– Helsinki on vahvasti lasten ja nuorten kaupunki, ja suomalaisittain poikkeuksellisesti heidän määränsä kaupungissa kasvaa. Lapsiystävällinen kunta -malli sopii meille luontevasti.
Näin kommentoi Unicefin Lapsiystävällinen kunta -mallia kaupungin nuorisoasiainjohtaja Mikko Vatka. Kaupunki on ollut mukana mallin tavoitteita toteuttamassa helmikuusta saakka.
Vatka huomauttaa, että malli antaa hyvät käytännön välineet kehittää lasten oikeuksia edelleen.
– Ohjelman toteuttaminen tukee Helsinkiä kaupunkina, jossa otetaan lasten ja nuorten näkökulma huomioon.
Mukana ohjelmaa eteenpäin viemässä ovat kaikki kaupungin toimialat. Yleiskaavapäällikkö Pasi Rajala kertoo, että kaupunkia tulee kehittää eri väestöryhmien tarpeet huomioiden.
– Lapset ja nuoret ovat omanlaisensa väestöryhmä, jonka näkökulmien esiin nostamisessa saamme apua lapsiystävällisestä mallista, Rajala sanoo.
Unicefin malli auttaa kuntia varmistamaan lapsen oikeuksien toteutuminen mahdollisimman hyvin jokaisen lapsen arjessa. Se auttaa arvioimaan, millaisia vaikutuksia toiminnalla ja päätöksillä on lasten ja nuorten elämään.
Mallin tavoitteena on saada kuntiin pysyviä ja rakenteellisia muutoksia.
Pirjo Mattila, yksi mallin koordinaattoreista, muistuttaa, kuinka lapset itse eivät pääse päättämään asioistaan eivätkä ole niistä vastuussa. Heidän asioihinsa tulee jo tämän vuoksi kiinnittää erityistä huomiota.
Vatka toivookin, että ymmärrys lasten oikeuksista kasvaa koko kaupunkiorganisaatiossa. Päätösten vaikutuksia lapsiin ei ole aiemmin järjestelmällisesti arvioitu.
– Malli vaatii, että kaupungit sitoutuvat siihen laajasti. Lasten ja nuorten ottaminen huomioon päätöksissä ja toiminnassa ei voi jäädä vain pienen porukan tekemiseksi, Vatka sanoo.
Kaupunkien päätökset koskettavat lapsia ja nuoria hyvin konkreettisesti: Palkkaako kaupunki koulunkäyntiavustajia? Onko kouluterveydenhoitajia ja -kuraattoreita riittävästi?
– Lapsiystävällisyyden toteuttaminen voi tarkoittaa käytännössä resurssien uudelleen suuntaamista. Euroja ei välttämättä tarvita suoranaisesti enemmän, mutta ehkä jotakin muuta tehdään vähemmän, Vatka pohtii.
Ei projekteja vaan järjestelmällisyyttä
Lasten ja nuorten asiat ovat ajankohtaisia aina, mutta korona-aika on tuonut näkyväksi ison haasteen. Alle 18-vuotiaiden pahoinvoinnin on viime aikoina kerrottu yleistyneen.
Mattila huomauttaa, että jokainen voi tykönään pohtia, kuinka lasten oikeuksien neljä yleisperiaatetta ovat toteutuneet korona-aikana.
Niistä ensimmäinen koskee yhdenvertaisuutta, toinen lapsen edun ensisijaisuutta, kolmas oikeutta elämään ja kehitykseen sekä neljäs osallisuutta.
Hän huomauttaa, että kaupungilla on nyt hyvä koordinaatioryhmä nostamassa lasten ja nuorten asioita näkyvämmin esille. Ryhmässä on mukana paitsi kaupungin, myös muun muassa nuorisoneuvoston ja kaupungin valtuuston edustajat.
– Unicefin mallissa on mukana ajatus siitä, etteivät kaupungit yksin voi taata lasten oikeuksien toteutumista vaan siihen tarvitaan kaikkia: jokainen voi vaikuttaa lasten oikeuksien toteutumiseen, Mattila sanoo.
Paraikaa kaupungissa kartoitetaan lapsiystävällisyyden nykytilannetta Unicefin ohjeiden mukaisesti. Kartoituksessa hyödynnetään muun muassa kouluterveystietoja sekä suoraan lapsilta kerättävää tietoa.
– Malli on järjestelmällinen. Nykytilan kartoituksen jälkeen valitsemme yhdessä Unicefin kanssa keskustellen vaikuttavimpia kehittämiskohteita Helsingissä. Niiden toteuttamista seurataan, Mattila kertoo.
Nykyisille ja tuleville lapsille
Kolmikko huomauttaa, että Helsingissä on tehty paljon hyvää ja otettu lapset ja nuoret huomioon tähänkin mennessä.
