Koulutustason yleisen nousun myötä vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa olevien osuus on laskenut kaikkialla Helsingissä. Enintään toisen asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on laskenut ja korkeakoulutettujen osuus kasvanut useimmilla alueilla ikäryhmään katsomatta. Etenkin 25–44-vuotiaiden ikäryhmästä yhä harvemmalla helsinkiläisellä on ylimpänä koulutuksenaan toisen asteen tutkinto, sillä nuoret ikäluokat kouluttautuvat yhä useammin toista astetta pidemmälle. Kuitenkin muutosta myös toiseen suuntaan on tapahtunut muutamalla matalimman koulutustason alueella. Näillä alueilla koulutustason nousu on heijastunut enemmänkin toisen asteen tutkintojen yleistymiseen korkeakoulutuksen sijaan, ja tämä näkyy myös nuoremmassa 25–44-vuotiaiden ikäryhmässä.
Moni aiemmin matalan koulutustason alue on kehittynyt myönteisesti, mutta osa on jäänyt kehityksestä jälkeen
Helsingissä koulutuksellinen huono-osaisuus paikantuu pääasiassa muutamaan peruspiiriin idässä ja koillisessa. Näillä alueilla tilanne on myös ollut varsin muuttumaton. Vaikka ilman tutkintoa olevien osuus on ajan mittaan laskenut, on alueiden väestöpohja säilynyt matalasti koulutettuna. Korkeasti koulutettuja alueet ovat houkutelleet toistaiseksi melko vähän.
Tulokset kuitenkin osoittavat, että alueiden profiilissa voi myös tapahtua muutoksia. Monella aiemmin matalan koulutustason lähiöalueellakin korkeasti koulutettujen osuus on kasvanut viime vuosina nopeasti, ja ero korkeamman koulutustason alueisiin nähden on kaventunut. Suuressa kuvassa alueellinen eriytymiskehitys näyttäisikin hiukan hidastuneen.
Alueita kehittämällä voidaan vaikuttaa niiden vetovoimaan
Jotta huono-osaisuus ei keskittyisi entistä voimakkaammin, tulee heikon kehityksen alueiden kehittämiseen kiinnittää jatkossa huomiota. Moni kyseisistä alueista onkin nimettyjä kaupunkiuudistusalueita, joiden kehittämiseen Helsingissä erityisesti panostetaan kuluvalla strategiakaudella.
Tulokset antavat viitteitä siitä, alueita kehittämällä voidaan jossain määrin vaikuttaa niiden houkuttelevuuteen. Alue-erojen kaventamisen näkökulmasta tämä on rohkaiseva tulos. Samalla kuitenkin asuinalueiden erilaistumisen ehkäisyssä olennaista on myös pyrkiä köyhyyden ja muun huono-osaisuuden vähentämiseen ja ylisukupolvisten kierteiden ehkäisemiseen yhteiskunnassa, jotta eriarvoisuus ei syvene entisestään.
Tiedot käyvät ilmi kaupunginkanslian uudesta julkaisusta, jossa tarkastellaan Helsingin alueiden kehitystä ja suuntaa väestön koulutusrakenteen näkökulmasta.
