nen. Itse suunnitelma ei ole säilynyt. Nälkävuosien 1867–1868 hätäaputöinä mäen yli alettiin rakentaa viertotietä helpottamaan Kaivopuiston suuntais- ta liikennettä. Ensimmäiset valokuvat kertovat, että itse mäen kallioiseen ja kivikkoiseen ulkomuotoon ei observatoriota ja teitä lukuun ottamatta sa- nottavasti puututtu. Mäen länsipuolella säännöllinen kaupunkirakentami- nen ylitti selänteen 1800-luvun puolenvälin jälkeen ja levisi vuosisadan lop- puun mennessä koko Ullanlinnan alueelle. Tähtitorninvuoren länsisivustan sulki vuonna 1888 Kirurgisen sairaalan valmistuminen. 1880-luvun alussa Tähtitorninvuoresta kiinnostuttiin uuden aatelitto- mien säätyjen talon sijoituspaikkana ja arkkitehti F. A. Sjöström laati suun- nitelmia sitä varten. Eteläsataman maisemaa hallitsemaan haluttiin palat- simainen, Suomen itsehallinnollista asemaa korostava rakennus, joka olisi näkynyt maamerkin tavoin kaukaa ulapalta asti. Arkkitehdin kuoltua raken- nuspaikasta luovuttiin, mutta miltei saman tien mäelle esitettiin historial- lis-etnografi sta museota, nykyisen Kansallismuseon varhaista versiota. Sa- moihin aikoihin ehdotettiin jälleen puutarhakaupunginosan rakentamista paikalle, mikä tällä kertaa herätti vastustusta. Kallioisesta selänteestä mannermaiseksi maisemapuistoksi Huolimatta rakennussuunnitelmista kaupungin maistraatissa oli noussut jo 1880-luvulla esiin ajatus Tähtitorninvuoren muuttamisesta yleiseksi virkis- tyspaikaksi. Kun myös Kaivopuiston yksityisenä kylpyläyhtiönä toiminut puistoalue siirtyi tuolloin kaupungin omistukseen, näitä kahta mäkeä alet- tiin tarkastella yhtenä kokonaisuutena. Tukholmasta tilattiin nyt puutarha- arkkitehti Sven Lindh, joka laati suunnitelmat kummankin istuttamiseksi julkiseksi puistoksi. Lopulta kaupunki päätyi perustamaan oman kaupun- ginpuutarhurin toimen, johon hankittiin niin ikään ruotsalainen Svante Ols- son. Olsson sai yhdeksi ensi tehtävistään Tähtitorninvuoren puiston ja Kai- vopuiston suunnittelun. Olsson otti molemmissa puistoissa käyttöön tukholmalaisen tavan muuttaa ruutukaavassa rakentamatta jääneet kallioselänteet näköalapuistoiksi. Tapa perustui mannermaiseen maisemapuistotyyliin, joka oli saanut alkunsa pa- roni Haussmannin Pariisin uudistuksista 1800-luvun puolessavälissä. Uusi puistomalli perustui alkuperäisen maaston voimaperäiseen muokkaukseen ennalta määriteltyjen maisemaihanteiden mukaisesti. Tämä vaati täyttöä, ta- soitusta ja muotoilua sekä vierasperäistä puistokasvillisuutta. Sommitelman runkona olivat loivasti kaartelevat, huolella perustetut käytävät sekä ”mäki- puistojen” erityispiirteenä tärkeimpiin suuntiin harkitusti sijoitellut näkö- alatasanteet ja näkymälinjat. Tähtitorninvuoren pieni, vain kahdeksan hehtaarin laajuinen puisto sul- lottiin täyteen eriluonteisia maisemakohtia. Alaviin kohtiin istutettiin kor- keaksi kasvavaa puustoa ja lakialueille matalampaa, joka ei noussut näkymi- en eteen. Pohjoisrinteeseen jätettiin avoin loivasti laskeutuva nurmikenttä, 17
Tähtitorninmäki
To see the actual publication please follow the link above