Tähtitornilla oli 1800-luvun lopulla vilkasta elämää yötä päivää, sillä lap- set pitivät huolen päivien elävyydestä ja isä Donner puolestaan teki havain- toja öiseen aikaan aina kuin sää vain salli. Tähtitornin ympärillä oli paljasta kalliota ja siksi näköalat olivat komeat. ”Aikaisempina aikoina, ennen kuin puut olivat kasvaneet, oli meillä lasten huoneiden ikkunoista erinomainen näköala satamaan ja suurella kiinnostuksella seurasimmekin aina lähteviä ja saapuvia laivoja”, kertoo nyt jo edesmennyt Verna Snellman. Tähtitornin alue oli kuin keidas kallioiden keskellä, sillä observatorion etelä- ja pohjoispuolelle oli jo ennen Donnerin aikaa 1800-luvulla järjestetty professorille kunnon pihamaat. ”Kukkaistutuksia ei siellä paljon ollut, mutta suuria puita ja pensaita sekä leikkikentät ja ruohikot joissa temmeltää”, ker- too Verna Snellman. ”Siten siitä tulikin paikka, jonne toverimmekin mielel- lään saapuivat yhteisiin leikkeihin ja myöhemmin urheiluun. Meitähän oli jo kuusi sisarusta, joten oli omassakin joukossa seuraa.” Talvella korkea, paljas mäki oli ankarampi paikka asua. ”Kouluaikanani, etenkin alkuvuosina, ei vielä Tähtitorninmäellä kasvanut paljonkaan pui- ta ja pensaita, ja niinpä sattui tavallisesti muutaman kerran talvessa, ett- emme aamulla päässeetkään kouluun, kun kovien pyryjen puhaltaessa yli mäen tie meni umpeen, eivätkä lumenluojat sinne ensimmäiseksi ennättä- neet. Se oli meistä aina erikoista, kun sitten poissaololappuumme sai kir- joittaa ’luonnoneste’.” Professorin asunnosta laitoksen käyttöön Observatoriossa oli alusta pitäen sekä professorin työtilat että hänen asun- tonsa. Tähtitieteen professorin tehtävänä oli selkeinä öinä havaintojen teko observatorion eri kaukoputkilla. Havaintojen loputtua professori siirtyi ma- kuuhuoneeseensa ja nukkui pitkälle päivään. Havaintojen teko Tähtitorninmäellä kävi 1900-luvulla vähitellen hanka- lammaksi, kun kaupunki kasvoi etelään päin ja vihdoin ympäröi koko mäen. Kaupungin savut ja öinen valaistus alkoivat haitata yhä enemmän tähtitie- teilijöiden työtä. Toisaalta osa professoreista harjoitti enemmän teoreettis- ta tähtitiedettä kuin havaitsemista. Professorin asunto säilyi kuitenkin tähtitornissa 1960-luvun lopulle asti. Tuolloin professori Gustaf Järnefelt siirtyi eläkkeelle ja muutti pois obser- vatoriosta. Järnefeltin seuraaja, professori Paul Kustaanheimo, suunnitteli jo muuttoa tähtitorniin, kun opiskelijat valtasivat observatoriorakennuksen. He vaativat, että professorin asunto otetaan tähtitieteen laitoksen käyttöön. Osa tähtitieteilijöistä toimi tuolloin astrofysiikan laboratoriossa Eteläisellä Hesperiankadulla, mutta kun professorin asunto saatiin laitoksen käyttöön, kaikki tähtitieteen tutkijat pääsivät saman katon alle. Observatorion valtaus päättyi rauhallisesti, kun yliopisto hyväksyi opis- kelijoiden vaatimuksen. Näin tähtitieteen professori menetti komean virka- asuntonsa. Muutamia suurimpia asuinhuoneita, esimerkiksi vanha ruokasa- 42
Tähtitorninmäki
To see the actual publication please follow the link above