välittömästi. Kuvataidekiista oli mittakaavaltaan ennennäkemätön Suomes- sa. Kauppatorin Havis Amanda edusti uudenlaista julkista taidetta. Erityises- ti teoksen päähahmoa kritisoitiin. Suihkulähteen keimaileva neito poikkesi juhlavasta ja vakavasta monumenttitaiteesta. Asentoa ja hahmon alasto- muutta moitittiin. Vastustusta esiintyi erityisesti työväestön piirissä. Teok- seen liitetyn kevytmielisyyden aiheuttamaa skandaalia puitiin muun muas- sa Työmies-lehdessä.8) Yksi terävimmistä arvosteluista tuli naisasiajärjestöiltä. Tämäkin kritiikki tarttui teoksen siveettömyyteen ja moraaliin liittyviin kysymyksiin. Naisasia- liike katsoi, että taiteilijan tapa esittää nainen vesitti heidän pyrkimyksen- sä naisten julkisen asemansa parantamiseksi. Yksi kiistelyn aihe puolestaan liittyi teoksen piirteisiin, jotka koettiin suomalaisittain vieraiksi. Miksei me- rileijonien sijaan kuvattu vaikkapa hylkeitä? 9) Monet merkittävät kulttuuripersoonat sen sijaan kiittivät teosta. Argus- lehteen oli koottu 12 vaikuttajan mielipiteet. Akseli Gallen-Kallela piti nais- hahmoa ja sen uudenlaista asentoa menestyksellisesti toteutettuna. Eero Järnefeltin mielestä teoksen päähahmo oli eloisa ja kokonaisuus onnistu- nut. Myös esimerkiksi Eliel Saarinen ja Pekka Halonen esittivät omat puo- lustavat arvionsa teoksesta.10) Kiivaana ryöpsähtänyt kritiikki yllätti taiteilijan. Vallgren puolusti teos- taan ja syytti yleisöä tietämättömyydestä kulttuuria kohtaan. Hufvustadsbla- detille lähettämässä kirjeessä hän kirjoitti, että teos kuvasi meren aalloista noussutta merenneitoa. Hahmon alastomuus johtui luonnollisesti tästä.11) Lie- kö Havis Amandan saama kritiikki syynä siihen, että kuvanveistäjä suhtautui teokseen isällisesti. Vuonna 1921 julkaistussa kirjassaan Wille Gubbens Mat- katekes (suom. Pariisin Villen ruokasaarna) hän nimeää itsensä veistoksen ”lailliseksi isäksi” ja lausuu tyttärelleen isällisiä neuvoja sisältävän runon.12) Kuvanveistäjä ja elämännautiskelija Ville Vallgren oli monipuolinen kuvanveistäjä. Hän suuntasi 1890-luvulta al- kaen taiteellista tarmoaan perinteisen kuvanveiston lisäksi esineisiin ja pie- noistaiteeseen. Vallgren suunnitteli ja toteutti uurnia, kyynelpulloja ja mal- jakoita, joita usein koristivat naisfi guurit ja kasviaiheet. Tuhkauurnista tuli Vallgrenin taiteen tunnetuimpia esineitä. Hän kokeili eri materiaaleja ja ke- hitteli uusia patinointeja, joista osan koostumukset ovat jääneet salaisiksi.13) ”Nainen on jumalattareni”, on Vallgren sanonut.14) Nainen myös toistui ai- heena Vallgrenin teoksissa. Hän toteutti lukuisia muotokuvia naistaiteilijois- ta, kuvasi Neitsyt Marian, ikuisti bretagnelaisneitosia pienoisveistoksiinsa, unohtamatta aistillisia kuvauksia, joita hän muovaili pieniin veistoksiinsa. Pienet taide-esineet tuntuvat pakahtuvan tunteiden voimasta, jonka taitei- lija siirsi teokseen. Oli kyse sitten äidin tai rakastetun kuvaamisesta, vaihte- livat tunnetilat surusta onneen ja tuskasta iloon. Vallgren kuvasi milloin elä- mää, milloin kuolemaa — aina yhtä intensiivisesti. 31
Havis Amanda
To see the actual publication please follow the link above