Helsingin sosiaali- ja terveyspalveluista mukana ovat ryhmäkodin ohjaaja ja lähihoitaja Ari-Pekka Miettinen, kotihoidon terveydenhoitaja Ranu Kähkönen ja neuvolan terveydenhoitaja Emma Riihimäki.
Ollaan se positiivinen vastavoima negatiiviselle uutisoinnille.
Mikä sai teidät lähtemään mukaan Huomisen hoitajat –kampanjaan?
Ari-Pekka, Ranu ja Emma kiinnostuivat hakemaan kampanjaan hakuilmoituksen kautta. Kampanjan positiivisuus, yleinen huoli sote-alan tulevaisuudesta ja halu itse auttaa – nämä tekijät selkeästi yhdistävät heitä ja motivoivat osallistumaan. Myös esihenkilöiltä löytyi kannustusta osallistua.
– Kysyin pomolta, että mitä olet mieltä ja se sanoi, että tämä sopisi sinulle tosi hyvin. Sitten kirjoitin hakemuksen ja näytin sitä vielä pomolle, että onko tämä hyvä, pääseekö tällä, Ranua naurattaa.
Helposti mieleen jäävä negatiivinen uutisointi alasta ei vastaa koko totuutta, ja juuri tähän kampanjan hoitajaryhmä haluaa vaikuttaa. Uutisointi sote-alan epäkohdista saa nuoret karttamaan hoitoalalle hakeutumista. Hoitotyön mahdollisuudet kuten monipuoliset työtehtävät, lähes varma työllistyminen ja mielekkäät urapolut jäävät piiloon. He täsmentävät, etteivät ole vastaus tämänhetkisiin alan ongelmiin. He ovat ryhmänä yksi pitkäjänteinen toimija, joka pyrkii vaikuttamaan ajatteluun ja suhtautumiseen koko Suomessa.
Ranu haluaa tuoda esiin alan monipuolisuutta, haastavuutta ja mielenkiintoisuutta. Jokainen päivä on erilainen.
– Hoitotyö on hauskaa. Tästä saa niin paljon. Miten palkitsevaa tämä työ on, Ranu jatkaa.
Ari-Pekalle ala taas on ollut varma työllistäjä ja tulevaisuuden turva. Aina on ollut töitä. Samalla työ on mahdollistanut opiskelun siinä ohella.
– Eihän tässä alassa ole mitään hyvää, tällä hetkellä tämmöinen yleinen diskurssi minun mielestä ollut vallalla. Olen vähän semmoinen vastarannan kiiski ja ihan uhallakin haluan puhua hyvää hoitolasta. Semmoisella kapinahengellä uskalsin lähteä mukaan tähän, pohtii Ari-Pekka.
– Hoitoalasta puhutaan niin paljon negatiivisesti, työntekijät itsekin puhuvat siitä aika negatiivisesti, Emma jatkaa. Hän haluaa muistuttaa siitä, että tämä työ antaa oikeasti todella paljon.
He kertovat, että kampanja sallii paljon erilaisia lähestymistapoja. Ryhmässä on hoitoalan edustajia eri ammattikunnista, se itsessään tuo jo monipuolisuutta sisältöön. He ovat tuottaneet itse sosiaaliseen mediaan videoita, tekstejä ja valokuvia. Keväällä on luvassa myös muun muassa tapahtumatyöskentelyä, sillä silloin järjestetään Sairaan hyvät festarit. Se on maksuton pääkaupunkiseudun 16–19-vuotiaille lukiolaisille suunniteltu tapahtuma, eräänlainen ongelmanratkaisuhuone, jossa nuoret pääsevät testaamaan sairaanhoidollisia taitoja. Myös kouluvierailuja on tarkoitus jatkaa, ja tavata lähihoitaja- ja sairaanhoitajaopiskelijoita.
Kampanja on kirvoittanut kaikenlaisia palautteita. Kaikki palaute ei ole ollut kannustavaa, mutta se on vain lisännyt tahtotilaa puhua röyhkeästi hyvää ja jatkaa työtä entistä kovemmin.
