Kesämökkikausi on parhaillaan käynnissä. Suomalaiset ovat kesämökkikansaa, ja mökkien määrä on ollut vuosikymmen toisensa jälkeen kasvussa. Mökkien omistus ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, vaan se on yleisempää esimerkiksi korkeampiin tuloluokkiin kuuluvissa sekä iäkkäämmissä kotitalouksissa. Tuoreesta rakennus- ja asuntokantatilastosta käy ilmi, miten helsinkiläisten mökkiomistus suhteutuu koko Suomen tilanteeseen. Tarkastelussa Helsinkiä käsitellään postinumeroalueiden tasolla. Artikkelin on kirjoittanut tutkija Ari Niska Helsingin kaupungilta.
Suomalaisista kotitalouksista useampi kuin joka neljäs omistaa kesämökin. Helsingissä vastaava osuus on pienempi, hieman alle 13 prosenttia talouksista. Helsinkiläisten kesäasuminen kaupunkialueen ulkopuolella käynnistyi isommassa mittakaavassa jo 1800-luvulla, jolloin yleistyi esimerkiksi huviloiden rakentaminen lähisaarille. Nykyään helsinkiläiset omistavat kesämökkejä lukuisilla Suomen paikkakunnilla. Vuonna 2022 helsinkiläiset kotitaloudet omistivat kaikista Suomen noin 510 000 kesämökistä 43 000 kappaletta.
Yleisintä kesämökin omistaminen on Helsingissä Kuusisaari–Lehtisaaren, Tammisalon, Länsi-Pakilan ja Östersundomin postinumeroalueilla, missä vähintään joka kolmas kotitalous omistaa kesämökin. Näillä Helsingin alueilla mökkiomistus on siis jopa koko Suomen keskiarvoa yleisempää.
Kuten voi odottaa, kesämökkejä omistetaan yleisimmin alueilla, joilla väestöstä suurempi osa kuuluu ylempiin tuloluokkiin. Myös omistusasuminen ja pientaloasuminen on näillä alueilla yleisempää kuin muilla Helsingin alueilla.
Kantakaupungissa sijaitsee toisaalta kerrostalovaltaisia alueita kuten Katajanokka tai Kruununhaka, joilla kesämökkiomistus on yleistä. Nämä alueet kuuluvat varsin hyvätuloisten alueiden joukkoon ja asumisväljyys on kaupungin keskiarvoa korkeampi.
Vähiten kesämökkejä omistavat kotitaloudet löytyvät Helsingissä itäisestä kantakaupungista, eli Sörnäisten–Harjun, Vallilan–Hermannin ja Alppilan–Etu-Vallilan postinumeroalueilta. Näillä alueilla myös asumisväljyys eli asukasta kohti käytettävissä olevien neliömetrien määrä, on kaupungin keskiarvoa matalampi.
Kesämökin omistaminen on harvinaisempaa niillä Helsingin alueilla, joilla nuorten ja yksinasuvien osuus on suuri. Muun muassa useimmat edellä mainituista vähäisen mökkiomistuksen alueista ovat sellaisia, joilla asukkaiden keski-ikä on alle 40 vuotta ja joilla yksinasuvia kotitalouksia on yli puolet.
Julkisessa keskustelussa asumisväljyydestä ja -ahtaudesta on joskus esitetty, että kesämökit kompensoisivat suomalaisten kansainvälisesti vertailuna matalahkoa asumisväljyyttä, tai ettei asuntojen kokoa olisi mökkien ansiosta ehkä niin suurta tarvetta kasvattaakaan. Tilastotarkastelu ei ainakaan Helsingin osalta oikein tue tällaista ajatusta. Vaikuttaa siltä, että mökkien omistus pikemminkin keskittyy erityisesti niille alueille, joilla jo muutenkin asutaan väljemmin tai korkeampi tulotalo mahdollistaa monenlaisia lomailumahdollisuuksia. Alueilla, joilla asumisahtaus on yleisintä, kesämökkien omistus on puolestaan verrattain vähäistä.
Artikkelin kirjoittaja Ari Niska toimii tutkijana Helsingin kaupunginkanslian talous- ja suunnitteluosastolla asumisen yksikössä.