Mutta toisaalta lapsilla ja nuorilla voi olla paljonkin sanomista esimerkiksi siihen, mitä päiväkotien pihoilla voisi olla tai millaisia kirjoja kirjastossa voisi olla enemmän. Tai millaisia harrastusmahdollisuuksia tarvitaan lisää.
Koulujen ruokaraadit ovat hyvä esimerkki lasten ja nuorten kuulemisesta. Myös nuorisopalveluilla on paljon toimintaa, jossa nuorten ääntä kuunnellaan tarkkaan.
– On kuitenkin hyvä, että pääsemme tarkastelemaan lasten oikeuksien toteutumista koko kaupunkiorganisaatiossa sekä yhteisellä arviointimallilla, joka on käytössä eri kunnissa, Mattila sanoo.
Eri toimialoilla on myös tietoa lapsista ja nuorista paljon valmiina, mutta sitä on koottava yhteen ja tarkasteltava lasten tilannetta myös kokonaisuutena.
Rajala puolestaan sanoo, että päätöksiä tehtäessä on otettava aikaperspektiivi mukaan: suunnittelemme, kehitämme ja rakennamme kaupunkia sekä nykyisille että tuleville lapsille ja nuorille.
– Meidän on toisin sanoen kyettävä katsomaan pidemmälle ja mietittävä, kuinka voimme ennakoida tulevia tarpeita.
– Päätöksenteossa ja sen valmistelussa on tärkeää olla tietoisia asioiden vaikutuksista pitkällä aikavälillä ja tarvittaessa pyrittävä lieventämään mahdollisia haittoja. Me rakennamme nykyisten lasten tulevaisuutta. Se pitää tehdä vastuullisesti, Rajala huomauttaa.
Oppilaskuntia kuulemaan
Lapsiystävällistä mallia eteenpäin on viemässä myös Helsingin nuorisoneuvosto. Sen puheenjohtajan Katja Legezan mielestä Helsingissä tehdään jo melko hyvää työtä, mutta lasten ja nuorten kuulemista tulee lisätä.
– Olemme Helsingissä Unicefin mallin toteuttamisessa vasta alkuvaiheessa, ja sen vaikutukset tulevat näkyviin vasta ajan saatossa.
Legezalla on jo konkreettinen idea, joka auttaa selvittämään nuorten mielipiteitä.
– Päättäjät voisivat kuunnella oppilaskuntia ja oppilaskuntien hallituksia. Ne ovat jo olemassa ja niiltä kerättävää palautetta voisi hyödyntää esimerkiksi kaupunkiympäristön sekä kasvatuksen ja koulutuksen toimialojen päätöksiä tehtäessä.
Legezalla on hyviä kokemuksia tähänastisesta. Päättäjät ja virkamiehet ovat kuunnelleet nuoria ja arvostaneet heidän antamaansa palautetta.
Lapsiystävällinen kunta -mallissa tänä vuonna aloittaneet kunnat voivat saada Unicefin tunnustuksen aikaisintaan reilun kahden vuoden kehittämistyön jälkeen.
– Eiköhän Helsinki sen saa, Legeza tuumaa.
Aktiivisempaa osallistamista
Rajalan mielestä kaupungin yksi tehtävä lapsiystävällisyyden toteuttamisessa on auttaa asioiden esiin tuomisessa: lapset ja nuoret eivät välttämättä itse tunnista muutettavissa olevia asioita.
– Mutta toisaalta myös me itse joudumme rajallisten resurssien takia tunnistamaan, millaisilla asioilla saadaan eniten vaikuttavuutta aikaan.
Hän kertoo vuosikymmenten aikana miettineensä, miten kaupunkisuunnittelussa saisi lisättyä ja parannettua vuorovaikutusta. Perinteiset yleisötilaisuudet eivät kaikkia innosta.
– Nuoria pitäisi kyetä lähestymään nykyistä paremmin vaikkapa sosiaalisen median kanavien ja sovellusten kautta. Meillä on vielä aika paljon tekemistä, jotta varsin virallinen tiedonvälityksemme olisi heidän mielestään houkuttelevaa ja he saisivat motivaation ja mahdollisuuden kertoa näkemyksiään.
Samoja kysymyksiä pohtii myös Vatka. Lasten ja nuorten osallisuuteen on toki kiinnitetty huomiota tähänkin mennessä. Hänen mielestään hieno esimerkki tästä on vaikkapa nuorten osallistuvan suunnittelun malli eli RuutiBudjetti.
– Hienosta työstä huolimatta lasten ja nuorten kuuleminen vaatii meiltä vielä paljon lisätekemistä, Vatka sanoo.
Teksti: Kirsi Riipinen
Kuva: Konsta Linkola