Iloinen letka kulkee parijonossa kohti lähimetsää. Lasten päällä on keltaiset heijastinliivit. Reppuihin on pakattu kuumaa juomaa ja lämmintä vaatetta. Varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Risto Hirvosen selästä kurkistaa lauma keppihevosia.
On alkamassa esikoulupäivä Kuninkaantammen päiväkodissa Helsingissä. Luontoesikouluryhmä Metsätammiin kuuluu 17 esikoululaista, kolme varhaiskasvattajaa ja oppisopimusopiskelija. Kyseessä on aivan tavallinen esikoulu – paitsi että lähes kaikki toiminta tapahtuu ulkona kesät talvet. Useimmiten kävellään muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan lähimetsään, toisinaan metsäpolkuja pitkin läheiseen Keskuspuistoon.
– Lähdemme heti aamuyhdeksältä metsään. Talvisin kovien pakkasten aikaan nautimme lounaan sisällä päiväkodissa. Muutoin keittiö pakkaa meille lounaat mukaan lämpölaatikoissa, varhaiskasvatuksen opettaja Eeva Koskela kertoo.
Esikouluopetusta on mahdollista järjestää myös sisätiloissa. Ryhmätilana toimii päiväkodin pihalla oleva kamiinalla lämmitettävä kota.
Kiireettömyyttä ja kokemuksia
Metsätammien ryhmässä esiopetusta toteutetaan normaalin esiopetussuunnitelman mukaan. Kirjoittamista vaativissa tehtävissä saatetaan olla sisällä tai ottaa alustat mukaan luontoon ja istua kirjoittamassa vaikkapa kaatuneen puunrungon päällä.
– Luontoeskarissa lapset saavat kaiken saman kuin tavallisessakin esikouluopetuksessa ja lisäksi luontosuhteen, joka toivottavasti kestää läpi elämän, Koskela kuvailee.
Esiopetuksessa hyödynnetään Suomen Ladun lastentoiminnan materiaaleja. Sen yksi kulmakivistä on metsämörritoiminta. Metsämörri on satuhahmo, joka innostaa lapset lähiluontoon leikkimään, liikkumaan, ihmettelemään ja tutkimaan. Koskelalla on metsässä mukana pörröpäinen Metsämörri-pehmolelu, jota lapset rakastavat.
– Keskeistä toiminnassa on ilo, kiireettömyys, kokemuksellisuus ja luonnon kunnioittaminen.
Koskelan mukaan metsässä on helpompi tarjota lapsille kiireetöntä läsnäoloa kuin luokkahuoneessa. Metsä on toimintaympäristönä rauhoittava ja rentouttava paikka, joka vaikuttaa positiivisesti lapsen psyykeen kehitykseen.
– Luonto tarjoaa myös mahtavan alustan motoristen taitojen kehittymiselle. Lapset liikkuvat täällä koko ajan: juoksevat, hyppivät ja kiipeilevät. Metsässä olo on tervetullutta vastapainoa digielämään, Koskela toteaa.
Odotettu näkkäritauko
Metsätammien esikoulupäivä alkaa aamukahdeksalta päiväkodin ruokalassa aamupalalla. Puoli yhdeksältä kokoonnutaan kodalla ja pidetään aamupiiri. Päivän vaiheet näytetään lapsille kuvien avulla. Yhdeksältä lähdetään metsään, jossa on ohjattua esikoulutoimintaa ja vapaata leikkiä.
Yksi päivän odotetuimmista hetkistä koittaa kymmeneltä, kun pidetään näkkileipätauko. Lapset kirmaavat leikeistään istumaan kaatuneen puunrungon päälle. Ohjaajat jakavat jokaiselle näkkileivän. Repuista kaivetaan kotoa tuotua lämmintä juomaa, kuten mehua tai kaakaota.
– Näkkäritauko on parasta päivässä. Metsässä on kivaa myös rakentaa majoja, kertoo kuusivuotias Pihla.
Lapset ovat tottuneet siihen, että vessa-asiatkin hoituvat luonnossa. Ohjaajilla on mukana retkivessa eli potta, josta on poistettu pohja. Jos tulee isompi hätä, retkivessan päälle laitetaan muovipussi, joka kiikutetaan lähimpään roskapönttöön.
Kaikki lähtee varusteita
Alkusyksystä, kun esikoulu alkoi, moni vanhempi oli hieman jännittynyt siitä, mitä tuleman pitää. Muutamassa viikossa he tottuivat ajatukseen eskaritoiminnasta metsässä, ja lapset tottuivat vielä nopeammin.
Risto kertoo, että eniten hämmästyneitä kyselyitä tulee säästä. Joskus ihmiset ihmettelevät, voiko ulkona todella olla joka säällä.
– Kyllä lähes joka säällä voi olla ulkona. Tietenkin menemme aina turvallisuus edellä. Yhtenä päivänä koko tämän lukuvuoden aikana emme menneet metsään, koska oli niin kova tuuli. Olimme silti ulkona, mutta valitsimme läheisen leikkipuiston, jossa ei ollut vaaraa siitä, että puu olisi kaatunut päälle, Hirvonen kertoo.
Asenteen lisäksi luontoesikoululaisen tärkein varuste on oikeanlainen vaatetus. Ulkoiluvaatteiden tulisi olla kosteutta ja tuulta hylkiviä ja sellaisia, että niissä on miellyttävää liikkua. Sään viiletessä suositaan kerrospukeutumista.
– Asianmukainen vaatetus takaa lapselle mahdollisuuden liikkua ja tehdä metsässä kaikkea mukavaa, Koskela sanoo.
Hänen mukaansa luontoeskari sopii jokaiselle, joka viihtyy ulkona. Erityisiä taitoja ei tarvita etukäteen.
Kohtaamisia metsäneläinten kanssa
Joskus metsässä käy satumainen tuuri. Näin kävi esimerkiksi viime syksynä, kun satutunnilla luettiin kirjaa jäniksestä. Samaan aikaan pitkäkorvainen rusakko loikki lasten ohi kuin tervehtimään tullen. Välillä on päästy ihmettelemään muitakin metsäneläimiä, kuten matkoiltaan keväisin palaavia muuttolintuja.
– Tällaisia kokemuksia ei synny luokkahuoneessa, Hirvonen sanoo.
Lapset viihtyvät metsässä niin hyvin, että usein heitä saa houkutella sieltä pois, kun on aika lähteä sisälle.
– On myös kiva nähdä, miten eri metsissä lapsilla on erilaiset leikit. Yhdessä metsässä touhutaan puron luona, ja toisessa rakennetaan majaa. Luovuus pääsee valloilleen, Hirvonen kertoo.
Lasten lisäksi metsässä viihtyvät aikuiset. Koskelan mielestä on mahtavaa saada aloittaa työpäivä sytyttämällä tuli kodan kamiinaan.
–Joka aamu tuntuu siltä, että saa lähteä seikkailuun, Hirvonen hymyilee.
Teksti: Eveliina Lauhio
Kuvat: Laura Oja
Artikkeli on osa kokonaisuutta, jossa esitellään Helsingin tekoja hyvän tulevaisuuden rakentamiseksi yhdessä, meistä jokaiselle.
#koulutus2030 #helsinkioppii #helsinkioppiitulevaisuudentaidot
