekseliäisyyttä yhdistää puheen raivoisat luonnonvoimat itäiselle taivaalle kerääntyneisiin myrskypilviin. Ilmassa oli pitkään ollut merkkejä venäläistämispyrkimyksistä. Muuta- maa kuukautta myöhemmin helmikuun manifesti nosti ennen näkemättö- män poliittisten mielenosoitusten aallon: Aleksanteri II:n patsas peitettiin kukkamereen, mihin eivät venäläismieliset virkamiehetkään tohtineet puut- tua. Seurapiirinaiset kulkivat mustissaan, ja vastarintaliike kokoontui Haak- sirikkoisten äärellä. Suuri adressi osoitti kansainvälisen myötätunnon olevan Suomen puolella. Kansainvälinen valistuskampanja Suomen autonomiaan kohdistuvasta uhasta valmisti Haaksirikkoisten vastaanottoa Pariisin vuoden 1900 maail- mannäyttelyssä. Hädän hetkellä suomalaisten avunhuutoon vastattiin kul- tamitalilla. Kuvanveistäjän uran huipentuma Kuvanveistäjä Robert Stigell pidättäytyi teoksensa poliittisista tulkinnoista. Myrskyn kouriin joutunutta perhettä kuvaavan aiheen on kerrottu perustu- neen taiteilijan muistikuviin nuoruudenvuosiltaan merellä. Työskennelles- sään 1880- ja 1890-luvulla Pariisissa hän päätyi muokkaamaan aiheesta suuri- eleisen, monumentaalitaiteessa suositun kierteisesti nousevan sommitelman. Koulutus ja alan palveluiden saatavuus olivat johdattaneet suomalaiset taiteilijat opiskelemaan ja työskentelemään Keski-Eurooppaan. Pariisin Éco- le des Beaux-Artsin kasvattina Stigell tunsi kuvanveiston poliittisen voiman ja sidokset poliittisen elämän vaihteluihin. Monumentaalihankkeita tavoit- televan taiteilijan ei ollut sopivaa painottaa yksityisiä tarkoitusperiään. Ku- vanveistäjillä julkisiin tilauksiin ja kokoelmahankintoihin johtava urapolku perustui näyttelymenestykseen. Vuonna 1891 Taideakatemian virallisessa taidenäyttelyssä, Pariisin Salongissa, Haaksirikkoisten luonnos sai kunnia- maininnan ja lehdistössä kiitosta, mutta ulkomaalaisen taiteilijan oli vaikea päästä julkisen taiteen markkinoille Ranskassa. Syksyllä 1891 patsaan kipsiluonnosta ihailtiin Helsingissä Säätytalolla. Suomen Taideyhdistys myönsi Stigellille Pariisin matka-apurahan ja senaat- ti 2000 markan rahapalkinnon. Vuonna 1893 taiteilija sai valtionpalkinnon luonnoksesta, joka nykyään kuuluu Ateneumin kokoelmiin. Pienoiskipsit päätyivät sittemmin yksityisiin ja julkisiin kokoelmiin, mm. Kööpenhami- nan Glyptoteekkiin. Helsingin kaupunginvaltuuston päätettyä 1895 teoksen hankinnasta Sti- gell matkusti Pariisiin suurentamaan luonnosta, joka esiteltiin Tukholman 24
Tähtitorninmäki
To see the actual publication please follow the link above