Yliopisto tarvitsi monenlaisia uusia tiloja Helsingissä. Yksi niistä oli täh- titorni. Helsingin tähtitornin suunnittelussa yhteistyötä tekivät aikakauden eturivin tähtitieteilijä Argelander ja kyvykäs arkkitehti Carl Ludwig Engel, joka intendentinkonttorin johtajana vastasi uuden pääkaupungin monista rakennushakkeista. Kumppanukset valitsivat tähtitornin paikaksi Ulrikas- borgsbergetin paljaan kukkulan. Se sijaitsi varsinaisen kaupungin eteläpuo- lella, syrjässä kaupungin savuista ja valoista. Venäjän laivastolla oli suuria suunnitelmia kukkulan käyttämiseksi omiin tarpeisiinsa ja suurvallan mah- din näyttämiseksi, mutta keisari Nikolai I katsoi, että tiede tuottaisi suurem- paa kunniaa. Keisarin määräyksestä Helsingin kaupunki luovutti kallioisen kukkulan yliopistolle tähtitieteellisen tutkimustyön käyttöön. Asiaan vaikut- ti ponnekkaasti myös yliopiston rehtori, fysiikan professori Gustaf Gabriel Hällström. Hän aloitti tähtitieteen tutkijana ja siirtyi sitten lämpöilmiöiden pariin. Hällström oli monipuolinen voimahahmo, joka edisti monin tavoin vasta autonomisen aseman saavuttaneen Suomen kehittymistä. Tähtitieteilijä Argelanderin ja arkkitehti Engelin yhteistyö Engel sijoitti tähtitornin pääkaupungin pohjois-eteläsuuntaisen pääakselin alkupisteeksi. Hän ymmärsi, että kaikkialle kaupunkiin näkyvä observato- riorakennus asetti suunnittelulle erityisen korkeat vaatimukset. Engelin mu- kaan sen tuli olla myös ”kaupungin kaunistus”. Tieteen uusimmat tarpeet tuntevan tutkijan ja tehtävän haasteista tietoisen arkkitehdin yhteistyön tu- los vaikutti käänteentekevästi tähtitornien suunnitteluun ympäri maailmaa. Esimerkiksi, kun vuonna 1883 annettiin käsky Venäjän keisarikunnan kes- kusobservatorion perustamisesta Pietarin eteläpuolelle Pulkovan kukkulalle, otti suunnittelusta vastaava professori Wilhelm Struve mallia Helsingin täh- titornista. Pulkovan tähtitornissa näkyy selvästi samoja toiminnallisia ja ark- kitehtonisia ratkaisuja, kuin Helsingin tähtitornissa on käytetty. Myös ase- makaavallinen sijoittelu ja keskeinen näkyminen pääkaupungin pääakselilla seuraa Helsingin esikuvaa. Pulkovasta tuli seuraavaksi puoleksi vuosisadak- si ”tähtitieteen pääkaupunki”, ja sen hyväksi koettuja periaatteita käytettiin taas uusien observatorioiden suunnittelussa ympäri maailman. Helsingin tähtitorni valmistui vuonna 1834 ja Argelander aloitti siellä työt ajan uusimpien vaatimusten mukaisilla havaintokojeilla. 1800-luvun alkupuo- lella tähtitieteilijöiden tehtävänä oli mitata tähtien paikat mahdollisimman tarkasti, sekä tutkia aurinkokunnan planeettojen, kuiden ja muiden kappa- leiden liikkeitä. Ensimmäisen kerran tähtien etäisyyksistä saatiin täsmällistä tietoa vuonna 1838, kun Tarton, Königsbergin ja Kapkaupungin observato- rioissa onnistuttiin mittaamaan kolmen lähitähden etäisyys. Samalla selvisi, että tähtien massat ovat Auringon kokoluokkaa. Argelander viimeisteli Hel- singin tähtitornissa oman tutkimuksensa, jossa hän ratkaisi pitkään avoi- meksi jääneen kysymyksen, liikkuuko Aurinko ja aurinkokunta sen muka- na ympäröivien tähtien suhteen. Uraauurtavan työn perusteella selvitettiin 8
Tähtitorninmäki
To see the actual publication please follow the link above