– Ollaan se positiivinen vastavoima negatiiviselle uutisoinnille, Ranu kiteyttää.
Mikä nykyisessä työssänne tai työyhteisössänne on parasta?
Monipuolisuus, hauskuus, toiset ihmiset, sosiaalisuus, iloinen perusvire. Ollaan toinen toisiamme varten, sekä työkavereita että asiakkaita. Kehuttavaa löytyy paljon.
– Tämä on persoonalla tehtävää työtä ja tämä tuo yhteen niin monenlaisia erilaisia ihmisiä. Meillä on hyvä porukka, jolla on yhteinen tavoite, niin se kaikki sulautuu yhteen. Se on vaan rikas kokemus, Ranu kehuu.
– Hyvin sanottu, Emma myötäilee. – Me ollaan jonkun verran käyty kouluissa opiskelijoille kertomassa työelämästä ja painotettu, että hoitoalallakin kaikki löytää varmasti sen omansa, vaikka ei esimerkiksi olisi niin sosiaalinen. Hoitajille löytyy paljon erilaisia töitä, hän jatkaa.
Ari-Pekka haluaa työntekijänä vahvistaa hyvää työilmapiiriä ja työkaveruutta sekä korostaa niiden tärkeyttä. Näitä teemoja hän haluaa tuoda esiin myös kampanjan kautta, sillä niillä on suuri vaikutus työssäjaksamiseen.
– Me ollaan semmoisia hyvällä tavalla höpsähtäneitä lapsenmielisiä. Meillä on jotenkin täällä hyvä henki, vaikka toki me aikuiset välillä tapellaankin, Ari-Pekka naurahtaa.
Tärkein oppinne työstänne, mitä haluaisitte jakaa muille?
Työn monipuolisuutta on Ari-Pekan, Ranun ja Emman mielestä tärkeää painottaa varsinkin alalle hakeutuville. Ura voi olla yllätyksellinen, ikinä ei tiedä mihin päätyy tai mitä päivän aikana saa kokea. Välillä on huonoja päiviä ja alavirettä, kuten itse kullakin. Työtaakkaa voi ja pitää jakaa, ja salliva työilmapiiri auttaa siinä, että asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Tiiminähän tätä työtä tehdään.
– Ei kaunistella liikaa, mutta tuodaan niitä hyviä asioita mitä opiskelijat ei tiedä, että he sitten jaksaisi opiskella sen ammatin loppuun asti ja meillä olisi tulevaisuudessa kollegoita, Emma sanoo.
Kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat aitoja ja arvokkaita. Toinen ihminen täytyy aidosti kohdata, sillä välittäminen on hoitotyön ydin.
– Siinä on vaan jotain, kun semmoinen 97-vuotias mummo ottaa kädestä ja sanoo, että sinä pelkällä läsnäololla annat minulle hyvän olon, Ranu miettii.
– Tommoisia kohtaamisia tulee. Ne tuntuu pieniltä näin sanottuna, mutta ne ei ole. Onhan ne arvokkaita. Tommoinen kohtaaminen saattaa muuttaa koko oman fiiliksen ja päivän kulun, Ari-Pekkakin myöntää.
– Joskus voi muuttaa ihmisen elämän suunnan, tietyllä tavalla se on aika iso ja tärkeä rooli. Minähän ohjaan heitä todella paljon heidän elämässään, Emma pohtii omaa rooliaan asiakasperheiden elämässä.
Miten rentoudutte vapaa-ajalla?
– Minä luen ja kirjoitan. Musisoin, se on vähän tämmöistä taiteellista ja luovaa mitä teen vapaa-ajalla. Ja tietysti lapsista saa virtaa, Ranu kertoo.
– Minä myös opiskelen nyt, vapaa aikaa menee aika paljon siihen. Sporttaaminen, perheen ja kavereiden kanssa semmoinen yhdessäolo, Emma sanoo.
– Minulla menee vapaa aika opiskellessa, gradu pitäisi saada valmiiksi. Asun tuolla landella, niin pitkin metsiä menen siellä. Luonto on se millä minä nollaan ajatukseni, Ari-Pekka kertoo vuorostaan.